Laos, osa 1

13.02.2013 – 18.02.2013

Keskiviikko:
Laos raja – Khong:

Aluksi vaikutti siltä että immigration Laosin rajalla sujuisi ilman pienintäkään ongelmaa. Annoin rajavirkailijoille minun tyhjän passini ja sain uuden viisumin rajalta nopeasti, hinta oli $36.
Toisella ikkunalla (jossa passit leimataan) virkailija kysyi että missä on minun Kambotzan leima, tässä vaiheessa minun piti näyttää heille toinen passini. Varsinainen häslinki alkoi kun virkailijalla oli minun molemmat passit kädessään…
He alkoivat tivaamaan että miksi minulla on kaksi passia, minä selitin heille että millaisella reissulla olen, passit täyttyvät nopeasti ja jos hukkaan toisen passin, minulla olisi vielä varapassi mukana.
Koitin myös selittää miksi tarvitsen kaksi Laosin viisumia. (toinen viisumi kaikelta varalta jos en pääse Vietnamiin ja joudun palaamaan takaisin Laosiin).

Näihin keskusteluihin ja useisiin puhelinsoittoihin kului aikaa noin 45 minuuttia. Ajan kuluminen alkoi huolestuttaa minua, koska ilta alkoi jo hamartia ja minä olin jumissa rajalla.
Lopputulos oli että he päättivät perua minun tuoreen viisumini, antoivat rahat takaisin ja leimasivat toisen passin (passin jossa oli Phnom Penhistä saamani viisumi).
En voi valittaa liiemmälti tuosta rajahommasta, koska virkailijat tekivät työtänsä ja hoitivat homman todella kohteliaasti. He jopa soittivat useamman puhelun selvittääkseen että voinko saada kaksi viisumia.

Tulli oli noin kaksi kilometriä rajalta, siellä sain leiman Carneeseen noin 30 sekunnissa :). Hauska oli huomata että ketään ei tuntunut kiinnostavan mitä minulla oli laukuissa ja säkeissä.

Aurinko oli jo laskeutunut horisontin taakse kun aloin katselemaan majapaikkaa.
Ensimmäisessä paikassa ei ollut ravintolaa, eikä minulla ollut ruoka-aineita mukanani. He neuvoivat minut toiseen paikkaan, mutta siellä ei ollut internettiä, joten jatkoin matkaa eteenpäin.
Nyt oli jo pilkkopimeää, joten ajelin todella hiljaa eteenpäin, oli kyllä hyvä että tein näin, koska yhdellä suoralla lauma vesipuhveleita oli ylittämässä tietä ja huomasin heidät vasta noin 10m ennen ensimmäistä puhvelia (ajoin hitaasti joten ei ollut ongelmia pysäyttämisen kanssa). Jos olisin ajanut 80-100km/h:ssa, en olisi edes kerennyt hipaista jarrua…

Tässä vaiheessa päätin etsiä seuraavan kaupungin gepsistä. Yllätyin kun huomasin että kaupunki oli saarella… Nyt piti sitten enää löytää paikka mistä saareen menisi lauttoja. Pysähdyin kysymään neuvoa paikallisilta ja löysinkin lautalle (oli kallis lautta, $3).

Saarella pysähdyin kysymään huonetta ensimmäisesta vierasmajasta. Heillä oli ravintola ja wifi, eikä hintakaan huimannut päätä, joten päätin jäädä sinne.
Ennen illallista tapasin yhden Ranskalaisen jampan joka oli varmaankin kadottanut muutamia ruuveja pääkopastaan… Jamppa huuteli ja lauleskeli pihalla todella isoon ääneen “Tarvitsen rakkautta, Nukun tähtien alla” yms…

Torstai:
Khong – Don Det:

Hotellin netti ei toiminut, joten päätin vaihtaa toiselle saarelle.
Onneksi löysin vierasmajan läheisyydestä pankkiautomaatin, joten sain paikallista valuuttaa ja pystyin maksamaan huoneeni.

Ennen lähtöä Don Khon:n saarelta, päätin kiertää saaren ympäri. Tällä saarella ei ollut yhtään mitään nähtävää, joten kulutin vain turhaan aikaa tähän seikkailuun. Lautta takaisin mantereelle maksoi tällä kertaa 20000Kip:iä ($2).

Jostain olin kuullut että Don Det:n saarelle pitäisi päästä Naka Sang:sta. Kylä löytyi helposti ja ensimmäiset longtail-veneet olivat hetkessä näköpiirissäni. Ongelma oli siinä että veneet olivat todella jyrkällä rannalla, eikä sinne ollut mitään mahdollisuutta saada pyörää (eikä mitään isompia veneitä näkynyt).
Tässä vaiheessa mielessä vilahti jo että en taida päästä pyörälläni tuolle saarelle, joten kävin ostamassa limukan ja aloin miettimään seuraavaa siirtoa.
Siinä kokista hörppiessani joku paikallinen jamppa tuli sanomaan että pyörät lastataan satametriä ylävirtaan päin! Kiitin jamppaa tästä tiedosta ja lähdin etsimään tätä maagista paikkaa (yksi Ranskalaispariskunta halusi samalle lautalle skootterillaan).

Lautta maksoi 80000Kip:iä ($8), so oli melkoisen kallis, mutta päätin maksaa joka tapauksessa.
Jos ollaan tarkkoja niin kyseessä ei ollut lautta vaan kaksi longtail-venettä joiden väliin oli naulattu puusta pieni tasanne.

Odottelin siinä että Ranskalaiset saivat skootterinsa lautalle ilman ongelmia, tämän jälkeen ajoin alas hiekkarannalle veneen viereen ja aloin miettiä että millähän konstilla saisin pyörän lautalle.
Veneeseen meni kapea, puinen ramppi. Ramppi oli niin kapea etten saisi jaloilla siitä tukea lainkaan. Lisäksi tasanne oli aika paljon korkeammalla kuin ranta, joten en pystyisi taluttamaan pyörää veneeseen.
Päätin että ajaisin pyörän lautalle samaan aikaan kun ranskalainen ja veneen omistaja tukisivat pyörää molemmilta puolilta.

Eturengas nousi tasanteelle ilman ongelmaa, mutta jossain vaiheessa takarengas alkoi sutia rampilla aiheuttaen että pyörä alkoi kaatua vasemmalle.
Kaikki tapahtui todella nopeasti ja huomasinkin että pyörä rusahti veneen kaidetta vasten (rikkoen sen). Minulla oli aika vaikea asento kun toinen jalka oli edelleen pyörän päällä ja toinen oli polvea myöten vedessä.
Pyörä oli siis puoliksi lautalla, puoliksi joessa! Nyt olikin seuraava ongelma edessä että kuinka saisin pyörän nostettua lautalle…

Onneksi lähistöllä olleet miehet huomasivat tapahtuneen ja tulivat nostamaan pyörää kaverina. Pyörä nousi loppujen lopuksi helposti lautalle ja näin matka pääsi jatkumaan!

Venematka Don Det:n saarelle kesti noin 15 minuuttia. Rannan lähestyessä muutama kirosana tuli mieleen. Ranta vietti ylöspäin ja näytti olevan pehmeän hiekan peitossa. Hommaa ei helpottanut ollenkaa että katutaso oli yli metrin hiekkarannan yläpuolelle ja sinne vietti ainoastaan todella jyrkkä puinen ramppi. Tiesin jo ennen veneestä pois ajoa että nyt on jälleen vähän ongelmia edessä…

Tällä kertaa sain pyörän pois lautalta ilman ongelmia :), mutta hetkeä myöhemmin pyörä jäi jumiin rantahiekkaan (en saanut kerättyä tarpeeksi vauhtia ylämäessä). Onneksi joku ranta-adoniksista tuli työntämään pyörää siinä samalla kun minä koitin potkia pyörää vauhtiin molemmilta puolilta.
Sain tarpeeksi vauhtia eikä jyrkkä ramppikaan tuottanut ongelmia!
Kadulle päästyäni päätin pysähtyä tasaamaan hengityksen, pyyhkimään silmät kuivaksi hiestä ja hörppäämään kylmän teen.

Teen jälkeen suunnitelma oli selvä, ajaisin toisen saaren eteläkärkeen (Tässä oli kaksi saarta jotka oli yhdistetty kapealla sillalla toisiinsa) samalla majapaikkaa etsien.
Tarkastin muutaman paikan ja lopulta löysin mieleiseni paikan. Vuokrasin itselleni pienen bungalowin! Bungalowissa ei ollut ilmastointia, ainoastaan ropelli katossa, joten tiesin heti että yöt tulisivat olemaan melkoisen kuumia moskiittoverkon alla. Parasta bungalowissa oli terassilla oleva riippumatto :).

Internet näytti toimivan vain satunnaisesti, mutta epäilin että tämä taitaa olla aika normaali ongelma Laosissa.

Illalliseksi puraisin todella maittavat paistetun kananoodelin ja kyytipojaksi meni pari kylmää olutta.
Paikka tuntui eksoottiselle, koska ilma oli edelleen kuuma ja kostea ja Mekong-joki solisi ravintolan vieressä :).
Jo ensi puraisulla huomasin että Laosissa käyttävät erilaisia mausteita Kambotzaan verrattuna. Ruoka oli todella hyvää, ei liian mausteista, joten sain koko annoksen syötyä ilman ainoatakaan hikikarpaloa.

Perjantai:
Don Det:

Vaikka olin nukkunut moskiittoverkon alla niin silti joku hynynen oli päässyt puraisemaan minua varpaasta. Varvasta kutitti niin vietävästi ja toivoinkin vain että hyttynen joka oli saanut varpaastani herkkuaterian ei olisi tartuttanut minuun Malariaa…
Hetken kulutta istuin jo pyörän päällä matkalla saaren eteläiseen kärkeen. Halusin nähdä Mekong-joen harvinaisia delfiinejä ennenkuin ne katoaisivat kokonaan.

Sain sovittua puolentunnin venekyydin hinnaksi 60000Kip:iä ($6). Raha vaihtoi omistajaa ja pian istuinkin longtail-veneen kyydissä matkalla kohti lähistöllä olevaa syvännettä.
Veneen omistaja mainitsi että näitä delfiinejä on jäljellä enää noin 70 yksilöä ja että tässä syvänteessä niitä oli noin 10 kappaletta.
Hän ohjasi veneen syvänteen reunalle, sammutti moottorin ja nyt voimme vain odottaa ja toivoa että nämä harvinaiset delfiinit suostuisivat näyttäytymään.

Pian näin ensimmäisen, sitten toisen ja kolmannenkin selkäevän noin muutaman sadan metrin päässä! Emme voineet mennä enää etelämmäs, koska silloin olisimme ylittäneet Kambotzan rajan. Minun täytyi vain toivoa että delfiinit uiskentelisivat lähemmäksi.
Lähimmillään delfiinit olivat noin 50-100m:n päässä jolloin sain muutaman kuvan napattua niistä, ei kummoisia, mutta nyt olen nähnyt vilaukselta nämä delfiinit.

Ajoin hieman eri reittiä takaisin bungalowille. Matkan aikana huomasin että gepsi heiluu aika holtittomasti puolelta toiselle! Pysähdyin tarkastamaan että mikä on vikana ja huomasin että telineen tuki oli murtunut molemmilta sivustoilta. Yllättävän kauan tämä alumiinista vääntämäni tuki oli kestänyt.
Loppupäivä kului siinä kun väänsin pikakorjausta tuelle ja kirjoittelin Vietnamin juttua.

Ilalliseksi haukkasin todella hyvää bbq possua majapaikan viereisessä ravintolassa. Aamulla olin nähnyt ko ravintolan keittiön jossa noin miljoona kärpästä lenteli ympäriinsä ja päätin että tuon ravintolan sapuskaa en suuhuni laittaisi. Grillatun possun tuoksu sai kuitenkin mieleni muuttumaan :).

Lauantai:
Don Det:

Ennen kasia olin jälleen pyörän päällä ja suuntana tällä kertaa Mekong-joen vesiputoukset.
Pääsymaksu putouksille oli 25000Kip:iä ($2.5).
En tiedä miksi tätä paikkaa kutsutaan putoukseksi, koska mielestäni kyseessä on ennemminkin koski… Sadekaudella paikka on varmasti upea, nyt siellä ei ollut mitään ihmeempää nähtävää.

Aluetta ympäri kävellessäni tapasin Italialaisen ammattikuvaajan. Hän oli vieraillut samassa paikassa myös sadekaudella ja totesi että paikka on silloin todella hieno. Tummat sadepilvet tuovat taivaalle kuulemma upean kontrastin.

Tunnin kävelyn jälkeen palasin takaisin Bungalowille aamupalalle. Loppu aamupäivä kului korppuisen ajopuvun pesussa ja Vietnamin jutun kirjoittamisessa.

Myöhemmin iltapäivällä kävelin lauttarantaan tiedustelemaan lippua ja hintaa seuraavalle aamulle. Lipun kuulemma saisin ostettua veneen omistajalta ja aikaisimmat veneet lähtisivät kahdeksan aikaan.

Rannan läheisyydessä huomasin myös pari Itävaltalaista kottaraista (KTM-merkkisiä moottoripyöriä) parkkeerattuna yhden ravintolan eteen.
Kävelin sisään ravintolaan ja tiedustelin että kenen pyörät ovat kyseessä.
Pari oikein värikästä päätä nousi yhden pöydän äärestä ilmoittaen että kyseessä ovat heidän pyöränsä (pojat olivat värjänneet hiuksensa sini-vihreiksi :D).
Puoliskatunteroinen kului jutellessa ja ihmetellessä molempien reissuja. Pojat olivat reissun loppupuolella ja pian kuulemma lennättäisivät pyöränsä takaisin Itävaltaan.

Bungalowilla makoilin terassin riippumatossa velttona kuin mato kunnes yhtäkkiä kuulin suomalaista puhetta! Kadulla käveli joukko suomalaisia nuoria, joille huudahdin terveiset riippumaton uumenista.
Sain kutsun pojilta illaksi heidän bungalowiinsa, tarjolla oli kuulemma kovaa menoa ja vähän väkevämpää ainetta kuin olut (ei kuitenkaan mitään juotavaa ainetta)… Kiitin poikia kutsusta ja päätin että olut riittää minulle mainiosti, joten juhlat saivat minun puolestani jäädä käymättä :).

Illalla minulla oli kova nälkä ja tilasinkin kupillisen keittoa ja lautasellisen paistettuja noodeleita. Annokset olivat valtavan kokoiset ja jouduin syömään ihan tosissani jotta sain lautaset tyhjiksi.
Samaan aikaan neljä nuorta istui viereiseen pöytään, pari ranskalaista ja kaksi suomalaista. Toinen suomalaisista oli jo aika tuiterissa seitsemän aikaan illalla, koska hänellä seisoi silmät päässä ja puhe sammalsi melkoisesti…

Sunnuntai:
Don Det – Thakhek:

Puoli kasin aikaan olin jo maksanut huoneen ja olin matkalla kohti rantaa.
Rannalla oli yksi vene ja kävelinkin sinne tiedustelemaan että minne hän oli matkalla ja että voisinko ajaa pyörän hänen veneeseensä (samanlainen vene kuin tullessakin).
Hintapyyntö oli 100000Kip ($10), mutta pienen neuvottelun jälkeen sain tingattua hinnan 90000Kip:iin.
Pyörän sain ajettua hietikon läpi ilman kiinnijäämisiä ja tällä kertaa päätin taluttaa pyörän veneeseen (helpompi taluttaa kuin tullessa). Veneen omistaja tuki pyörää toiselta puolelta joten lastaus meni ilman ongelmia.
Näköjään vanha koirakin voi oppia uusia temppuja :D.

Venematkan jälkeen ajoin pyörän rannalle ja maksoin veneen omistajalle. Hän “meinasi” unohtaa antaa rahasta takaisin, mutta muistutuksen jälkeen sain takaisin 20000Kip:iä, joten matka maksoi saman mitä tullessakin :).

Tähän aikaan aamusta lämpötila oli vielä mukavan viileä, ainoastaan 26 astetta. Ajaessa tuo itseasiassa tuntui todella kylmältä, mutta tiesin että parin tunnin päästä olisi jälleen tuskaisen kuuma ja matkaa oli kuitenkin edessä 500km…

Tie pohjoiseen oli hyvässä kunnossa, joten pystyin pitämään vauhdin tasaisesti 110km/h:ssa. Maisema ei tarjonnut mitään erikoisempaa nähtävää, ainoastaan Paksen kohdalla oli muutama nätti kukkula ja muualla paljon poltettuja peltoja.

Matkan varrella kiinnitin huomiota siihen kuinka talojen ulkonäkö muuttui mitä pohjoisemmaksi pääsin. Etelässä talot olivat puusta rakennettuja hökkeleitä, mutta pohjoisempana alkoi kuvaan ilmestyä tiilitaloja. Näyttää siltä että Laosissa raha virtaa pohjoiseen ja Mekong etelään.

Kuumimmillaan lämpötila kävi päivän aikana 38 asteessa, ei yhtä kuuma kuin edellisinä päivinä, mutta silti ihan riittävästi oli tuossakin!
Päivän aikana pysähdyin juomaan ainoastaan muutamaan kertaan, joten saavuin Thakhekiin hyvissä ajoin.

Thakhekissä pysähdyin ensimmäiseksi turisti-infoon kyselemään majapaikkoja. Pihalla onnistuin tiputtamaan toisen kuulosuojaimeni. Kesti noin kymmenen minuuttia että löysin kadonneen suojaimen. Tästä opin että ensi kerralla suojaimen pitää olla esim kirkkaan punainen eikä väritön niinkuin nykyiset suojaimet.
Turisti-infosta ei ollut mitään hyötyä, joten päätin ajella summamutikassa ympäri kaupunkia ja kysellä hintoja eteen tulevista majapaikoista. Yhdessäkään guesthousissa ei ollut internettiä, joten lopulta löysin itseni yhdestä hotellista Mekong-joen varrelta.

Illalliseksi tilasin katukeittiöstä morning gloryn ja grillattua ankkaa. Tämä oli ehdottomasti huonoin illallinen mitä olen kaakkois-aasiassa syönyt. Morning glory oli totaalisen mauton ja ankka ainoastaan kasa luita…

Maanantai:
Thakhek – Vietnamin raja:

Hotellilta lähdin ajamaan rajaa kohti aamu kymmenen aikoihin. En tiennyt mistä löytäisin itseni illalla, Laosista vai Vietnamista. Normaalisti Vietnamiin ei ole päässyt isolla ulkomaille rekisteröidyllä pyörällä, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Matkalla rajalle ohitin useita hienoja kukkuloita ja kylttejä joissa mainostettiin toinen toistaan hienompaa luolaa. Päätin että jos en pääsisi Vietnamiin niin sitten kävisin tutustumassa pariin luolaan.

Tie oli hyvässä kunnossa ja saavutinkin rajan todella nopeasti.
Pysähdyin ensimmäisen virallisen näköisen rakennuksen luokse (rakennus näytti tullirakennukselta). Henkilökunnalla oli kuitenkin lounastauko, joten minun piti potkiskella kiviä tunteroinen.
Lounastauon jälkeen yllätyin kun virkailijat kantoivat eteeni kupillisen teetä ja kahvia! Empäs ollut aikaisemmin tavannut vastaavaa vieraanvaraisuutta raja-asemilla!

Tullivirkailijoiden pomo kävi juttelemassa kanssani ja kyseli että millaisella reissulla olen. Hetken turinoinnin jälkeen hän pyysi minua jatkamaan vähän eteenpäin ja sanoi että jos rajalla tulee mitään ongelmia niin virkailijoiden pitäisi soittaa hänelle :). Tuo oli hienoa kuulla että tullin pomo oli sitä mieltä että pitäähän sitä turistin Vietnamiin päästä pyörällään kuin näin kauas on tullut :).

Immigrationissa sain nopeasti leiman passiini ja carneeseen (minun piti kertoa heille että mitä carneeseen kirjoitetaan ja että minne siinä leima tulee).
Sain myös vahvistuksen että jos joutuisin kääntymään takaisin Vietnamin rajalta niin saisin Laosin visan myös tältä rajalta.
Hienoa! Nyt myös paluu Laosiin oli varmistettu ja lähdinkin ajamaan kohti Vietnamin rajaa leveä hymy naamallani :D.

5 thoughts on “Laos, osa 1

  1. Moro Mikko,

    Terveiset täältä eteläiseltä pallonpuoliskolta.
    Joo, pitää kirjoitella lisää päivityksiä tässä mahdollisimman pian.
    On se tosiaan kumma kuinka nopeasti kroppa tottuu erilaisiin lämpötiloihin!

    -Marko

  2. Olet sie jo aika kaukana. Kiiti ku jaksat kertoilla, mun tulee aina yö vuorossa ihmeteltyä noita sun seikkailujas. Piä ittes terveenä ja mopo kunnossa niin saadaan täälläpäässä nautiskella tarinasta. kiitti vaan kovasti =). P-karjalassaki alkaa oleen lämmintä, huomenna sattaa 20c mennä puhki, ja sua palelee ku on +26c, niin se reissu mukauttaa miestä eri ilman aloihin. Onks tää sitä ilmastonmuutosta? =)

  3. I just love these photos! You could easily have a second career as a professional photographer. My favorite this time is exactly the same as E’s, pretty girl. Enjoy the ride and keep on posting. Cheers!

  4. Thanks E,

    Dog was funny, did no even blink when I walked closer.
    Shade was close to the waterfalls, so had plenty of time to take that photo.
    There were lot of kids playing, but this girl was so focused for what she was doing 🙂

  5. wow, really great pix! That shade one is really amazing! also love the little pouring water girl and the squinty dog!

Vastaa