Takaisin Turkissa

Terveiset Göremestä, Turkista!

Perjantai päivän jouduin viettämään Girnessä, Kyproksella, koska lautta lähti vasta klo 24:00.
Isot kiitokset Leventille, hotelli Grand Centerissä Girnessä, koska hän antoi minulle myöhäisen check-outin (klo 19:00), jotta pystyin pitämään tavarat hotellihuoneessa

Päivän eka puoliskan vietin päivittäen suomenkielistä blogia ja toisen puoliskan vietin Saint Hilarion linnassa.
Linnassa vieraillessa tapasin myös Adon joka on aktiivinen jäsen BMW Motorrad Riders Cyprus-kerhossa. Ado oli matkalla euroopan kiertueelle. Toivottavasti kaikki menee hyvin hänellä.

Linnassa oli mukava vierailla, mutta kiipeäminen ylös kukkulaa oli melkoista urheilua ajokamppeissa. Hiki kirveli silmiä ylöspäin ponnistellessa 🙂
En vieraillut huipulla saakka, mutta maisemat olivat hienot vähän alempaakin.

Tällä kertaa paperihommat sujuivat todella nopeasti ja lauttaankin pääsin ilman odottelua. Ado mainitsi että toisen yhtiön lautta kulkee hieman nopeampaa tämän välin (väliä liikennöi ainoastaan kaksi firmaa), joten kannattaa ehkä käyttää sitä toista firmaa (hinta molemmilla firmoilla on hieman yllättäen täsmälleen sama ;)).
Lautta oli sama kuin Kyprokselle tultaessa, joten löysin nopeasti paikkani ja nukahdin niille sijoille. Jostain syystä tällä kertaa ei tarvinnut jättää passia satamaan).

Turkin puolella paperihommat sujuivat myös kohtuullisen nopeasti, joten pääsin takaisin tienpäälle!

Tällä kertaa suunta oli pohjoiseen. Edessä oli noin 300km ajoa päivän kohteeseen, joka oli järvi nimeltä Gölü.
Tie nro 715 Silifkestä Karamaniin oli ok ja maisemat nätit. Tie kulki oikeastaan koko ajan yli 1000m:ssä, joten ilmakin oli mukavan viileää.
Eskilistä käännyin soratielle ja siitä edelleen yhä pienemmälle ja pienemmälle polulle kunnes polut loppuivat.
Jatkoin yhä pidemmälle (koitin löytää suola tasangot), kunnes törmäsin turhan pehmeään paikkaan… Tässä vaiheessa päätin kääntyä ja ajaa vähän matkaa takaisin koska en halunnut alkaa kaivamaan 300kg keijukaista ylös mudasta 🙂

Pian löysin hyvän paikan leirille ja pystytin laavukankaan suojaksi päivän kuumuutta vastaan.
Jossain vaiheessa huomasin ruohikkopalon horisontissa. Huolestuin hieman että pitääköhän minun lähteä pois tältä alueelta, mutta onnekseni tuuli ei puhaltanut savua ja tulta minua kohti. Oli todella vaikea päätellä kuinka kaukana palo sijaitsi, oliko se 5 vai 10 kilometrin päässä leiristä. Järkkäsin leirin kuntoon että pääsen lähtemään nopeasti jos tarve ilmenisi.
Puolikkaan päivän vietin laavukankaan alla varjossa tekemättä mitään. Kun lämpötila laski sopivalle tasolle, pakkasin laavukankaan ja pystytin teltan.
Mutta miksi pystytin laavukankaan ensinkään? Laavukangas antaa hyvän suojan auringolta, mutta päästää ilmavirran kulkemaan vapaasti laavukankaan alla (teltta kuumenee nopeasti eikä ilma liiku yhtä hyvin).

Sieppasin muutaman kuvan auringonlaskusta ja päätin alkaa nukkumaan. Noin yhdentoista aikaan illalla tuuli yltyi todella kovaksi. Huolestuin hieman, koska mietein että tuleekohan ukkonen. Syy miksi huolestuin oli siinä että teltta oli korkein kohta kilometrien säteellä tällä kuivuneella järven pohjalla…

Ukkosta ei kuitenkaan tullut ja nukuin oikein makeasti viiteen saakka. Pikaisen aamupalan jälkeen pakkasin nopeasti tavarat ennenkuin päivä alkaisi lämmetä.

Tämän päivän kohteena oli vierailla Derinkuyu:ssa ja Cappadocian kivimuodostelmilla.

Ennenkuin pääsin Derinkuyuun saakka, näin todella hienoja kivimuodostelmia (Peristrema Vadisi) Selimessä. Vuoren huippua oli eroosio kuluttanut jättäen jäljelle teräviä huippuja. Jossain vaiheessa jotkut olivat kaivertaneet kaupungin näiden muodostelmien sisään!

Luulen että tämä alue Turkista on aika aktiivista aluetta (tuliperäistä), koska näin samanlaisia kukkuloita kuin Islannissa. Tien varrella oli myös muutamia mainoksia maalämpökylpylöihin.

Olen aina luullut että Derinkuyu sijaitseen jossain kukkuloilla tai kukkulan juurella, mutta se sijaitseekin keskellä Derinkuyun kaupunkia!
Sisäänpääsy oli hieman vaikea löytyää, mutta sisään päästyäni olin sanaton. Alueella oli todella paljon tunneleita ja huoneita maan alla! Opas mainitsi että syvin kohta sijaitsee 55m maanpinnan alapuolella (pääsin käymään alimmalla tasolla). Tämä oli kyllä todella huima paikka!

Derinkuyusta suuntasin pohjoiseen, kohti näitä kuuluisia kivi muodostelmia.
Kunhan pääsin oikealle alueelle, pysähdyin ties kuinka monta kertaa ottamaan kypärän pois päästä ja räpsimään kuvia… Aina lähtiessä ajattelin että ei tässä nyt mitään hienompaa voi eteen tulla, mutta seuraavan mutkan takana oli jälleen jotain mieletöntä…
Luontoäiti osaa todella tehdä upeita maisemia!
Jos et tykkää makoilla rannalla, niin tämä on vierailun arvoista aluetta keskisessä Turkissa!

Nyt täytyy alkaa nukkumaan ajoissa, koska huomenna aamulla on aikainen herätys. Tarkoitus on lähteä katsomaan auringon nousu ja nuo kivimuodostelmat kuumailmapallosta!

en ole varma että milloin pääsen kirjoittamaan seuraavan päivityksen, koska huomenna lennon jälkeen suuntaan itää kohti. Lisää upeita paikkoja luvassa 🙂

7 thoughts on “Takaisin Turkissa

  1. Hello Hamuli, hope all is going well and you are progressing as planned.
    I have finished my trip too and back in Cyprus. Should you decide to ever come back to this lovely Island, let me know…. and for sure ice teais on me.
    Good luck and take care

  2. Amazing scenes – stunning pictures, Marko!
    If ever George Lucas will discover this place, next Star Wars scene for shure 😉
    Thanks for sharing and have fun!
    cheerio
    Joachim

  3. I have been heading towards east, tomorrow I will reach planned destination. Is it Nemrut? Possibly 😉

Vastaa