Sumelan luostari ja tie #915

Ciao Bayburtista!

Lauantain ajelu kulki nätissä kukkulaisessa maisemassa. Maisema vaihteli kuivista kukkuloista, kosteista laaksoista kuun kaltaiseen pintaan.
Aika pian hotellilta lähdön jälkeen jouduin pysähtymään ensimmäistä kertaa. Maan vyörymä oli tukkinut tien jota isot koneet parhaillaan puhdistivat. Välittömästi pysähtymisen jälkeen lippumiehet tarjosivat minulle teetä. Kuinka usein vastaavaa tapahtuu kun joudut pysähtymään tiellä olevan esteen vuoksi jolloin sinulle tarjotaan teetä välittömästi? Tämä on kyllä uskomatonta!!!

Kun tie oli saatu puhdistettua, jatkoin kohti tämän päivän kohdetta, Sumelan luostariay.

Jossain vaiheessa piti pysähtyä pikaisesti tankille. Tai, no luulin että se olisi pikainen pysähdys kun en huomannut turistibussia huoltoasemalla…
Polttoaineen maksun jälkeen kävelin takaisin pyörää kohti, jolloin huomasin että pyörän ympärillä oli 20-30 ihmistä! Heillä oli paljon kysymyksiä, mutta kielimuurista johtuen keskustelu ei ollut oikein hedelmällistä.
Noin 10 minuutin viittomakielisen osuuden jälkeen paikalle tuli poika joka puhui hyvää englantia. Nyt keskustelu onnistui paljon paremmin hänen kääntäessään kysymykset ja vastaukset kaikkien ymmärtämälle kielelle. Kysymyksiä tuli lähelle 20 minuuttia 🙂

Päivän viimeinen vuoren ylitys oli niin korkea että ylhäällä tie katosi pilveen. Pilvessä alkoi tihkusade, joten päätin pysähtyä laittamaan ajopuvun ulkokerroksen päälle. Siinä kahvilassa puvun ulkokuorta pukiessa tilasin itselleni yhden teen (en tiedä montako kupillista teetä olen jo Turkissa nauttinut, mutta niitä on monta). Paikalla ollut vanhempi mies kävi kurkkaamassa pyörän rekkarin ja tuli sen jälkeen juttelemaan minulle. Hän tiesi (rekkarista johtuen) että tulen Ulmista.
Lyhyen keskustelun jälkeen olin valmiina jatkamaan matkaa ja lähdin maksamaan teetäni, kun tämä vanhempi mies välttämättä halusi maksaa sen! Uskomatonta vieraanvaraisuutta jälleen!

Nyt olin jo lähellä päivän kohdettani. Viimeinen pätkä oli ajaa pientä tietä kukkulan päälle. Mahdollisuus olisi ollut myös kävellä luostariin kukkulan pohjalta, mutta en halunnut alkaa kiipeämään ajopuvussa ja -kengissä.
Ylhäällä oli pienehkö pysäköintialue ja totaalinen kaaos autojen kanssa… Vaikuttaa siltä että täällä kaikki olettavat omaavansa etuajo-oikeuden ja että kaikki muuta antavat tilaa… Autojen äänimerkit huusivat joka puolella, vaikuttaa siltä että ihmiset täällä luulevat äänimerkin soittamisen auttavan tilannetta. Tukkoisimmassa paikassa jouduin odottelemaan noin kymmenen minuuttia samalla paikalla, koska nämä teiden sankarit olivat kehittäneet paikalle totaalisen suman. Autot olivat niin hyvin sumpussa, että kukaan ei pystynyt liikkumaan milliäkään…
Loppujen lopuksi suma jollain kostilla selvisi ja löysin helposti parkkipaikan pyörälle.
Valitettavasti luostari oli pilven sisällä, joten valokuvat ovat aika surkeita. Onneksi tuosta paikasta on paljon kuvia netissä, joten voit etsiä niitä googlesta hakusanalla ”Sumela Monastery”.
Aikaisemmin netissä näkemistäni kuvista johtuen oletin paikan olevan isomman.
Joka tapauksessa oli todella hienoa nähdä tällainen historiallinen paikka.

Sunnuntai aamuna velttoilin ja viivyttelin lähtöä aina puoleen päivään saakka. Minulla oli karkea ajatus päivän reitistä, muttei mitään ennakko-odotuksia.
Seurailin todella tylsää rantatietä Of:iin (Sürmenen jälkeen itäänpäin) ja käännyin sielä kohti sisämaata. Olin ympäröinyt Uzungöl nimisen paikan kartastani, joten päätin käydä kurkkaamassa että millainen paikka se on. Pieni tie johdatti minut kauniiseen laaksoon joka näytti olevan paikallisten suosiossa. Joka puolella ihmiset olivat grillaamassa ja pelailemassa pallopelejä. Laakson eteläpäässä oleva moskeija näytti olevan jonkinmoinen nähtävyys. Paikka oli liian täynnä ihmisiä joten päätin palata muutaman kilometrin takaisinpäin ja ottaa (kartan mukaan) näköalatien Bayburtiin.

Jos etsiskelet täällä ollessasi soratietä etkä pelkää korkeita paikkoja, silloin kannattaa unohtaa Stone Road ja ajaa sen sijaan tie #915 Ataköystä Bayburtiin!
Tämä tie on kapea (ainoastaan yksi kaista) ja alkupäässä on tietöitä menossa. Tien pinta oli aika karkea ja liukas mudasta ja märistä kivistä johtuen. Tien kokonaismitta on noin 100km, joten kannattaa varata rittävästi aikaa tälle tielle, ehkä koko päivä jos tykkäät ottaa valokuvia.

Oli uskomatonta nähdä kuinka ihmiset viljelivät peltoja aivan käsittämättömän jyrkillä rinteillä (tien varrella oli muutama kylä). Rinteet olivat lähelle 45 asteen kulmassa, mutta niin siellä vain kasvatettiin jos jonkinnäköistä kasvia! Näin kuinka ihmiset keräsivät heinää noilla jyrkillä rinteillä enkä ole ollenkaan katellinen heille. Kaikki työ täytyy tehdä käsin, joten on varmasti hirmuinen homma saada kaikki tavara alas pellolta…
Ajattelin mielessäni että elämän täällä täytyy olla todella kovaa… Näin naisten kantavan hirmuisia heinäkasoja selässään, itselläni olisi varmaan vastaavan kuorman alla polvet antaneet periksi.
Ei voi muuta kuin nostaa hattua näille todella sitkeille ihmisille.

Maisema oli mielettömän hieno ja tästä syystä pysähtelin jatkuvasti valokuvia ottamaan.
Ajoin koko tien todella rauhallisesti ja varovaisesti johtuen tien kapeudesta ja liukkaudesta. Virhe täällä ja sen jälkeen pääset liittymään taivaalliseen motoristikerhoon…
Täällä ei kannata alkaa näyttämään kenellekkään omia ajotaitojaan, koska välittömästi tien vierestä alkaa pitkä pudotus laakson pohjalle, eikä tien reunassa ole suojakaiteita.

En laskenut että montako hiusneulaa ajoin tänään läpi, mutta niitä oli todella paljon.
Pakko myöntää että muutamassa kohdassa tunsin oloni vähän epämukavaksi johtuen tien vieressä olevasta pudotuksesta.
Tiukat ja liukkaat mutkat yhdistettynä huonoon näkyväisyyteen pilven sisällä ajaessa eivät tehneet matkan teosta yhtään helpompaa…

Tien korkein kohta oli noin 2330m:ssä (gps näytti 2350m) meren pinnan yläpuolella. Valitettavasti sanani eivät riitä kunnolla kuvaamaan tätä tietä ja fiiliksiä, joten sinun pitää käydä itse ajamassa ja kokemassa se 🙂

Jos etsit pientä seikkailua matkallasi, silloin kannattaa käydä ajamassa tämä tienpätkä. Se palautti mieleeni ja muistutti Ligurische Grentzkamm Strassea

3 thoughts on “Sumelan luostari ja tie #915

  1. I am so happy to see you driving around and enjoying the view and life. You had even busload of fans surrounding you 😉
    Keep on drinking tee. I think you are going to miss that at some point of your trip.
    Keep the spirit high. We have had continuous surge of companies spelling out their opportunities in job market here in Ulm. Looks like there is plenty of opportunities, you just need to find the correct one…be patient.
    And a big thanks for interesting reading.

  2. One more time fantastic pictures, Marko. Nice description as well of course – hmmm i am eny.
    cheerio Joachim

Vastaa