Stone Road & Dark Canyon

Moro Kemaliyestä!

Torstaina starttasin leiriskältä kohtuu aikaisin aamulla. Suunnitelmana oli ajaa Stone Road:lle ja päättää jos ajaisin sen samana päivänä tai siirtäisinkö ajon perjantaille.
Noin 10km ennen Adiyamania näin poliisin viittilöivän minulle (juuri kun oli ohittanut auton ja kuormurin)… Oletettavasti hän halusi minun pysähtyvän…
Siinä pysähtymään valmistautuessa kerkesin jo kirota itseni muutamaan kertaan kun ohitin ne autot. En ollut täysin varma että kuinka paljon vauhtia oli ollut, mutta arvelin että nopeutta oli ehkä 100-110km/h, joten helposti yli nopeusrajoituksen (Perjantaina kuulin että nopeusrajoitus on 70km/h moottoripyörille…).

Pysäytin pyöräni, otin haskat ja kypärän pois jolloin minut pysäyttänyt poliisi sanoi minulle ”radar, radar”. Ajattelin siinä mielessäni että ”paskat, tämä tuli tosi kalliiksi minulle” (tai itse asiassa kaverille joka lupasi maksaa ensimmäisen ylinopeussakon ;))
Pian toinen, vanhempi poliisi tuli paikalle ja kysyi papereita. Ojensin hänelle pyörän paperit, ajokortin ja passin. Hän kurkki papereita ja kysyi ”BMW, hyvä?”. Hymyilin poliisille ja totesin ”kyllä, oikein hyvä”.
Seuraavaksi poliisi ojensi paperit takaisin minulle, otti pyörän avaimet satulan päältä ja laittoi ne virtalukkoon. Minä siinä kerkesin mietiskellä että ”mikähän tässä nyt on oikein homman nimi”… Seuraavaksi poliisi käynnisti pyörän, väänsi kaasua muutaman kerran ja sammutti pyörän. Hän vain hymyili minulle ja heilautti kättään lähtemisen merkiksi!

Ajatelin että ”tämä ei voi olla mahdollista”, mutta en alkanut kyselemään mitään. Pikaisesti kypärä päähän ja hanskat käteen, vilkaisin vieläl poliiseja jotka vain hymyilivät ja heiluttivat kättään… Joten ei muuta kuin käden heilautus poliiseille ja pois.

Kun ajelin eteenpäin, en voinut uskoa että mitä juuri oli tapahtunut! Missä tahansa muussa maassa olisin saanut mehukkaan sakon…
Näin sen mennä pitää! Turkkilaiset poliisit on loistavia!

Adiyamanista käännyin pienemmälle tielle kohti Malatyaa. Tämä oli todella mukava pikku tie joka kiipese ylös kukkuloille ja laskeutui alas laaksoihin.
Tie oli osittain päällystetty, osittain hyvää soratietä.
Aurinko hymyili minulle, minä hymyilin kypärän sisällä, maisema oli upea joten voisiko mikään tuntua paremmalta kuin tämä?

Navigoinnin kanssa olin muutaman otteeseen hieman epävarma, koska karttani ei näyttänyt näitä teitä kovinkaan selvästi, tienviitat puuttuivat ja gepsin kartta näytti että ajelin polulla. Päätin vain seurata käytetyimmän näköistä tietä ja tällä konstilla pääsin Malatyaan eksymättä kertaakaan!

Malatyassa pysähdyin tankille, henkilökunta oli jälleen todella mukavaa ja (kuten normaalia) kyselivät paljon kysymyksiä. Luulisin että yhdessä vaiheessa koko huoltamon henkilökunta oli pyörän ympärillä 🙂
Juuri ennen kuin olin valmis lähtemään, moottoripyöräpoliisi pysähtyi pyörän viereen ja alkoi kysellä kovasti pyörästäni. Ymmärsin pari sanaa hänen pitkästä kysymyslistasta, joten pystyin vastaamaan jotain hänelle. Seuraavaksi katselimme hänen uutta Honda Varaderoa ja myönsin että se oli nätti 🙂

Malatyasta jatkoin isompaa tietä Kemaliyeen. Kuivaa maisemaa johon muutama todella sininen järvi antoi hienosti kontrastia.
Muutama kilometri Dulutcan jälkeen näin ensimmäisen silmäyksen Dark Canyonista (Karanlik Kanyon). Tämä iso kanjoni avautui edessäni mikä oli hieno yllätys, koska minulla ei ollut aavistustakaan koko kanjonin olemassaolosta.
Tämä kanjoni ei ole yhtä jyrkkäseinäinen kuin Grand Canyon, mutta silti todella vaikuttava.
Tie kävi välillä lähellä pohjalla olevaa jokea, välistä ylhäällä reunalla, joten täällä oli paljon mukavampi ajaa kuin Grand Canyonilla.

Kemaliyessä pysähdyin tarkistamaan josko alueella olisi hotelleja tai leirintäalueita. Kello alkoi olla jo viisi iltapäivästä, joten alkoi olla liian myöhäistä lähteä ajamaan Stone Road:ia.
Löysin halvahkon hotellin langattomalla verkolla, joten päätin jäädä tänne yöksi.
Illalla tapasin kolme saksalaista motoristia. Käväisimme illallisella ja juttelimme eri reiteistä Turkissa. He olivat jo ajaneet Stone Roadin joten he pystyivät antamaan kommentteja ko tiestä. Onneksi asia tuli puheeksi, koska olin luullut että ko tie on eri paikassa kuin se todellisuudessa oli…

Tänään lähdin hotellista noin puolen päivän aikaan. Stone Road (Kelaliyeliler Tasyolu) alkoi muutaman kilometrin ajon jälkeen.
Tämä on soratie joka seurailee Dark Canyonia vuoren seinämään louhitulla tiellä ja tunneleissa. Tie on karkeasti arvioituna noin 10km pitkä ja kulkee lukuisten tunnelien läpi. Tien rakentaminen kesti noin 124 vuotta (joissakin lähteissä puhutaan 130 vuodesta, mutta pitkä aika se on joka tapauksessa).
Odotin huonoa tienpintaa, mutta yllätyin jälleen, tie oli ihan ajettavassa kunnossa.
Paikoitellen tie oli melkoisen kapea ja välittömästi tien vierestä lähti pitkä suora pudotus alas rotkon pohjalle. Joten tämä ei oli oikea paikka alkaa kikkailemaan tai ajaa liian lujaa…
Ajoin tien molempiin suuntiin ja nyt voin sanoa että olen nähnyt tämänkin paikan 🙂

Tien ajettuani, päätin että vietän vielä yhden yön samassa hotellissa ja jatkan matkaa lauantaina kohti pohjoista.



Kysymys:
Kerrothan minulle jos nämä blogikirjoitukset ovat liian pitkiä, voin yrittää jatkossa kirjoitella vähän lyhyempiä versioita 🙂

13 thoughts on “Stone Road & Dark Canyon

  1. Nice one… So this was a cheap one for me … Next try….
    BTW – Same thing happend to me just yesterday. Speed limit at 70km; Johannes at 106km … But nice chat with policemen + testing their Lasergun … This thing sucks a lot 🙁 …

    I am actualy a bit nervous about you, your BMW and the blue smoke !
    Have a save ride !

  2. Käynnistin uudelleen tuon RSS-pluginin, katsotaan jos se toimii nyt jatkossa.
    Minäpäs laitan seuraavaan juttuun kuvat hieman isompina (ei vielä tänään julkaistavaan), katsotaan toimiiko ne paremmin.

    Pukkaan jossain vaiheessa polttoaineesta hintavertailua tänne.

  3. Moi Marko, I agree with earlier comments. Write as much as you like -these stories are nice to read! And the pictures are great! This blog is keeping me awake during the night when feeding the little one.:)

    Take care, enjoy and drive safely!
    Tiina

  4. Ihan sopivan mittaisia, mutta paria viimeisintä ei Nokian N9:n rss-lukija tarjonnut suomeksi vaikka ne webissä olivatkin. Onkohan siellä päässä vikaa vai johtuuko N9:n pr1.3-ohjelmistopäivityksestä?

    Toine juttu jos noita pikkukuvia saisi vähän isommiksi. Silloin ne näkisi kunnolla tekstin välistä. Tokihan niitä saa klikattua auki, mutta kerralla katsottuna eivät linkity tekstiin niin hyvin.

    Voisit muuten tehdä pientä hintavertailua, paljonko maksaa bensa/kahvikuppi/sämpylä/pizza tms.

  5. Make, keep them coming. Good stories and amazing pics. We’re reading these with Anni, who’s admired about your adventure. Well, we all are. 🙂

  6. Voit kirjoittaa vaikka kolme kertaa pitempiä tekstejä ja silti ne luetaan. Todella mielenkiintoista ja jos vain jaksat niin kerro pienistäkin fiiliksistä, tapahtumista ja ihmisistä. Ei niin pientä juttua ettei siitä voisi blogiin kirjoittaa.

  7. Hi Marko,

    Your comments are not too long, they are witty and also full of good humour…it makes you feel that you are there, which is great. If you are planning to convert them in a book, it would be a best selller I am sure 🙂
    I like also the description of pictures, it is perfect match.
    Great stories and amazing places, have a safe road ahead 🙂

  8. Not too long texts, keep them coming.

    BTW In Turkey you cannot pay speeding ticket given by the police unless you have a Turkish driving license or ID card. Their IT system won’t be able to accept the payment… been there trying this last year…

  9. Yeah, stories will be longer if you don’t have enough time for writing.

    But I agree with folks here, keep them coming. Also it will be good for yourself after three years (or five, depends how long it takes in Australia, maybe eight..), a bit easier to remember what was where, when you sit down and start to write a book from your adventure.

  10. Moi kaima,

    Blogs are not too long. It’s really nice to read about your adventures as dream that maybe one day I can do something similar 🙂

    Really great pictures from past few posts. I envy you.

    Keep the rubber side down and enjoy the ride.

  11. Marko, long or short updates doesn’t matter for me as long as you let us take part with such Police adventures, fascinating pictures and travel stories.
    Smashing great Blog!
    cheerio Joachim

Vastaa