Kypros

Terveiset Kyprokselta!

Tässäpäs juttua mitä on tapahtunut aikaisempina päivinä:

Mielenkiintoinen juttu tapahtui kun käynnistin pyöräni Pamukkalessa. Uskollinen ratsuni yskäisi siniset savut pakoputkesta! Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, joten minulla ei ole ajatustakaan mistä moinen voi johtua. Mittarissa ei ole kuin 193tkm, joten ei tuollaista vielä pitäisi tapahtua!

Joka tapauksessa jatkoin matkaa Pamukkalesta kohti etelää. Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen alkoi todella mukava tie (E87). Tie oli hyväkuntoinen, mutkainen ja keskellä kaunista maisemaa. Tie kohosi parhaimmillaan lähelle 1600m:ä missä ilma oli puhdasta ja mukavan viileää. Hienoa! Maisema oli kuiva ja karu, vuorten ympäröidessä joka puolelta yksinäisen matkailijan 🙂 Tämä paikka oli todella kaunis!!! Päivää ei voisi juuri paremmin aloittaa!

Jossain vaiheessa ajoa päätin pysähtyä huoltoasemalla tauolle ja ihailemaan maisemaa.
Huoltiksen omistaja tuli juttelemaan minulle, mutta enhän minä ymmärtänyt mitään mitä hän sanoi, mutta juttu vain jatkui 🙂 Sitten omistaja sai loistavan idean, hän pyysi minut sisälle huoltikselle ja kirjoitti kysymyksensä googlen kääntäjään. Tämän jälkeen keskustelu oli paljon helpompaa 🙂

Jonkin ajan kuluttua hän pyysi minut ulkopuolelle teelle. Ulkona oli hänen kavereitaan, keskustelu palasi takaisin viittomakielelle, koska tietokone oli sisällä.

Tämä kaunis tie kesti melkein koko matkan aina Antalyaan.
Antalyasta matka jatkui tylsää ja suoraa tietä pitkin Alanyaan.
Tien varsi oli täynnä toinen toistaan suurempia lomakyliä, eli ei mitään minulle. Itseasiassa pysähdyin kerran ennen Alanyaa, koska kartassa näkyi merkintä vesiputouksesta Manavgatissa.
Päätin käydä kurkkaamassa että millainen Paikka oli kyseessä.
Eksyin pari kertaa matkalla putoukselle, mutta loppujen lopuksi löysin perille. Paikka näytti hieman epäilyttävältä, koska alueelle päästäkseen minun piti kulkea metallinpaljastimen läpi ja maksaa 3,5liiraa pääsymaksua.
Tottakai metallinpaljastin piippasi minulle, koska olin mennyt siitä läpi täysissä pukeissa (ei, en pitänyt kypärää päässä tässä vaiheessa :)), mutta ei se piippaus näyttänyt ketään kiinnostavan…
Alue oli todellinen turistirysä. Alueella oli jos jonkinnäköisen tavaran myyjää ja tuputtajaa.
Joku tuli kysymään minulta josko haluaisin että minusta otetaan valokuva putouksen edessä jne…
Vesiputous itsessään oli ehkä noin 2m korkea, mikä oli totaalinen pettymys… Kun olet nähnyt vesiputoukset Islannissa, niin sinulla on lupa odottaa enemmän karttaan merkityiltä putouksilta…
Käytin ehkä kokonaiset 2 sekuntia putouksen ihmettelyyn ja sen jälkeen lähdin kiireen vilkkaa pois alueelta 🙂

Tiesin että Alanyasta menee lautta Kyprokselle. Vietin lähes 1,5 tuntia ruuhkassa etsien satamaa ja paikkaa josta voisin ostaa lipun tuohon lauttaan…
Jouduin kysymään paikalliselta ohjeita sataman sijainnista, koska gepsissä ei ollut mitään merkintää satamasta.
Lippuluukulla kuulin että kaikki lautat Alanyasta ovat matkustajalauttoja, eikä kulkuneuvoja oteta kyytiin… Jos haluaisin pyöräni mukaan, minun pitäisi ajaa 250km Tasucuun. Eipä siinä sen kummempia, kypärä päähän ja kohti Tasucua.

Vähän matkaa Alanyasta ajettuani alkoi jälleen mukavan pieni mutkatie! Tämä tie seuraili rannikkoa nousten välistä yllättävän korkealle kukkuloilla. Harmittavaa on että tämä tie jää muutaman vuoden kuluessa isomman tien alle, jolloin tämä väli on myös tylsää ajettavaa 🙁
Tiedän että isompi tie on tärkeä alueen taloudelle, mutta heidän pitäisi jättää vanha tie paikoilleen niille jotka tykkäävät naatiskella mukavasta tiestä ja hienoista maisemista.

Ilta lähestyi ja nälkä kasvoi, joten päätin viettään yön lähellä Anamuria.
En huomannut ilmastointia huoneessani, joten ajattelin jo että joudun nukkumaan parvekkeen ovi auki. Onnekseni illalla skypetin kaverini kanssa ja huonetta esitellessäni hän huomasi ison ilmastointimötikän seinässä…
En tiedä että miten en itse sitä huomannut, mutta saipas kaveri ainakin kunnon naurut 🙂

Tiistai aamuna pyörä pölläytti jälleen savut putkesta! Asiaa tuumittuani, tulin siihen johtopäätökseen että käyttämäni 10W-40 öljy ei ole sopivaa näin kuumiin olosuhteisiin. Joka tapauksessa joudun vaihtamaan öljyt vielä Turkin puolella.

Matkaa tiistai päivänä olisi vain 120km, joten päätin ottaa todella rauhallisesti maisemasta ja tiestä nauttien, koska lautta lähtisi vasta puolen yön aikoihin.

Liput saatuani päätin etsiä nettikahvilan läheisestä isommasta kaupungista, Silifkestä. Etsiskelyn jälkeen löysinkin yhden nettikahvilan, mutta he eivät antaneet minun käyttää omaa konettani, joten päätin jatkaa etsiskelyä.
Löysin hyvän nettikahvilan, joka sijaitsi itseasiassa vain parinsadan metrin päässä satamasta… Tulipas nyt sitten ajeltua hieman ympyrää 🙂

Satamassa tullin ja paperien kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ainoa asia joka mietitytti minua oli se että halusivat pitää passini.
Asiaa tiedusteltuani he vain kommentoivat että saisin passini takaisin laivalla boardingin jälkeen.
Kaiken tämän jälkeen alkoikin odottelu ja sen päälle vielä hieman lisää odottelua…
Noin yhden aikaan yöllä boarding pääsi alkamaan.

Kyseessä ei ollut mikään ruotsinlaivojen kaltainen pursi, vaan RoRo-tyylinen laiva. Laiva oli aika ”karu”, ei hyttejä, aika likainen ja kaikki nukkuivat samassa tilassa.
Tässä tilassa oli kokolattiamatto jossa oli paljon ”muistoja” aikaisemmilta matkoiltaan (kahvi/tee/ruoka/oksennus ja ties mitä muita tahroja).
Minua tuo ei haitannut sen kummemmin ja sainkin nukuttua yöni kaikessa rauhassa. Heräsin ainoastaan kerran yön aikana (jolloin passi palautettiin minulle).

Keskiviikko aamu satamassa alkoi melkoisella häslingillä papereiden kanssa. Minun piti käydä usealla eri tiskillä, joillakin useamman kerran… Onneksi ihmiset olivat auttavaisia ja osa heistä puhui englantia.
Koko prosessiin kului aikaa ehkä noin 1,5 tuntia.

Kun olin valmis jättämään sataman taakseni, huomasin moottoripyörän jossa oli suomalainen rekkari. Motoristi oli viettänyt pari päivää Kyproksella ja oli nyt menossa Georgian ja Venäjän kautta Unkariin.
Hän myös muistutti minua että Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne. Tämä ei tuottanut ongelmia, koska olin harjoitellut ”vääränpuoleista” liikennettä pari vuotta sitten Maltalla. Ajaminen ei tuottanut mitään ongelmia.

Yllätyksekseni GPS:n kartta oli todella surkea, ainoastaa muutama tie näkyi koko kyproksella vaikka minulla oli käytössä uusin karttaversio. Suomalaiselta motoristilta saamani paperikartta tuli nyt tarpeeseen.

Pohjois- ja eteläpuolen rajan ylitys sujui ilman ongelmia. Ainoastaan yksi paperi piti täyttää ja sen jälkeen olin valmis lähtemään. Rajahenkilöstä oli jälleen todella ystävällistä.

Yllätyin nähdessäni YK:n rauhanturvaajia raja-alueen välissä. Heilautin kättäni yhdelle heistä vartiotornissa ja sain käden heilautuksen takaisin 🙂

Keskiosassa saarta oli todella mukavia pieniä mutkateitä.
Vierailin myös saaren korkeimmalla kohdalla, Olimpos vuorella. Tai no, yritin käydä korkeimmalla kohdalla, mutta huippu oli varattu armeijan käyttöön, joten sinne ei ollut mitään asiaa turisteilla. Pääsin kuitenkin 1930m:n korkeuteen.

Tämän jälkeen otin suunnaksi saaren eteläisen kärjen. Jälleen kerran törmäsin armeijan porttiin. Tällä kertaa alue oli varattu RAF:n käyttöön…
Näyttää että täällä on paljon toimintaa armeijalla monista maista.
Mietiskelin siinä ajaessani että onkohan USA:n armeijallakin tukikohta tällä saarella.

Lähellä eteläisintä kärkeä törmäsin suolajärveen/tasankoon. Pysäytin pyörän keskelle tasankoa kuvien ottamista varten.
Yhtäkkiä viereen kurvasi jamppa jollain ihmeen ”vekottimella” (valitettavasti en tiedä että millä nimellä tuollaista laitetta pitäisi kutsua). Kerkesimme vaihtaa muutaman sanan kun viereen ilmaantui toinen jamppa samanlaisella vehkeellä (paitsi että se oli 2-paikkainen).

He kysäisivät josko minua kiinnostaisi käydä kokeilemassa ko laitetta…
Tottakai kiinnostaisi! Valitettavasti tuuli ei ollut riittävän voimakas, jotta olisi saanut kunnon vauhdin, mutta pääsimme kuitenkin ajelemaan ympäri tasankoa.
Kiitokset näille kavereille uudesta kokemuksesta!

En löytänyt hotellia, motellia, hostellia enkä campingiä Limassolin ja Larnakan väliseltä alueelta, joten päätin ottaa huoneen Cactus-hotellista Larnacasta.
Hotellin omistaja antoi minulle hyviä vihjeitä missä kannattaisi käväistä seuraavana päivänä. Illaksi hän antoi myös ilmaisen internetin käyttööni! Paljon kiitoksia tästä!
Nyt pystyin lataamaan Kyproksen kartan gepsiini Openstreemap-sivulta.
Yllätyksekseni kartta oli todella yksityiskohtainen. Joten jos olet tulossa tänne niin suosittelen lataamaan tuon kartan gepsiisi.

Torstaina aamusella huolestuin hieman etelä/pohjois-rajaa ylittäessäni. Rajavartijat kysäisivät minulta että miten olen tuonut pyöräni eteläpuolelle suunnilleen näin ”etkö tiedä ettet voi tuoda pyörää tänne”…
En ole täysin varma että mitä he sillä loppujen lopuksi tarkoittivat, mutta loihdin kasvoilleni ihmettelevän turisti-ilmeen ja esittelin heille kaikki paperit ja näytin mitä reittiä pitkin olin ajanut.
Vartijat rentoutuivat ja olivat todella ystävällisiä. Kun olin selvittänyt heille mitä olen tekemässä, he vain heilauttivat minulle kättään jotta pääsin jatkamaan matkaani 🙂

Pohjoispuolen rajalla vakuutusmyyjät yrittivät myydä minulle uutta vakuutusta, vaikka keskiviikkona ostamani vakuutus oli vielä voimassa. He vain sanoivat että se ei ole voimassa tänään…
Sanoin heille että ei pidä paikkaansa ja että tarkastan tämän tullin kanssa. Jätin heidät seisomaan tienvarteen ja ajoin eteenpäin tullikopille. Siellä aikaisemmin ostamani vakuutuspaperi toimi ilman ongelmia.

Nyt olin jälleen pohjoispuolella ja lähellä Famagustan-kaupunkia. Vanha osa kaupungista sijaitsee massiivisten kaupungin muurien sisäpuolella. Ajelin siellä ympäriinsä sekä nautein maukkaan jääteen tukalaa oloani helpottaakseni (lämmintä oli noin 37 astetta)

Kaikista kuuluisin alue kaupungista tunnetaan nimellä”ghost town” Varosha, Famagusta.
Seurasin verkkoaitaa kaupungin laidalta toiselle, suljettu alue on todella valtava!
En ymmärrä että miksi tämä alue aidattiin alunperin ja että miksi se edelleen on suljettu…
Kaupunki todellakin näytti ”kummitus kaupungilta”, luulisin että Prypiat näyttää aika lailla samalta.

Kaupunkikierroksen jälkeen käväisin saaren koilis-nurkassa. Matkan varrella näin muutamia villiaaseja 🙂
Tapasin myös muutaman henkilön jotka olivat lomalla Prahasta. Siinä jutellessa selvisi että yksi heistä työskentelee Nokialle 🙂 Jotenkin siinä sitten keskustelu ajautui näihin Nokian ilmoittamiin irtisanomisiin.
He toivottivat minulle hyvää ja turvallista matkaa, aikoivat kuulemma seurata blogiani.
Rannat tällä alueella olivat tyhjiä, turistit eivät ole vielä löytäneet tänne, koska alueella ei ollut juurikaan hotelleja.

Torstai-perjantai välisen yön vietin Girnessä, koska nyt perjantaina lautta lähtee takaisin Turkkiin.
Tällä hetkellä luulisin että turistipaikkojen näkeminen alkaa nyt olla loppusuoralla (noh, pari paikkaa pitää vielä käväistä katsomassa) ja todellinen reissu pääsee vasta nyt alkamaan 🙂
Luulisin että seuraavien muutaman päivän aikana tulee hienoja paikkoja ottaa valokuvia (olin todella laiska ottamaan kuvia Kyproksella), mutta en paljasta näistä paikoista enempää tässä vaiheessa 🙂

Tällä hetkellä naamaa koristaa 3,5 viikkoa vanha parta, joten naamakin alkaa näyttää matkailijan naamalta 🙂

7 thoughts on “Kypros

  1. Hy my friend… nice reading … pls do not write so much …hard to find the time for so much reading …. go ahead !

  2. Hi Tatiana,
    Yes, time flies really fast!
    What I am mostly surprised is hospitality of the people.
    I think when traveling with motorcycle, people are more interested to ask where I am coming and where I am going.

    Now I am in quite amazing place 🙂

    Language is not an barrier 🙂

    Br,
    Marko

  3. Hi Marko,
    I´m one of the german bikers from Transfagarasan, Romania and I will follow your journey with excitement. I wish you good luck and a nice and save trip around the world.
    Horst

  4. Hi Marko,

    Soon there will be 1 month since you started the trip and it is amazing how many stunning places you visited and how many nice people you met already. Nice to hear that language barriers can be overcomed if there is a true wish for that.
    Seems quite difficult for you and your bike to stay together in some places, but you are doing your best. Bike should be grateful for that and not present any quality issues…:)
    Curious to see what is the next destination, you do not seem to reveal much info about that…:)

  5. Hey Marko;
    It was really nice to meet you here in Cyprus.I wish you good luck on your trip,I believe after this trip you will see that ”world is smaller than people think and people are nicer than you think” and by the way,don’t forget to check ”Great sufi master Rumi”.
    Levent

  6. Moi Marko,

    you will get bored for this one, but nice pics!!!
    How blue can water be.. The salt lake wind surfing must have been quite fun! Btw, based on your pic of a donkey, I started to think they must be related to poros. Both look equally stupid…

    Take care and keep on posting!

    Br, Tiina

Vastaa