Kuumailmapalloilua ja Nemrut vuori

Terveisiä Nemrutilta!

Maanantai aamuna heräsin kl 04:30 valmiina testaamaan minulle uutta matkustusmuotoa, kuumailmapalloilua!
Ulos päästyäni huolestuin hieman että lentävätköhän ollenkaan kun taivas oli pilvessä ja pientä tihkua tuli alas taivaalta.
Joka tapauksessa pallofirma poimi minut ja muut asiakkaat sovittuun aikaan.
Kevyen aamupalan jälkeen he veivät meidät lähtöpaikalle. Siellä saimme ihmetellä että kuinka tuollainen pallo täytetään ja valmistellaan lentoa varten.

Heti alussa nousimme noin 700m:iin josta maisema oli henkeäsalpaavan upea!
Valitettavasti taivas oli aika pilvinen, enkä tästä syystä nähnyt auringonnousua kunnolla, mutta nämä Cappadoccian kivimuodostelmat olivat kyllä upeat.
Huima määrä muita palloja samaan aikaan ilmassa teki maisemasta vielä uskomattomamman näköisen. En tiedä montako palloa oli ilmassa yhtäaikaa, mutta kuvaavaa ehkä on jos sanon että ”taivas oli täynnä palloja”.

Lentelimme kaiken kaikkiaan noin tunnin, välistä korkeammalla, välistä matalammalla. Välistä lensimme niin matalalla että pystyimme poimimaan hedelmiä suoraan puista. Hienoa oli myös lentää laaksossa näiden kivimuodostelmien välissä.
Lennon jälkeen oli shamppanja juhla (josta en nyt niin välittänyt) ja sen jälkeen meidät vietiin takaisin majapaikkoihimme.

Lennon jälkeen olin valmis jatkamaan matkaani, tämä oli hieno kokemus!
Päätin ajaa nyt hieman pienempiä teitä pitkin. Tien pinta oli aika paljon huonompi kuin aikaisempina päivinä, täynnä teräväreunaisia kuoppia ja pätkittäin karkeaa soraa. Korkein paikka tälle päivälle oli 1955m:n korkuisen passin ylitys. Maisemat olivat melkein kuin alpeilta!

Mitä enemmän kohti kaakkoa ajelin, sen köyhemmäksi alue muuttui, talot olivat maalaamattomia ja liikennekuri huononi selvästi (monia ”itsemurha” ohituksia tuli vastaan, minun piti hidastaa vauhtia kunnolla ja väistää aivan tien reunaan jottei olisi tullut kolaria).

Göksunissa pysähdyin ostamaan vettä ja lähettämään muutaman tekstarin. Tekstaria kirjoittaessani viereisessä liikenneympyrässä tapahtui kolari kahden auton välillä. En nähnyt mitä tapahtui, mutta kuulin äänekkään paukauksen ja sen jälkeen näin ihmisten juoksevan onnettomuuspaikalle.
Hetkeä myöhemmin myös poliisi ja ambulanssi saapuivat paikalle. En tiedä loukkaantuiko joku tuossa kolarissa, mutta paikalla oli niin paljon porukkaa, että päätin jatkaa matkaani.

Kahramanmarasissa tajusin että oli noin 130km:n päässä Syyrian rajasta, jossa oli sisällissota käynnissä. Tuntui aika uskomattomalta ajatella että siellä hallitus tappaa omia kansalaisiaan. Turkin puolella on kuulemma isoja pakolaisleirejä.
Iltasella käväisin saunassa ja nautein maittavan kebab illallisen.

Tiistai aamusella vötkistelin sängyssä todella pitkään, matkaa pääsin jatkamaan vasta puolenpäivän aikoihin. Toisaalta, eipäs kilometrejakaan ollut tälle päivälle paljoa tiedossa, joten otin matkanteon todella rauhallisesti. Narlissa (noin 100km Syyrian rajalle) pysähdyin ostamaan jääteetä (olen jäänyt totaalisen koukkuun tuohon juomaan). Välittömästi kun olin pysähtynyt, minut kutsuttiin teelle. Jamppa joka kutsui minut oli asunut saksassa yli kymmenen vuotta, joten pystyimme keskustelemaan hieman saksaksi.
Hän myös mainitsi että edellisenä päivänä oli toinen suomalainen pysähtynyt samalla huoltikselle. Tämä jamppa oli matkalla Afganistaniin töihin.

Narlista jatkoin matkaani kohti Nemrut Dagia. Maisema oli kuivaa, karua ja kukkuloita joka puolella. Hienoa!

Olin lukenut internetistä että tie Nemrutin huipulle olisi aika huonossa kunnossa, mutta tämä tieto oli selvästi vanhaa.
Ainakin eteläpuolen tie on hyvässä kunnossa. Koko tie huipulle on tehty pihalaatoista, eikä esim sorapätkää ollut missään, harmi 🙂
Matkalla ylös, pysähdyin kysymään leiripaikkaa Hotelli Euphrat Nemrutista. Heillä oli vapaata (ei muita asiakkaita), joten lupasin tulla takaisin auringonlaskun jälkeen.
Tämä hotelli/leiriskä sijaitsee hyvällä paikalla, koska kansallispuiston portille on vain muutaman minuutin ajomatka (pääsymaksu kansallispuistoon on 8 liiraa/hlö).
Ajo hotellilta kukkulan huipulle kesti noin 15 minuuttia (tienpinta oli samanlaista kuin alempanakin).
Huipulla on parkkipaikka ja kahvila/myymälä josta voi ostaa myös tuliaisia (yllätys? ;))
Kahvilasta on vielä parinkymmenen minuutin kävely ylös huipulla.

Saavutin huipun hyvissä ajoin, joten kerkesin kiertää koko kukkulan (rauniot ovat itä- ja länsipuolella) ja räpsiä paljon kuvia.
Tuntuu uskomattomalta ajatella että huipulla olevat patsaat ovat yli 2000 vuotta vanhoja!
Pikkuhiljaa huipulle alkoi ilmestyä muitakin ihmisiä auringonlaskua ihailemaan. Onneksi olin valinnut paikkani hyvissä ajoin, jotta sain tripodin hyvään paikkaan.

Jostain ihmeen syystä taisin olla pieni nähtävyys itsekkin, koska todella moni ihminen halusi ottaa valokuvan minun vierässä… 😀
Johtuikohan tuo reissaajan karusta naamasta? 😉
Yhteistä kaikille oli että he halusivat minun ottavan aurinkolasit pois silmiltä, jotta siniset silmät näkyisivät valokuvasas 🙂

Tapasin huipulla myös toisen reissaajan. Hän oli matkalla Land Roverilla ja menossa takaisin Mongoliaan. Hänen reittinsä kulkee osittain samoja pätkiä kuin minunkin, joten ehkä tapaan jampan vielä jossain päin maailmaa.

Auringonlasku oli hieno, mutta ei mitään henkeäsalpaavan upeaa. Auringonlaskun jälkeen halusin räpsiskellä kuvia patsaista salaman kanssa, mutta puiston vartija tuli hätistelemään minua pois, koska sulkevat puiston heti auringonlaskun jälkeen…

Palasin leiriskälle, pystytin teltan ja nautein kotitekoista illallista hotellin ravintolassa. Täällä on myös wifi-yhteys, joten blogin päivittäminen onnistuisi täältä.

Tänä aamuna herätyskello herätti väsyneen matkalaisen klo neljältä. Ylhäällä parkkipaikalla oli puoli viiden aikoihin ja huipulla ennen viittä.
Auringon nousu tapahtuisi klo 05:10, joten minulla oli riittävästi aikaa laittaa kameravehkeet kuntoon.
Omasta mielestäni auringon nousu oli paljon näyttävämpi kuin -lasku, joten minun suositus on että vieraile täällä aamulla (ellet pysty näkemään molempia).
Pohjoispuolelta pääset lähemmäs autolla/moottoripyörällä, mutta tie näyttäisi olevan sorapinnalla.

Tänään olen viettänyt rauhallisen lepopäivän täällä leiriskällä blogia päivittäen ja mielettömän määrän valokuvia läpikäyden.
Huomenna suuntaan pohjoista kohti.

Vaikuttaisi siltä että kroppa alkaa tottua tähän kuumaan ilmastoon, enää en hikoile yhtä paljoa kuin jokunen viikko sitten 🙂





Muutamia kommentteja varusteista:

  • Pyörä: Ei ole savuttanut enää niiden kahden kerran jälkeen.
  • Ajopuku: Loistava! Toimii todella hyvin kuumissa olosuhteissa.
  • Pokkari: Pentaxin WG-1 ottaa kohtuu kuvia, mutta videokuvauksessa täysin käyttökelvoton… Harmi siinä mielessä että ostin tuon pokkarin sitä varten jotta saisin sillä otettua videoita reissulta. Nyt joudun käyttämään Canonin 7D-kameraa, joka on iso ja tiedostokoko on huomattavasti suurempi (täyttää ulkoisen kovalevyni paljon nopeammin kuin Pentax) 🙁
  • Renkaat: Heidenau K60-Scout. Tällä hetkellä olen niillä ajanut noin 8500km ja veikkaisin niiden kestävän vielä 6-7 tuhatta kilometriä. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen rengasvalintaani.
  • Gepsi näyttää tällä hetkellä että olen ajanut 8326km tällä reissulla.

    6 thoughts on “Kuumailmapalloilua ja Nemrut vuori

    1. Thanks Jarmo!
      Yes, this kind of schedule is really nice 🙂
      Will take it easily without any hurry (well, maybe in Tajikistan I have to hurry a bit…)

    2. Jostakin syystä rss-feedi ei tullut oikein luuriin, ohjelma valitti vain että teksti saatavissa vain englanniksi. Aiemmin toiminut hyvin.

    3. Excellent trip you have, mainly because schedule is so flexible that you can stop or you can go depends your feelings.

      Good luck my friend, take care and have safe ride.

      Greetings from hot Manaus ( actually not hot yet, below 40 we are here still..)

    4. Just back from a 3-day ride round the black wood forest 😉 reading your blog makes me really jealous – great as always, Marko! Good luck
      cheerio
      Joachim

    Vastaa