Reissu alkoi!

Muutaman tunnin yöunien jälkeen olin valmis vierailemaan toimistolla viimeistä kertaa.
En menettänyt yöuniani reissun vuoksi, laukkujen uudelleen pakkaaminen vain otti kovasti aikaa.

En juurikaan välitä hyvästien jättämisestä, mutta tällä kertaa en voinut välttää hyvästien jättämistä. Muutamat kaverit ja kolleegat olivat kokoontuneet toimiston eteen katsomaan lähtöäni. Tunteikkaiden hyvästien jälkeen starttasin pyörän ja lähdin kohti tuntematonta kyyneleet silmäkulmassa.
Voisiko joku lähettää kuvia lähtöhetkestä? Unohdin siinä tohinassa ottaa valokuvia.

Ennen lähtöä minun piti vielä hoitaa muutama homma ja hankkia jostain Greencard (mulla on muutama versio, mutta kaikissa niissä oli väärä osoite).

Sää ei ollut minun puolellani. Etelää kohti ajaessani ajoin sadekuurosta toiseen. Sveitsiin päästyäni alkoi jatkuva sade, mutta vesiputoukset olivat todella näyttäviä!

Ensimmäisen päivän targetti oli ajaa Milanoon tapaamaan kaveriani ja viettää seuraava kokonainen päivä tekemättä mitään.

Ensimmäisenä päivänä en vielä pystynyt käsittämään että reissu todellakin oli alkanut. Minkäänlaista jännitystä en ollut tuntenut (ehkä kiireen vuoksi), koska ehkä takaraivossa oli ajatus että tämä nyt on vain normaali lomareissu. En tiedä kuinka kauan menee ennenkuin kunnolla ymmärrän mitä on tapahtumassa.

Tiistaipäivän vietin patsastellen Milanossa ilman mitään sen kummempaa päämäärää. Luonnollisesti piti Milanon katedraali käydä kurkkaamassa, kuten kunnon turistin pitääkin.

Keskiviikkoaamu alkoi kaverin hyvästeillä, koska olin Italiassa niin ilmassa oli paljon tunteita, taisipas kyynel käväistä silmäkulmassa tälläkin kertaa…
Milanosta pois päin ajaessani tajusin että tämä taisi olla viimeinen tuttu kasvo todella pitkään aikaan…

Dolomiitit olivat jälleen yhtä upeat kuin aina ennenkin. Tällä kertaa vain ajoin melkein koko päivän Dolomiiteilla vesisateessa.
Onneksi sade loppui ennen Passo di Gaiaa, joka on todella hieno passi, suosittelen lämpimästi tätä pätkää!

Tänään ajaessa huomasin että mielessä alkaa kyteä ajatus että tämä ei ehkä olekkaan normaali lomamatka ja että reissu tulee jatkumaan pitkään… Johtuuko sitten siitä kun hyvästelin kaverin ja ajattelin että tämä oli viimeinen tuttu kasvo?

Yöksi päätin pysähtyä Cortinaan. Hotellissa oli useita Turkkilaisia motoristeja isoilla gessuilla. Toivottavasti tänä iltana saan heiltä hyviä vinkkejä siihen että missäpäin Turkkia kannattaisi motoristin ajella.

Huomenissa kompassineula tulee osoittamaan itää kohti, saas nähdä että minne saakka huomenissa pääsen.

3 thoughts on “Reissu alkoi!

  1. Finally!

    No more talking things, now it is time to do them. Would be interesting to follow your journey with this web page.

    Proposal from me to other followers: let’s draw tight our network and stretch it a bit, means let’s use our all connections around the world and create great publicity for this guy and this trip.

    Everybody of us know somebody who knows journalists or two there and here.

Vastaa