Malesia osa3

Lopultakin oli aikaa sen verran että sain tämän jutun viimeisteltyä!

15.04. – 05.05.2013

Maanantai:
Saksa – Kuala Lumpur:

Saavuin Kuala Lumpuriin noin puolenpäivän aikoihin. Siinä ulkosalla junaa odotellessa huomasin kuinka lämmintä ulkona taas on! Eipäs tarvinnut palella enää :).

Pienen haeskelun jälkeen löysin hotellille. Huone oli todella siisti, mutta hirmuisen pieni. Mietiskelinkin siinä että saankohan mahtumaan kaikki tavarani huoneeseen.
Hetken asiaa ihmeteltyäni päätin lähteä hakemaan pyörää Sunny Cycles:lta.

Näin oman kultani välittömästi kun saavuin pyöräliikkeeseen! Uusi takarengas ja istuimen päällyste oli vaihdettu kuten he lupasivat.
Juttelin hetkosen Sunnyn kanssa ja sen jälkeen aloin kantaa tavaroita pyörälle. Olin jo kerennyt unohtaa kuinka paljon tavaraa minulle kulkee pyörän päällä :D.
Suuret kiitokset Sunnylle siitä että hän piti pyörästäni niin hyvää huolta!

Sunny Cyclesilla tapasin myös ranskalaisen Philin. Phil on asustellut KL:ssa jo useamman vuoden ja hän lupasi näyttää minulle tien Petronas tornin juurelle jossa voisin ottaa kuvan pyörästä ja tornista.

Siinä valokuvia räpsiessä sain Phililtä muutamia hyviä vihjeitä missä käväistä KL:n ympäristössä.

Auringon laskettua palasin samalle paikalle ottamaan vähän lisää kuvia. Useat ihmiset pysähtyivät jututtamaan minua ja kyselemään kuulumisia. Moottoripyörän kanssa matkustaessa on todella helppo päästä ihmisten kanssa juttuun :).


Tiistai:
Kuala Lumpur:

Aamu kului yrittäessä keksiä että kuinka saisin pyörän mahdollisimman nopeasti Indonesiaan. “Sipulilaivan” aikataulu oli edelleen totaalisen auki, joten koitin löytää muita rahtaajia.
Ylivoimaisesti suurin osa “overlandereista” käyttää Mr. Lim:n palvelua ja rahtaa moottoripyörät sipulilaivalla. Tämä on helpoin ja luotettavin keino saada pyörä Indonesiaan.

Löysin yhden kontaktin joka kuskaa tavaraa Port Klangista Indonesiaan ja pyysin häneltä tarjousta.

En halunnut viettää koko päivää hotellihuoneessa, joten päätin käväistä pikaisesti Batu-luolilla, koska luolat olivat ainoastaan 6km:n päässä hotellilta.

Batu-luolat on yksi suosituimmista Hindujen pyhätöistä Intian ulkopuolella.
Luolan edessä seisoo huiman iso 42.7m korkea kultaisen värinen Lord Murugan-patsas.

276 portaan ja lukuisten kerjäävien apinoiden jälkeen pääsin luolan suuaukolle. Iltapäivän kuuma aurinko teki portaiden nousemisesta todella tuskastuttavan, onneksi otin tarpeeksi vettä mukaan…
Luolan suuaukko on aika pieni, mutta kun astut sisälle niin huomaat että luola on todella valtava.

Luolan takaosassa on on pieni temppelirakennus, luulen että tämä on myös Lord Muruganille rakennettu pyhättö.
Luolassa oli mukavan viileää, joten vietin siellä enemmän aikaa istuskellen ja kuvia räpsien.

Yllätyin kuinka likaista tuolla luolassa oli. En tiedä että oliko siellä vasta vietetty jotain juhlallisuuksia (mikä selittäisi sotkuisuuden) vai onko se vain normaali tila tuolle luolalle.

Luolalta palasin takaisin hotellille poimimaan lisää kameravarusteita, koska seuraavaksi suuntasin KL:n näköalapaikalle. Halusin ottaa muutamia kuvia kaupungista auringonlaskun aikaan.

Näköalapaikka oli suljettu, mutta vähän alempaa löysin paikan josta paikalliset ihailevat kaupungin silhuettia auringon laskiessa länteen. Saavuin paikalle hyvissä ajoin, joten löysin hyvän paikan.
Valitettavasti auringonlasku ei ollut mitenkään näyttävän näköinen johtuen pilvisestä säästä, mutta kun kaupungin valot syttyivät niin näkymä oli upea!

Hotellille päästyäni päätin syödä jotain nopeasti, joten suuntasin kulkuni KFC:lle. Siinä “miedosti” maustettua hampurilaista syödessäni hiki juoksi otsalta silmiini… Eipä tarvitse enää käydä KFC:llä, koska sapuska siellä on aivan liian tulisesti maustettua minun makuuni.

Keskiviikko:
Kuala Lumpur:

Kolmen aikoihin koko aamun kestänyt sade lopulta taukosi ja päätin lähteä iltapäiväajelulle. Tällä kertaa päätin seurata Philin vihjeitä ja suuntasin järville ja vesiputoukselle KL:n itäpuollelle.

Jossain vaiheessa eteen tuli pienempi tie joka oli suljettu puomeilla ja lukuisilla varoituskilvillä (joista en ymmärtänyt sanaakaan). Huomasin skoottereiden renkaiden jälkiä jotka kiersivät puomit ja päätin seurata niitä.
Muutaman sadan metrin päästä selvisi miksi tie oli suljettu, puolet tiestä oli huuhtoutunut alas rotkoon jättäen ison reiän tiehen. Noh, pyörällä tuon paikan kiertäminen ei ollut mikään ongelma.

Seuraavassa risteyksessä oli jälleen puomeja ja varoituskylttejä. Näin yhden skootterin ajavan tuolla tiellä, joten päättelin että kieltomerkit olivat vain autoille :).
Tie oli hyvässä kunnossa, joten en oikein ymmärtänyt että mistä syystä tie oli suljettu.
Järvi oli yllättävän iso, mutta ei mitenkään erikoisen näköinen, se oli vain järvi…

Järveltä oli lyhyt ajo Sungai Gabain vesiputouksille. Portilla maksoin 1 ringitin (0.3USD) pääsymaksun.
Parkkipaikalla minun piti jälleen poseerata lukuisille kameroille ennenkuin pääsin kiipeämään ylös kohti putouksia.
Ilma oli tuskaisen kuuma ja kostea siellä keskellä metsää. Portaat tuntuivat jatkuvan loputtomiin ja hiki lensi kuin saunassa.

Portaiden yläpäähän päästyäni vastaan tuli pari pientä vesilampea joissa näytti olevan useita ihmisiä vilvoittelemassa ja juomassa olutta.
Istahdin varjoon jäähdyttelemään ja pian viereen tuli joku kyselemään kuulumisia.
Suurin muista ihmisistä oli lähtöjään Myanmarista ja nyt he olivat töissä Malesiassa. Nyt he olivat täällä juhlimassa heidän uutta vuotta.
Porukka oli oikein mukavaa ja tarjosivat olutta matkalaiselle :).

Portaiden alasmeno oli huomattavasti helpompaa kuin nouseminen. Siinä alas kävellessäni vastaan tuli kolme Iranilaista jotka kysyivät että onko alhaalla oleva pyörä minun. Vastasin myöntävästi ja sen jälkeen heidän kanssaan piti turista hetki ja jälleen poseerata kameroille.

Hotellille päästyäni otin jälleen yhteyttä Port Klangin rahtariin ja muistutin häntä että odottelen edelleen tarjousta.

Torstai:
Kuala Lumpur:

Lopulta sain Port Klangin rahtarilta tarjouksen, mikä oli tuplasti kalliimpi Mr. Limin tarjoukseen verrattuna.
Lähettelin sähköpostia myös parille muulle laivavarustamolle, toivoen että heiltä saisin paremman tarjouksen.

Heike ja Filippo olivat järjestäneet Indonesian viisuminsa KL:ssa. He kertoivat että saivat viisumit nopeasti ilman lentolippuja. Tämä oli hyvä tieto, koska Jose hankki viisuminsa Penangissa ja siellä hänen piti näyttää lentolippu Indonesiaan. Päätin että kävisin suurlähetystössä tiistaina viikonloppumatkan jälkeen.

Perjantai:
Kuala Lumpur – Kuantan:

Ensimmäinen pysähdys oli lomakeskuksessa nimeltä Genting Highlands. Aikomuksena ei ollut viettää yötä siellä, ainoastaan käydä kurkkaamassa että millainen paikka tämä paikallisten lomakeskus olisi.

Ylös kukkulan huipulle ajaessani vastaan tuli upea kiinalaistyylinen temppeleli.
Tämä temppeli oli nimeltään Chin Swee Caves-temppeli ja se oli yksi upeimmista temppeleistä tähän mennessä matkaa.

Mitä ylemmäs kukkulalla nousin, sen viileämmäksi ilma jäähtyi. Kukkulan päällä lämpöä oli ainoastaan 23C, mikä tuntui melkoisen viileältä… :D.

Kartan mukaan tie KL:sta itärannikolle oli mutkainen, mutta ei lähellekkään niin hyvä kuin olin odottanut. Kukkulat loppuivat lyhyeen ja sen jälkeen edessä oli lähinnä suoraa tietä.
Kuantaniin päästyäni päätin ajaa suoraan rannalle. Siellä oli todella siistin näköinen rantakeskus. Kaikki oli viimeisen päälle puhdasta, paljon ihmisiä, mutta kukaan ei ollut uimassa?!?!

Hetken haeskeltuani löysin talolle josta olin varannut huoneen. Talo oli uusi, siellä oli keittiö ja pesukone käytössä. Ihmeellisintä oli että olin ainoa asiakas tässä isossa talossa, joten koko talo oli minun käytössäni :).

Lauantai:
Kuantan – Pekan – Kuantan:

Puolen päivän aikoihin lähdin päiväajelulle Pekaniin. Menomatkan ajoin isoa ja tylsää tietä pitkin. Ainoa silmiinpistävä asia tuolla matkalla oli tuhannet ja taas tuhannet värikkäät liput tien vieressä (Malesiassa oli tulossa vaalit, joten siitä syystä nuo liput tien vieressä).

Pekan oli paljon pienempi kaupunki kuin olin odottanut, hauskinta oli että tuo kaupunki oli väärässä paikassa (ainakin minun gepsin mukaan) :).
Pian jätin Pekangin taakseni ja suuntasin kulkuni läheiseen satamaan. Satama-alue oli aivan uskomattoman törkyinen, hirmuinen ero muuten niin moitteettoman puhtaasiin paikkoihin muualla Malesiassa! Roskia, rikottuja pulloja yms oli joka puolella joten päätin lähteä alueelta pois ennenkuin puhkaisisin renkaani.

100m:n päässä satamasta huomasin pienen tien joka näytti menevän kohti rantaa, joten päätin lähteä seuraamaan tätä tietä. Muutaman kilometrin päästä saavuin rannalle jossa paikalliset olivat kalastamassa. Päätin istahtaa palmun varjoon ja katsella millaisia kaloja ihmiset merestä saisivat. Pääasiassa näytti pieniä sinttejä nousevan, mutta muutama isompikin oli jäänyt jollain koukkuun.
Ranta näytti oikein nätiltä siinä palmujen luona, mutta kauempana ranta muuttui pusikon ja ajopuiden täyttämäksi kaaokseksi.

Kuantin talolle takaisin päästyäni päätin laittaa ajopuvun pesuun. Puolen tunnin päästä aloin miettiä että minnekkähän olin laittanut lompakon ja puhelimen…
Etsin huoneen läpi ja yht-äkkiä mieleen juolahti “en kai vaan…”! Juoksin pesukoneen luokse, kaivoin takin sieltä ja löysin kaivatun puhelimen ja lompakon takin povitaskusta… Perhana!

Ainoa asia mitä pystyin tässä vaiheessa tekemään oli levittää kaikki märät rahat ja kortit kuivumaan pyyhkeen päälle. Puhelimesta revein etukannen irti puukolla ja ravistelin ylimääräiset vedet puhelimesta. Ajattelin että puhelin on taatusti mennyttä kalua, koska se oli ollut veden alla niin kauan…

Sunnuntai:
Kuantan:

Välipäivä. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on se kun laitoin akun puhelimeen ja kiinnitin laturin siihen niin puhelin lähti käyntiin! Kaikki tuntui toimivan!!! Uskomatonta! Puhelin oli ollut 30 minuuttia pesukoneessa ja se perhana lähti toimimaan! Juuri tällaisen, kovaa käyttöä kestävän puhelimen tarvitsen!

Maanantai:
Kuantan – Kuala Lumpur:

Tällä kertaa päätin välttää päätietä ja valitsin pienemmät sivutiet tälle pätkälle. Päätös oli hyvä, koska tällä kertaa pääsin nauttimaan mutkaisista ja tyhjistä teistä. Kukkuloilla tien vieressä näkyi paljon apinoita, mutta ne perhanat olivat todella arkoja. Aina kun koitin pysähtyä ottamaan kuvan, niin ne katosivat pää kolmantena jalkana takaisin viidakkoon.

KL:ssa löysin kohtuuhintaisen hostellin (KL on kallis paikka), maksoin hostellissa omasta huoneesta €25/yö ja hintaan kuului myös aamiainen.

Hostelli sijaitsi hyvällä paikalla kohtuu lähellä Indonesian suurlähetystöä ja “ruokakatua”. Sapuska tuolla kadulla oli oikein hyvää ja annokset olivat suuria.
Lähistöllä näytti olevan myös hierontapalveluja tarjolla (en tiedä että sisältyikö hintaan myös “onnellinen loppu”)…

Tiistai – Torstai:
Kuala Lumpur:

Tiistaina menin käväisemään Indonesian suurlähetystössä, täytin kaikki kaavakkeet ja vastailin muutamiin kysymyksiin. Tämän jälkeen minua pyydettiin tulemaan takaisin seuraavana päivänä noutamaan viisumini. Helppoa, nopeaa ja mikä parasta, kukaan ei kysynyt lentolippua!



Myöhemmin päivällä sain myös sähköpostia Mr. Lim:ltä. Sähköpostissa hän sanoi että seuraavan viikon torstaina tai lauantaina menisi yksi laiva Indonesiaan!
Vastasin sähköpostiin välittömästi että hän varaisi minun pyörälleni paikan tuohon laivaan.
Lopultakin hommat lähtivät etenemään! Nyt alkoi näyttää siltä että matka jatkuisi ja pian voisin jättää Malesian taakseni :).

Illalla käväisin elokuvissa ja tämän jälkeen kirjoitin uuden jutun suomen BMW-kerholehteen.

Keskiviikkona päätin ajaa pyörälläni suurlähetystöön, koska edellispäivänä taksi maksoi hirmuisesti. Pyörälle mentyäni huomasin penkillä kissankarvoja, penkkiä tarkemmin tutkittuani huomasin että kissa oli erehtynyt luulemaan uutta päällystettä raapimispuuksi! Onneksi reiät olivat kohtuu pieniä…
Suurlähetystössä sain passini takaisin ja sisällä oli 60 päivän viisumi. Tämä oli täydellistä, koska tarvittaessa voisin jatkaa viisumia jopa kaksi kertaa.

Loppupäivä kului päättömästi kävellen, elokuvia katsellen ja hyvää ruokaa jyrsien.

Perjantai – Perjantai:
George Town:

George Town:sta löysin halvan ja kohtuullisen puhtaan hotellin. Koska laiva lähtisi vasta viikon päästä niin päätin varata hotellin koko viikoksi.

Suurin osa ajasta kului rentoutuen, elokuvia-, myytinmurtajia ja top geareja katsellen.
Vaikka tulikin laiskoteltua niin silti kävin läpi huiman määrän valokuvia tulevaan blogipäivitykseen, kirjoittelin päiväkirjaa ja blogipäivityksiä.
Vaikka saattaa vaikuttaa että olen vain pitkällä lomalla, tämä ei ole lomailua.
Jotta matka pystyy jatkumaan niin se vaatii paljon suunnittelua, järjestelyä, tiedon etsintää, kirjoittelua, valokuvien läpikäyntiä yms, joten tällainen “lepoviikko” silloin tällöin tulee todella tarpeeseen.

Hyvä esimerkki kuinka yksinkertaiset asiat saattavat ottaa paljon aikaa: Huomasin että äänenvaimentajasta oli tipahtanut yksi pop-niitti matkan varrelle. “Normaalissa” elämässä tuon korjaaminen ottaisi vain minuutin, koska minulla olisi kaikki tarvittavat tarvikkeet kotona, nyt jouduin kiertelemään lukuisia korjaamoja läpi ennenkuin löysin paikan jossa oli oikeanlaisia niittejä. Tähän koko hommaan kului melkein puoli päivää…


Yhtenä päivänä kaupungilla kävellessäni huomasin ison joukon kokoontuneen yhden rakennuksen eteen. Kadulla oli ruumis (onneksi peitetty) ja kyselin että mitäkäs oli tapahtunut.
Vanhempi rouva kertoi että lady-boy oli hypännyt (tai heitetty) seitsemännen kerroksen ikkunasta. Hänellä oli kuulemma ollut taskussaan 2000RM (noin €500) jonka poliisi oli laittanut välittömästi omaan taskuunsa. Huoneessa oli kuulemma ollut kallis kaulaketju jonka hotelli otti itselleen. Tämä näyttää olevan tapa kuinka hommat toimivat tällä suunnalla maailmaa…

Täällä tapasin myös Itävaltalaisen motoristin, Bernhardin. Hän on ajellut jo useamman vuoden, lähinnä kaakkois-Aasiassa. Matkan kestoa selittää se, että hän oli ollut Intiassa pahassa onnettomuudessa ja tuosta toipuminen oli ottanut paljon aikaa (useita murtuneita luita).

Keskiviikkona aloin jo turhautua tähän odottamiseen, mutta ei auttanut, enää muutama päivä ja sen jälkeen saisin pyöräni laivaan ja itse hyppäisin lentokoneeseen!

Torstaina kävin maksamassa pyörän rahtauksen ja kävin teettämässä käyntikortteja. Korttien hinta oli sopiva minun lompakolleni, 100kpl €3.4 :). Nyt voisin antaa korttini vastaantuleville matkalaisille.

Lauantai:
George Town:

Puoli yhdeksän aikoihin tapasin Mr. Lim:n sovitusti hänen toimistonsa edessä.
Hän ajoi edellä ja minä seurasin perässä kun suuntasimme kohti satamaa. Matkan varrella otimme lauttamatkan pois saarelta. Hauskaa oli että lautta oli melkoisen täynnä skoottereita joten minun iso pyöräni näytti todella suurelta niiden rinnalla :D.

Satamassa ensimmäisenä hommana oli leimata Carnet ulos Malesiasta. Olin ainoa asiakas, joten koko hommaan meni ainoastaan kymmenisen minuuttia.

Seuraavaksi menimme laiturille odottelemaan laivan saapumista (olin luullut että laiva olisi siellä jo odottelemassa…).
Siinä odotellessa muutama sataman työntekijä siirsi Heiken ja Filippon moottoripyörät siihen laiturille. Filippon pyörän he päättivät siirtää silleen että toinen heistä istui pyörän päällä ja toinen työnsi vauhtia.
Kun tuli aika pysähtyä niin kuski huomasi että hänen jalkansa ovat liian lyhyet (yllättävää…) ja pyörä alkoi kaatua.
Loikkasin pyörää kohti ajatuksena saada pidettyä sen pystyssä, mutta myöhästyin aavistuksen. Kuski kaatui pyörän mukana ja hänen turvakypäränsä osui minua silmäkulmaan. Silmäkulmaan tuli pieni haava, onnekseni kypärä ei osunut silmään…

Hetkeä myöhemmin puinen laiva, “sipulilaiva” saapui laiturille. Se oli itse asiassa suurempi kuin olin odottanut, mutta ei se minua haitannut :).

Seuraavaksi paikalle ajoi nosturiauto. Normaalisti lastaukseen he käyttävät laivan omaa nosturia, mutta tällä kertaa he lastasivat jotain normaalia raskaampaa laivan kyytiin. Ei, nyt ei ollut kyse pyöristä :).

Oli hyvä että olin paikanpäällä katsomassa miten he nostaisivat pyörät laivaan, koska jouduin pyytämään heitä pariin otteeseen sitomaan pyörät eri paikasta. Tällä tavalla vältimme rikkoutuneet muovit ja johtosarjat.

Oli jännittävä nähdä kuinka pyörät heiluivat köyden nokassa samalla kun nosturin kuski alkoi siirtää niitä laivaa kohti. Ehkä jopa aavistuksen pelottavaa, mutta kaikki meni kuitenkin mainiosti.
Lastauksen jälkeen kävin laivalla katsomassa kuinka he sitoivat pyörät kiinni laivaan. Kaikki näytti hyvältä ja olinkin jo lähdössä pois kun yksi miehistön jäsenistä alkoi pyytää minulta rahaa.
Tähän vastasin vain ettei minulla ollut rahaa ja kävelin pois laivasta.
En tiedä paljonko miehistö saa palkkaa, mutta veikkaan että se ei kovin paljoa ole…

Mr. Lim ajoi minut takaisin hotellille. Siinä lautalla kerkesimme vähän jutella niitä näitä ja minulle selvisi että hän on järjestänyt pyörien kyydityksiä tällä välillä jo 20 vuotta. Hän kertoi minun olleen hänen ensimmäinen suomalainen asiakkaansa! :).

Nyt olin valmis jättämään Malesian taakseni ja siirtymään eksoottisimmille alueille!

Ajatuksia Malesiasta:
Malesiassa oli tosi siistiä, ihmiset ystävällisiä, mutta minun makuun paikka oli vähän liian steriili. Eksotiikka tuntui puuttuvan tästä paikasta.
Toki Kuala Lumpur on pakko käydä katsomassa, mutta et halua jäädä tänne jumiin liian pitkäksi aikaa.
Toki monta rantapaikkaa jäi näkemättä, mutta kuten jo aiemmin olen maininnut, en ole rantaihminen (jos rannalla on upeita maisemia (muutakin kuin hiekkaa ja palmuja) niin sitten paikka saattaa viehättää hetkosen).
Olin todella yllättynyt kuinka valtavat alueet on nykyään öljypalmujen peitossa! Sademetsiä on melkeimpä mahdoton löytää.

2 thoughts on “Malesia osa3

  1. Hi Marko,

    due to my crazy x-mas business in my wine&spirit shop i am back to normal life with time to read your blog.

    Wonderful pictures as always – especially KL pics – splendid mate!

    from time to time i check out your journey on FB enjoying the short stories and pics.

    All the very best on your trip RTW. Will follow you ….. dreaming

    Cheerio
    Joachim

Vastaa