Transalpina

Aamusella starttasin Sibiusta heti aamupalan jälkeen. Tarkoituksena oli ajaa lyhyt päivä ja leiriytyä jossain päin Karpaatteja.
Yksinäisellä matkalaisella näyttää täällä olevan sama ongelma kuin keski-euroopassakin, kaupoista on todella vaikea löytää pieniä annoksia ruokaa (esim pikkuannoksia jauhelijaa ja kananmunia).

Pohjoinen osa transalpinaa kulkee solassa tienpinnan ollessa todella hyvässä kunnossa (muutamia tietyöpaikkoja, mutta muuten tien pinta on uutta asfalttia). Tien kohotessa yhä ylemmäs lämpötilakin alkoi laskea miellyttävälle tasolle. Puuston yläpuolelle päästyäni aloin miettimään leiriytymispaikkaa. Tien varteen oli pysähtynyt Slovenialainen pariskunta joten päätin pysähtyä kysymään heiltä että onko täällä mahdollista leiriytyä missä haluaa (näin muutamia kylttejä joissa leiriytyminen kiellettiin luonnonpuiston alueella). Heillä oli sama ajatus mielessä, mutta eivät tienneet myöskään jos leiriytyminen on mahdollista.

Pysähdyin tien korkeimman kohdan levähdyspaikalle (ainakin luulisin että se oli korkein kohta) ja näin polun menevän kukkulan huipulle (sinne oli ajettu autoilla). Kysyin paikalliselta motoristilta että onkohan täällä luvallista leiriytyä, hänen vastauksensa oli ”kyllä, ei muutakuin teltta pystyyn”. Päätös oli näin tehty, nyt ainoana tehtävänä oli saada pyörä kukkulan huipulle. Polku oli aika pieni ja jyrkkä, muutamaan kertaan ylöspäin ajaessa aloin jo miettimään että näinköhän tästä raskaalla pyörällä kaatumatta selvitään. Loppujen lopuksi nousu oli kohtuullisen helppo.

Kukkulan laki oli täydellinen paikka leiriytymiseen, tasainen alue, ruohoa ja kaunis maisema. Pystytin leirin, käveleskelin hieman ympäriinsä ja nautin illallisen hienossa maisemassa (jälleen minun keittiöstä avautui upea maisema :)).
Yllätyin hieman kuinka korkealla itse asiassa olin. Gepsin mukaan korkeus oli 2170m!
Odottelin auringonlaskua ja toivoin sen olevan hieno ja punainen. Muutaman tunnin odottelun jälkeen ilma alkoi viilentyä auringon laskiessa yhä alemmas. Lopulta odotukseni palkittiin upealla auringonlaskulla!

Auringonlaskun jälkeen olikin aika kömpiä makuupussiin. Arvelin että yö voisi olla kylmä, koska leiripaikka sijaitsi aika tuulisella paikalla ja vuorilla oli vielä lunta. Yö saattoi olla kylmä, mutta siitä minulla ei ole mitään havaintoa koska nukuin kuin tukki. Jopa vampyyrit jättivät minut rauhaan, vaikka unohdin ostaa valkosipulia 🙂

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran kun aurinko alkoi lämmittää telttaa. Toisen kerran heräsin lehmänkellon ääneen, mutta kaikki ei nyt osuneet kohdalle koska kuulin lampaan määkimistä… Kurkkaisin ulos teltasta ja näin että lampaat olivat ympäröineet telttani. Puin pikaisesti vaatteet päälle, sieppasin kameran ja lähdin ulos ottamaan muutamia kuvia tästä hauskasta tapahtumasta. Lammaspaimen tuli luokseni ja kysyi (suureksi yllätyksekseni) että puhunko englantia! 🙂

Juttelimme hetken aikaa niitä näitä kunnes paimenen koiru tuli teltan luokse. Se haistoi telttaa ja päätti ottaa ja kusaista teltan päälle… Paimen oli tästä varmaan vähän kiusaantunut ja hetken päästä hän jatkoi matkaa lampaidensa kanssa. Oli hauska tavata tämä jamppa ja todella yllättävää oli hänen hyvä englanninkielen taitonsa! Tämän jälkeen vietin muutaman tunnin tekemättä yhtään mitään jonka jälkeen päätin jatkaa matkaani ja aloin pakkaamaan leiriä.

Pian tämän jälkeen vanhempi italialainen tai romanialainen pariskunta ilmestyi paikalle. En ymmärtänyt juurikaan mitään mitä he puhuivat, mutta sen jälkeen kun sain selitettyä heille millaisella matkalla olen ja että teen matkaa yksikseni, nainen risti kätensä ja osoitti taivasta. Ymmärsin tämän niin että hän rukoili minun puolestani.
Vielä ennen lähtöä he halusivat kuvata itsensä minun ja pyörän vieressä.
Hauska tavata tällä tavalla ihmisiä vaikka en edes ymmärrä mitään mitä he sanovat 🙂

Transalpinan eteläpuoli on oikein hyvässä kunnossa ja sinne rakennetaan kovasti lomakylän näköisiä rakennuksia.
Alas laaksoon päästyäni ajelin vielä jonkinmatkaa ennenkuin pysähdyin todella myöhäiselle lounaalle. Tässä motellissa oli nettiyhteys, joten päätin jäädä tänne yöksi ja kirjoittaa blogiin päivityksen.
Huomenna suunta jatkuu kohti Transfagarasan-tietä.

9 thoughts on “Transalpina

  1. Kanssa käymisessä vain murto osa on puhetta. Kyllä me vaan silti toisiamme ymmärretään, ihmisiä kun ollaan=) Todella hyvää matkaa sulle Marko

  2. Tosta kun sanoit ettet ymmärrä mitä ne sano. Ymmärsithän sinä=) Puhetta kommunikaatiosta on vain hitunen. Toivon ja uskon että pärjäät puhumalla reissussa vaikket osais sanaakaa. Hymyillään kun tavataan ja turvallista matkaa.

  3. You made my day: waking up in the mountains by sheep which have surrounded the tent :-). Hilarious!

    The photos are absolutely great! Could turn out to be profitable as stock photos. You could also sell number 4 directly to BMW?!

  4. Hi Marko,

    When I see your amazing pics and read your nice comments I have the feeling that I am there…And then I do not miss home so much.
    Actually, Transalpina is the `older sister`of Transfagarasan. They are both beautiful,only the latter is generally more known to travellers.
    Origins of Transalpina are not really known, some say it was built by the roman legions during the war with local dacians.
    Transfagarasan was built by dictator Ceausescu who wanted to have a strategic road over the Carpathian Mountains ( due to military reasons, Soviet Union was close and active).
    Nice fauna there, please excuse the local dog, maybe he was too excited to get to know you and he couldn`t contain himself…:) Or maybe he wanted to make a difference in his miserable dog life and mark a tent that started a RTW trip…:)

    Enjoy the next sites!

  5. Hi Marko,

    some days after your trip start and after the latest company news I’d like to share some thoughts with you.
    – Every day since you left, you and your Sisu has been in my mind.
    – I admire very much what you do
    – Your timing was perfect 🙂
    – Initially I missed you as one of my favored professional colleague – now this is obsolete anyhow 🙁
    – great blog !
    – I’m exited to know this crazy guy personally which once will be famous for his trip.

    all the best
    Ralf

  6. Hi Marko,
    wow! what stunning pics – thank you for sharing these with all of us. You are in desparate need of Garlic for shure 😉 even the dogs are vampires – hihihihi
    Have fun on Transfagarasan – well known as one of the nicest roads on the world.
    cheerio
    Joachim

Vastaa