Kambotza, osa 1

Perjantai:
Bangkok – Siem Reap:

””Thaimaan puolella ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Pysähdyin kaksi kertaa juomaan matkalla rajalle. Kolmannen kerran pysähdyin noin 20km ennen rajaa kun huomasin moottoripyöräilijän jolla oli matkavarustus kiinni. Ohitin hänet ja viittilöin pysähtymään.
Igor (Bosniasta), oli matkalla norsumessuille. Hän asustelee Bangkokista noin 100km etelään ja pyysi minua ilmoittamaan kun olen sillä suunnalla liikenteessä.

””

Angkor Wat

Thaimaan rajalle päästyäni ensimmäinen homma oli hankkia Kambotzan viisumi. Ensimmäisessä virallisen näköisessä rakennuksessa oli kyltti jossa luki “Cambodian visa”, joten seurailin opasteita rakennuksen taakse.
Rakennuksen pihalla oli paksu kerros pientä kivimursketta ja jotenkin siinä kävi niin että päästin eturenkaan luistamaan pois alta ja sukelsin pyörän kanssa kohti maata useiden silmäparien ihmetellessä tätä esitystä 🙂
Vauhtia ei onneksi ollut oikeastaan ollenkaan, joten pyörälle eikä kuskille sattunut mitään. Pyörä tuntui todella painavalta nostaa pystyyn, mutta onneksi sain vähän apua nostoon.

””

Angkor Wat

Sain viisumin noin 15 minuutissa ja maksoin siitä $25 (myöhemmin luin että viisumi maksaa $20, joten jälleen meni muutama dollari huijauksen piikkiin…).

Thaimaan rajanylitys meni helposti sen jälkeen kun löysin oikeat toimistot.
Pyörän sain myös maasta ulos ilman mitään ongelmia, minun ei tarvinnut edes täyttää mitään lappuja, koska rajalla ottivat vain kopion carneesta ja pyysivät minua allekirjoittamaan paperit.
Koko hommaan kului aikaa noin tunti.

””

Angkor Wat

Kambotzan puolella homma oli todella nopea, ainoastaan jonossa seisoskeluun kului aikaa. Passin leimaamiseen meni noin 1 minuutti jonka jälkeen minua pyydettiin menemään tulliin.
Tullin löytämiseen kului hetki aikaa ja jouduin kysymään neuvoa pari kertaa. Lopulta toimisto löytyi ja siellä esittin virkailijalle kaikki pyörän paperit.
Jamppa kysyi jotain muutakin paperia, mutta en ymmärtänyt että mitä hän halusi, hetken päästä hän kaivoi laatikosta vanhan carneen. “Ahaa”, kävin noutamassa carneen pyörän sivulaukusta (en tiennytkään että Kambotzassa haluavat leimata carneen).
Tämän jälkeen homma tomi todella nopeasti, carneen leimaamiseen kului aikaa noin 30 sekuntia.
Aikaa rajan ylitykseen jonotuksineen meni ehkä noin 30 minuttia.

””

Bayon

Välittömästi rajan jälkeen huomasin myös että vastaantulevat autot vilkuttelevat minulle valoja ja ajavat vastaan samalla puolen tietä… Luulin että Kambotzassa on myös vasemmanpuoleinen liikenne, mutta taisimpas olla väärässä.




””

Bayon

Rajalta lähdettyäni huomasin heti enemmän “eksotiikkaa” verrattuna Thaimaasen. Alue oli köyhempää ja maisema jotenkin “villimmän” oloista.
Autoja oli liikenteessä vähemmän, mutta skoottereita tuntui vilistelevän siellä täällä.

Rajalta Siem Reap ei ollut kuin noin 150km matkaa ja tämän matkan ajoin parissa tunnissa. Nopeusrajoitus koko matkalla oli 60km/h, mutta kukaan ei näyttänyt välittävän rajoituksista, joten ajoin itsekkin noin satasta.

””

Bayon

Maisema matkan varrella oli kaunista, isoja peltoja joka puolella ja satunnaisia palmuja siellä täällä. Kauempana maisema hävisi usvaan, joka teki maisemasta jotenkin unisen näköisen.

Yllätyin kun aurinko alkoi laskea jo noin viiden aikaan, kerkesin kuitenkin kaupungille auringonlaskun aikaan.
Kävin nostamassa rahaa automaatista ja yllätyin kun sain sieltä amerikan dollareita!

””

Preah Khan

Hotellin otin heittämällä ja hinta oli kohtuulliset $18. Huone on siisti ja ilmastoitu.

Kannoin tavarat huoneeseen ja menin alakertaan oluelle.
Oluen jälkeen pikainen suihku ja sen jälkeen käväisin läheisessä ravintolassa syömässä todella myöhäisen lounaan/illallisen.

Illalisen jälkeen kävin hieman kävelemässä ja huomasin välittömästi kuinka ystävällisiä ihmiset täällä olivat. Normaalisti turistialueilla paikalliset ovat hieman tylyjä, mutta täällä oli tilanne erilainen! Hienoa!

””

Preah Khan

Hotellissa väittivät että temppelialueelle ei pääse omalla pyörällä, mutta parilla foorumilla ihmiset kirjoittelivat ettei ollut mitään ongelmaa.

Nyt on kova mietintä että otanko temppelialueelle lipun kolmeksi vai seitsemäksi päiväksi. Hintaeroa noilla lipuilla ei ole kuin $20…


Lauantai:
Siem Reap:

””Aamulla oli ajatuksena nousta jo kuudelta ja lähteä liikenteeseen ennenkuin päivä lämpenisi liikaa.
Pystyyn pääsin noin seiskan aikaan ja sen jälkeen puraisin todella pienen aamupalan (pari paahtoleipää ja kaksi paistettua kananmunaa).

Kasilta olin jo liikenteessä menossa Angkor Park:n lipunmyyntiluukulle.
Lipputiskille oli hirmuiset jonot mikä ei yllättänyt, koska Wikipedian mukaan täällä käy vuosittain pari miljoonaa turistia…

””Siinä omaa vuoroa jonottaessani poliisi tuli kysymään että olenko minä liikenteessä moottoripyörällä, vastasin “kyllä” (kumma kun tunnisti ainoan henkilön jolla oli ajopuku ja kypärä :D). Tähän poliisi sanoi että minä en pääse omalla pyörälläni temppelialueelle, vastasin hänelle että jos näin on niin sitten pitää palata takaisin hotellille ja ottaa sieltä tuk-tuk.

””$40 vaihtoi omistajaa ja minä sain vastineeksi kolmen päivän lipun temppelialueelle. Vaikka poliisi sanoi että minulla ei pyörällä ole mitään asiaa temppelialueelle, päätin silti kokeilla, koska enhän häviäisi mitään vaikka minut käännytettäisiin takaisin 🙂

””

Angkor Wat

Palasin takaisin tielle ja käännyin kohti temppeleitä. Lipun tarkastaja pyysi lippuani, napsaisi siihen reiän ja sen jälkeen jatkoin eteenpäin ☺, eli ei mitään ongelmaa 🙂

Tämän päivän suunnitelmana oli kiertää temppelialueet nopeasti ja suunnitella että minne menisin seuraavina päivinä.


””

Angkor Thom

Ensimmäisenä vastaan tulikin ehkä kuuluisimman temppelin, Angkor Watinvallihauta.
Lähdin kiertämään temppelialueelle myötäpäivään.
Jonkin matkaa ajettuani edessä avautui pitkä silta vallihaudan ylitse, paljon autoja, turisteja ja paikallisia kauppiaita.

Parkkeerasin pyörän yhden limukanmyyntikojun viereen. Ennenkuin kerkesin kypärää ottaa päästä, oli ympärillä jo useita ihmettelijöitä kyselemässä jos vaikka ja mitä (mistä olin tulossa, minne menossa, paljonko pyörä maksaa yms).
Muutaman minuutin päästä viereen ilmestyi amerikkalainen tai kanadalainen jamppa. Hänen kanssaan turistiin niitä näitä vähän pitempään. Lähtiessä hän sanoi että minun pitäisi lähettää hänelle sähköpostia kun olen USA:n koilisosassa.

””

Angkor Thom

Lähtiessä ostin vesipullon kojusta ja annoin myyjälle hieman ylimääräistä jotta hän pitäisi pyörää silmällä.

Jo vallihaudan yli kävellessäni alkoi hiki valua, päivä oli selvästi lämpenemässä. Pelotti jo ajatellakkin että kuinka kuuma päivästä tulisikaan kunhan aurinko pääsisi kunnolla porottamaan.

Angkor Wat oli jo itsessään valtava alue ja kiertämiseen meni aikaa todella paljon. Temppeli oli todella huiman näköinen näin paikanpäältä katsottuna (vaikka paljon jäikin vielä näkemättä). Hirmuisesti yksityiskohtia, kaiverruksia, pieniä käytäviä ja 5 korkeaa tornia keskellä… Unohtumaton näky!!!

””

Bayon

Paita oli totaalin märkä takaisin pyörälle kävellessä, mutta en ollut ainoa ☺ Kaikilla turisteilla näytti olevan sama ongelma :).

Seuraavaksi jatkoin matkaa href=”http://en.wikipedia.org/wiki/Angkor_Thom” title=”Angkor Thom” target=”_blank”>Angkor Thomiin ja siellä kävin kurkkimassa temppelin nimeltä Bayon.
Bayon on yksi kuuluisimmista temppeleistä (Angkor Watin kanssa) Angkor Parkissa. Siinä on 37 kivitornia ja huima määrä isoja kasvoja kaiverrettuna kivipaaseihin. Tämä temppeli olisi ehdottomasti vierailulistalla tulevina päivinä!

””

Bayon

Tämän jälkeen kiertelin vielä useamman temppelin pikaisesti läpi ja sen jälkeen ajelin hieman ympäriinsä siellä täällä.

Joskus kahden aikaan palasin takaisin hotellille, otin nokoset ja sen jälkeen lähdin läheiseen ravintolaan syömään.

Illalla tarkastin säätiedotuksen alueelle. Sadetta oli luvassa, joten päätin jättää sunnuntain väliin ja viettää aikaa museoissa.


Sunnuntai:
Siem Reap:

””

Phimeanakas

Olin sopinut Tuk tuk –kuskin kanssa tapaavamme aamulla kello kymmenen. Olin muutaman minuutin myöhässä koska aamutoimena suoritin pyykin pesun kylpyammeessa.
Tai no, en itseasiassa pessyt pyykkiä kylpyammeessa, vaan minulla on sellainen kokoontaitettava muovinen pyykki “palju”, aivan ehdoton tarvike tällaisella matkalla!

Kuski vei minut ensimmäiseksi sota museoon. Museo oli jonkun kilometrin kaupungin ulkopuolella. Kyseessä oli lähinnä ulkotila jonne oli kuskattu helikopteri, hävittäjä, joukkojenkuljetuskalustoa, tankkeja, tykkejä yms. Kiertelin aluetta kaikessa rauhassa. Vaikka kuljetuskalusto oli mielenkiintoista, silti suurimman vaikutuksen minuun teki valokuvat.

””

Elephant terrace

Puna Khmerien aikajaksolta todella verinen, joten on hyvä käydä tutustumassa myös näihin paikkoihin, jotta saa kuvaa tämän maan menneisyydestä.

Katoksissa oli valokuvia lapsisotilaista, elämästä viidakossa ja paljon kuvia mitä sodan jäljiltä jääneet miinat tekevät ihmisille.
Kambotzassahan on edelleen todella paljon räjähtämättömiä miinoja jotka aiheuttavat edelleen vammautumisia ja kuolemia…

””

Elephant terrace

Täällä kun ajelee menemään niin ajatuksissa pyörii että noiden vanhojen miinojen löytäminen ja vaarattomaksi tekeminen on kyllä äärimmäisen vaikeaa tuolla viidakossa ja vetisillä pelloilla…

Alueella oli myös malliksi tehty miinakenttä ja täytyy sanoa että ansalangan havaitseminen oli todella vaikeaa, vaikka alueella oli lyhyt nurmikko! Kuinka vaikeaa se on sitten korkeammassa heinikossa? Mahdotonta?

Reippaan tunnin käveleskelyn jälkeen suuntasin Kambotzan kansallismuseoon.
Olipas miellyttävä paikka kun suurin osa tiloista oli ilmastoituja :).
Pääsymaksu oli $12 (kyllä, täällä maksetaan kaikki USA:n dollareilla).

””

Ta Prohm

Museoon ei saanut ottaa minkäänlaista kassia, eikä hattuakaan, joten ne piti jättää vartioituun tilaan aulassa.

Kiertelin museossa ihmettelemässä jos jonkin näköisiä kivipaaseja ja budha veistoksia yli kaksi tuntia. Museo oli mielenkiintoinen, mutta loppuajasta veistokset alkoivat jo maistua hieman puulta…

Palasin takaisin hotellille käymään läpi kypäräkameran videoita ja valokuvia. Materiaalia näyttää olevan taas niin paljon että aika ei tahdo riittää kaikkien läpikäymiseen…

Myöhemmin illalla käväisin kaupungilla haukkaamassa paikallista maukasta Khmer ruokaa.

Maanantai:
Siem Reap:

””

Ta Prohm

Herätyskello herätti minut aamulla 04:45. Silmät huusivat lisää unta mutta jollain konstilla sain vääntäydyttyä hotellin aulaan, jossa Tuk tuk –kuski jo odotteli minua. Lähdimme ajamaan kohti Angkor Wat:ia jossa tarkoituksena oli katsella auringon nousu.

Porukkaa näytti olevan jo aika paljon matkalla samaan paikkaan (auringon nousu Angkor Watilla on kuulemma äärimmäisen suosittu joka aamu).
Matkalla tajusin että unohdin pakata otsalampun matkaan, mutta tulin siihen tulokseen että paikalla on niin paljon muitakin turisteja, etten välttämättä lamppua tarvitse.

””

Ta Prohm

Temppelin lähistölle saavuttuamme näin jonon valoja etenevän kohti temppeliä ja tiesin että en tarvitse lamppua.

Angkor Wat:n päätemppeliin johtaa leveä kivetetty käytävä. Käytävän molemmin puolin on isohkot lammikot joiden rannoilta suurin osa tämän temppelin kuvista on otettu. Näin temppelistä saa nätin kuvan sen heijastuessa vedestä.

Kivetetyn käytävän vasemmalla puolella lammikon rannalla näytti olevan jo aika paljon porukkaa. Löysin kuitenkin hyvän paikan josta oli esteetön näköala temppelille.
Ruuvailin kameran kiinni tripodiin ja jäin odottelemaan auringon nousua.

””

Ta Prohm

Pikkuhiljaa taivaan ranta alkoi muuttaa väriä merkiksi siitä että tuleva päivä on alkamassa. Taivaalla oli jonkin verran pilviä, mutta se oli hyvä siinä mielessä että auringon nousu värjäsi pilvet hienon oranssisiksi.

Aika nopeasti tuli jo niin valoisaa, että oli aika suunnata pois Angkor Wat:sta ja jatkaa matkaa eteenpäin syvemmälle Angkor Park:iin.

Pysähdyin pikaisesti ottamaan muutaman valokuvan Angkor Thom:n eteläisellä portilla. Portti näyttää luonnossa upealle! Portin yläpuolella on todella isot kivikasvot tervehtimässä tulijaa.

Seuraava pysähdys oli jälleen Bayonissa. Ajatuksena oli napsiskella paljon kuvia siellä, muta valitettavasti taivas peittyi pilveen jolloin ei oikein hyviä kuvia saanut otettua, koska kontrasti tummien kivien ja valkoisen taivaan välillä oli niin kova. Lisäksi auringon paisteen puute latisti kivikasvot näyttämään aika mitään sanomattomalle (temppeli oli kuitenkin huikea, mutta kuvissa kivikasvot eivät näyttäneet oikein millekkään).

””

Ta Prohm

Täältä jatkoin jalkaisin matkaa kohti pohjoista ja Elefantti Terassia.
Sieppailin muutamia kuvia, mutta tämä alue ei ollut niin näyttävä kuin nuo pari aikaisempaa temppeliä.

Matka jatkui seuraavaksi Ta Prohm:n temppeliin, josta minun olisi mahdollista löytää puun juurien ympäröimiä Buddha patsaita yms.
Mm Angelina Jolien elokuva Tomb Raider on kuvattu osittain Ta Prohm:n temppelissä.

Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista temppeleistä juurikin puiden vuoksi. Puut kasvoivat temppeli rakennelmien päällä jolloin juuret olivat kietoneet rakennelmia allensa. Aika epätodellisen näköistä!
En onnistunut löytämään kuin yhden veistoksen joka oli jäänyt puun juurien alle, mutta paikassa oli muutenkin huimasti nähtävää.
Paikalla oli todella paljon muitakin turisteja, joten välistä piti odotella melkoisen kauan että sain räpsittyä kuvia.

””Temppelialueen kierrosta helpotti se että paikallinen vanha papparainen johdatti minua temppelissä eri puolille ja näytti hienoja paikkoja :).
Hän ei juurikaan englantia puhunut, mutta silti kommunikointi onnistui ilman suurempia ongelmia.

Temppelistä poistuessani annoin tälle “oppaalle” hieman tippiä avusta.

””

Banteay Kdei

Ilma alkoi käydä jo tuskastuttavan kuumaksi, joten ajattelin että seuraavaksi palaisin takaisin hotellille ja iltapäivästä tulisin takaisin ottamaan muutaman kuvan Angkor Wat:sta päivänvalossa.
Ennen hotellille palaamista kävin kuitenkin pikaisesti kävelemässä läpi Banteay Kdei:n temppelin (ei ollut lähellekkään yhtä näyttävä kuin aikaisemmin näkemäni temppelit).

Hotellilla latailin kuvat koneelle ja suoritin karkeaa karsintaa (kuvia oli aamulta lähemmäs 400!).
Jonkin aikaa karsintaa tehtyäni minua alkoi päivän kävely väsyttää, joten oli aika ottaa tunteroisen nokoset :). Raskasta tämä reissaaminen 😀

””

Banteay Kdei

Nokosten jälkeen kävin vielä hetken läpi kuvia ennenkuin hyppäsin pyörän päälle ja kävin sieppaamassa muutaman päivä kuvan Angkor Wat:sta.
Aurinko alkoi jo laskea kun lähdin temppelialueelta pois.

Jos olet tulossa tänne niin suosittelen välttämään kuuminta aikaa päivästä mikä on puolenpäivän ja kello kolmen välillä. Auringon paiste yhdessä kovan ilmankosteuden kanssa saa olon tuntumaan todella tukalalta.

””

Angkor Wat

Maha alkoi huutaa armoa, koska aamupala jäi syömättä aikaisen herätyksen vuoksi, eikä lounastakaan tullut syötyä…
Ajelin kaupungille ja tällä kertaa valitsin ravintolan joka tarjoili meksikolaista ruokaa.
Matkalla kaupungille yksi auto ajoi suoraan eteen, mutta onneksi ajoin kohtuu hitaasti eikä väistämisen kanssa tullut ongelmia.
Tästä muutaman sadan metrin päässä vasemmalta puolelta autojen välistä koukkasi skootteri suoraan takalaukkuun (vauhtia oli ehkä noin 40km/h).
Itse kuulin kolahduksen, mutta pyörä ei juurikaan heilahtanut. Kurkkasin heti taakse ja huomasin että takana oli nuorehko tyttö skootterilla, onneksi hänkään ei ollut kaatunut.
””

Angkor Thom

Seuraavissa valoissa kysyin että onko kaikki kunnossa johon tyttö vastasi että hänellä on kaikki ok, hän tuntui olevan enemmän huolissaan että minun pyörään ei tullut mitään kolhuja…

Maha täynnä ajelin huoltamolle tankkaamaan pyörän keskiviikko varten jolloin matka jatkuu eteenpäin.

Hotellilla kävin hörppäämässä yhden oluen ja jututin yhtä hotellivierasta. Hän oli käsittääkseni Sveitsistä kotoisin, mutta oli ollut tien päällä jo viisi vuotta eikä suunnitelmissa ollut palata takaisin Sveitsiin. Tuumaili että aikoi matkustella niin kauan kuin henki pihisee!

Tiistai:
Siem Reap:

””

Bayon

Aamulla heräsin kuuden aikoihin kurkkaamaan miltä taivas näyttää.
Ajatuksena oli ajaa Bayoniin ottamaan kuvia jos taivas olisi kirkas, mutta verhojen välistä tilanteen tarkastettuani päätin jatkaa nukkumista, koska taivas oli totaalisen pilvessä.

Vähän ennen kymmentä vääntäydyin ylös ja menin aamupalalle.
Tilasin paistettuja kananmunia, mutta eteen tuodulla lautasella oli pari paahtoleipää ja munakokkelia…
Kokkeli oli aivan kammottavan järkyttävän suolaista ja jäi lautaselle.

””

Bayon

Kolmen jälkeen pakkailin kameratavarat jälleen laukkuun ja hyppäsin pyörän päälle. Tällä kertaa kohteena oli Bayon, josta ajattelin nyt käydä räpsiskelemässä muutamat kuvat, koska kyseessä on viimeinen päivä täällä.

Lipun tarkastuksen jälkeen ohitin Angkor Wat:n, muutaman kuvan sieppasin eteläiseltä portilta, jonka jälkeen lähdin ajamaan Bayon:ia kohti.
Parin sadan metrin päässä poliisi viittilöi minua pysähtymään.
Minä mietiskelin että mitähän asiaa heillä on.
Poliisi käveli viereen ja pyysi ottamaan kypärän pois päästä. Selitti sitten että turistit eivät saa ajaa alueella itse, koska kuulemma aiemmin tämä on aiheuttanut ongelmia.

””

Bayon

Minä siihen koitin selittää vaikka mitä, mutta poliisi tuntui pitävän päänsä että minun pitää mennä takaisin kaupunkiin ja ottaa sieltä tuk-tuk.
Noh tämähän ei minulle käynyt, koska aurinko oli jo laskemassa joten jos olisin seurannut poliisin neuvoja niin silloin olisin päässyt takaisin vasta pimeän jo tultua.
Mielessä jo pyöri että pitää ajaa jotain muuta reittiä Bayonille, mutta kysyin vielä kerran että voinko ajaa viimeiset 300-500m temppelille, ottaa kuvia ja sen jälkeen palaisin takaisin samaa tietä. Sanoin myös että tässä vaiheessa päivää ei enää kerkeä takaisin tuk-tukilla.
Pollari meni kysymään asiaa pomoltaan ja sen jälkeen sain luvan ajaa temppelille 🙂

””

Bayon

Tällä kertaa taivas oli puoli pilvinen, joten sain vähän parempia kuvia.
Kiertelin temppeliä noin 30-45 minuuttia ja tämän jälkeen ajoin pyörällä samaa tietä takaisin, mutta eipäs pollareita enää siellä näkynyt.

Ajelin suoraan kaupungille jälleen täyttämään vatsaa jollain murkinalla.
Tällä kertaa valinta osui pitsapaikkaan, alkupalaksi tilasin tuoreita kevätkääryleitä. 4 järkyttävän isoa käärylettä tuotiin eteen. Minä siinä ihmettelin että jos nuo kaikki syön niin sen jälkeen ei pitsalle enää ole tilaa.
Pureskelin kaksi kappaletta näitä kääryleitä ja loput kaksi jätin suosiolla syömättä.
Pitsa valinta osui tällä kertaa Hawaii-pitsaan ☺ Oikein hyvää oli ja vatsa kiitti 🙂

Keskiviikko:
Siem Reap – Phnom Penh:

””

Angkor Wat

Matkaa Phnom Penh:iin oli hieman yli 300km, joten liikkeelle piti päästä kohtuu aikaan että kerkeäisin hostelliin ennen pimeää ja sadekuuroja.
Hostellin olin varannut jo joitain päiviä aiemmin, koska olin sopinut tapaavani Ulin ja Annaleen ((http://www.alser-on-tour.de)siellä.


””

Killing Fields

Liikenteeseen pääsin lopulta noin klo 10. Olin yllättynyt siitä kuinka pitkälle itään Siem Reap:n kaupunkia riitti.
Läntinen osa näyttää olevan turisteille suunnattu alue lukemattomine hotelleineen ja hostelleineen, kun taas itäinen osa on paikallisten kansoittama, taloja, firmoja ja paikallisia markkinoita.
Ruuhkaa oli kohtuullisesti kaupungissa, mutta pyörällä pääsin nopeasti ohitse muista tienkäyttäjistä.
Kaupungista ulos päästyäni liikenne väheni huomattavasti. Tiellä oli muutamia busseja, autoja, skoottereita, tuk tuk:ja, polkupyöriä ja vesipuhveleiden vetämiä vankkureita.

””

Killing fields

Nopeusrajoitus näytti olevan edelleen sama 60km/h kuin aikaisemmalla pätkällä Siem Reap:iin, mutta kukaan autoilijoista ei näyttänyt tuota rajoitusta noudattavan. Ehkä kyseessä olikin miniminopeus :).

Tien pinta oli hyvässä kunnossa ja itsekkin pystyin pitämään nopeuden huoletta noin 100km/h:ssa ja pystyin turvallisin mielin katselemaan ympäristöä.
Tie kulki tasamaata viljelysmaiden läpi. Jotkin pellot olivat veden peitossa, joten kyseessä oli arvatenkin riisipellot.
Pikkuisten kylien talot oli rakennettu paalujen varaan aika korkealle. Tuo johtuu varmaan kosteudesta ja itikoista?

””

Killing Fields

Ensimmäinen 130km meni nopeasti ja pysähdyin limukalle pikkuiseen tienvarsikahvilaan. Kukaan kahvilassa ei tuntunut puhuvan englantia, mutta kovasti heillä tuntui juttua riittävän kun pyörää kiersivät ja ihmettelivät 🙂

Seuraavalla 100km:n pätkällä tien pinta huononi aavistuksen. Nyt piti olla tarkkana kuoppien ja tien paikkauksien vuoksi, mutta eipähän päässyt väsy tulemaan. Ilma myös lämpeni sen verran että seuraavan pysähdyksen päätin pitää seuraavan 100km:n jälkeen.



””

Killing Fields

Muutama kymmenen kilometriä ennen pysähdystä ohitin kolme saksalaista Huyndai-merkkistä autoa!
Autot kiiltelivät puhtauttaan ja kaikki näyttivät samanlaisilta. En tiedä sitten että olivatko nämä tulleet koko matkan saksasta vai oliko kyseessä jonkin sortin testiajo…
Nostin kättä kaikille ja jatkoin matkaa eteenpäin.


””

Killing fields

Toisella pysähdyksellä odottelin että jos nuo hetkeä aiemmin ohittamani saksalaisautot pyyhältäisivät ohitse. En nähnyt heitä, joten jatkoin matkaa eteenpäin kohti Kambotzan pääkaupunkia.

Noin 40km ennen Phnom Penh:iä tie muuttui todella huonoksi. Tiellä oli tietöitä koko ajan ja kova pöly. Pöly oli siinä mielessä viheliäinen että se jäi lujasti kiinni hikiseen ihoon, mutta vielä viheliäisempää oli kun ei meinannut nähdä että missä on syviä ja teräviä kuoppia.
Sain kuitenkin väistettyä suurimmat kuopat ja matka jatkui eteenpäin, vaikkakin hitaammin.
Hitaammin siitä syystä että liikenne oli nyt melkoisen raskasta ja muu liikenne mateli melkoisen hitaasti.
Ohittelin autoja oikealta ja vasemmalta aina kuin paikka vain aukeni.

””

Killing Fields

Lopultakin tie alkoi parantua kun lähestyin Phnom Penh:n kaupunkia.
Kaupungissa liikenne muuttui kaoottisemmaksi satojen skoottereiden singahdellessa eteen sieltä täältä.
Hostelli on aika pieni, mutta sain pyörän pois kadulta, mikä oli pääasia.



””Olin varannut $8:n huoneen, mutta minulle selvisi että tuohon hintaan en saa ilmastointia, joten muutin varauksen $12:n huoneeseen josta ilmastointi löytyi. Täällä on sen verran kuuma ja kostea että tuo on pieni raha maksettavaksi mukavuudesta ja hyvistä yöunista.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin Annaleen ja Uli saapuivat hostelliin. Olipas mukava nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa!

Torstai:
Phnom Penh:

””Nousin aikaisin ylös aamupalalle, koska tänään oli tarkoituksena käydä kiertämässä muutama Phnom Penh:n kuuluisimmista nähtävyyksistä; Killing Fields ja S-21 –vankila.

Päätimme mennä omilla pyörillä Killing Fields:lle joka sijaitsi noin 11km:n päässä hostellilta. Gepsin avulla paikka löytyi ilman haeskelua.
””Pääsymaksu oli $5 ja hintaan sisältyi kuulokkeet joiden avulla tästä paikasta sai hyvin tietoa ilman mitään kiirettä.
Tämä paikka on yksi kolmesta sadasta joukkohauta paikasta Kambotzassa.
Täällä puna-khmerit tappoivat noin 20,000 ihmistä joista ylivoimaisesti suurin osa oli omia kansalaisiaan. Mukana oli myös muutama ulkomaalainen.

””

Tuol Sleng

Paikka oli todella synkkä ja osoitti jälleen kerran minkälaisiin järjettömiin tekoihin ihminen pystyy. Kuulokkeista korviin tulviva selostus oli todella hyvä ja antoi hyvän kuvan mitä paikassa oli tapahtunut.

Tämä paikka on ehdoton käymisen arvoisista paikoista. Kambotzan historia on verinen, mutta on hyvä saada kuva siitä mitä tämän maan historiassa on tapahtunut noin 30-35 vuotta sitten.
Kambotzalaiset ihmiset ovat hymyileviä ja äärimmäisen ystävällisiä, heidän kanssaan jutellessa ei uskoisi millainen lähihistoria tällä maalla on. Itseasiassa sanoisin että Kambotzan ihmiset ovat ystävällisimpiä reissun tähän mennessä.

””

Tuol Sleng

Paikalla on korkea Stupa, jonne on kerätty joukkohaudoista ihmisten suurimmat luut. Aika hiljaiseksi veti käydä tuossa paikassa…

Killingfields:n jälkeen palasimme takaisin hostellille pariksi tunniksi ennenkuin jatkoimme toiseen nähtävyyspaikkaan S-21:een (Tuol Sleng Genocide Museum).

Pari tuntia myöhemmin kävelimme noin 10 minuutin matkan S-21:een.
Paikka löytyi pienoisen haeskelun jälkeen ja portilla maksoimme $2:n pääsymaksun.

S-21:n rakennukset olivat koulun luokkahuoneita ennenkuin puna-Khmerit muuttivat ne vankiselleiksi ja kuulustelu/kidutus huoneiksi.

Tässä paikassa ehkä koskettavinta on nähdä valokuvia täällä olleista vangeista. Vankina on ollut lapsia, naisia, miehiä ja vanhuksia.
Iällä eikä sukupuolella ollut vaikutusta jos henkilön katsottiin olevan uhka järjestelmälle…

Päivä oli todella synkkä, mutta nämä paikat kuuluvat erottamattomana osana Kambotzan historiaan, joten nämä ovat ehdottomasti vierailun arvoiset paikat.

Myöhemmin illalla löysimme hyvän ravintolan läheltä hostellia, joten edellisillan ravintolanhaeskelua ei tarvinnut tänä iltana enää toistaa.


Perjantai:
Phnom Penh:

””

Tuol Sleng

Tämän päivän vierailukohteet olivat keveämpiä edelliseen päivään verrattuna.
Aamupalan jälkeen otimme tuk-tukin alle ja ajoimme keskus torille.
Tori oli melkoinen pettymys, koska se oli täynnä lähinnä kiinalaista rihkamaa… Odotimme paikallista markkinaa, mutta jouduimme siis pettymään.
Pikaisen visiitin jälkeen jatkoimme kävelemällä joen rannalle jossa näin kuinka pienempi joki ja a href=”http://en.wikipedia.org/wiki/Mekong” title=”Mekong” target=”_blank”>Mekong yhtyivät yhdeksi isommaksi virraksi.

Hieman ennen kuninkaallista palatsia näimme joitain temppeleitä, mutta nämä eivät enää tässä vaiheessa jaksaneet minua kiinnostaa, koska kaikki temppelit täällä näyttävät täsmälleen samoilta.

””

Tuol Sleng

Kuninkaallista palatsia kohti kävellessämme paikallinen tuk-tuk –kuski tuli sanomaan minulle että olemme myöhässä, koska palatsi suljetaan muutamaksi tunniksi ja aukaistaan jälleen iltapäivällä…
Noh, lähinnä tuolla palatsissa pääsee (kuulemma) näkemään hopea Pagodan, joten mitään suurta meillä ei jäänyt näkemättä.



””

Tuol Sleng

Kuninkaalliselta palatsilta jatkoimme matkaa itsenäisyys monumentille ja sieltä edelleen takaisin hostellille.

Ajatuksena oli käydä muutaman tunnin levon jälkeen hieman ammuskelemassa, mutta hintoja kysyttyämme tulimme siihen tulokseen että sijoitamme rahamme johonkin järkevämpään. 25 patruunan ampuminen AK-47:lla olisi maksanut $40!

Tuol Sleng

Hostellilla etsiskelin tietoja netistä Kambotzalaisista moottoripyöräkerhoista ja löysin yhden kerhon tiedot ja kokoontumispaikkana oli lähistöllä sijaitseva ravintola.
Päätimme että käväisemme syömässä siellä illallisen ja samalla koittaisin löytää jonkun henkilön joka tietäisi että minne voisin jättää pyörän kuukaudeksi säilöön.

Emme jaksaneet kävellä, joten maksoimme tuk-tukin kuskille $2 matkasta tuohon ravintolaan.
Kuski tienasi hyvin rahan, koska ravintola oli lähempänä kuin olimme uskoneetkaan.
Paikka näytti siltä kuin siellä olisi ollut synttärikemut menossa, mutta kun kysyin asiaa niin selvisikin että ravintolassa oli juhlat menossa sulkemisen johdosta. Tällä tavalla ravintolan omistaja kiitti asiakkaitaan.

Tuol Sleng

Ravintolassa oli ilmaista ruokaa, mutta me saavuimme paikalle liian myöhään, joten ruoka oli melkein loppunut kokonaan ja jäljellä ollut ruoka oli jo kylmää.

Hörppäsin parit oluet ravintolassa ja sen jälkeen päätimme jatkaa matkaa johonkin paikkaan jossa saisi lämmintä ruokaa.

Loppujen lopuksi päädyimme tuttuun ruokaravintolaan illalliselle jossa tarjoiltiin todella hyvää paistettua noodelia 🙂


Lauantai:
Phnom Penh:

””Aamulla nousin aikaisin aamupalalle ja hyvästelemään Annaleen ja Ulin.
He jatkoivat matkaa nyt Siem Reap:iin ja sieltä edelleen Bangkokiin.
En tiedä milloin näemme seuraavan kerran, mutta ei ainakaan enää tällä reissulla, koska heidän matkansa alkaa olla ehtoo puolella. Annaleen ja Uli ovat olleet reissussa lähemmäs kaksi vuotta ja tietävät jo että toukokuussa he palaavat takaisin Saksaan ja “normaaliin” elämään.

Heidän lähtönsä jälkeen palasin takaisin huoneeseen aamupäivänokosille :).

””Omana suunnitelmana oli pysyä hostellissa tiistaihin saakka ja sen jälkeen koittaa päästä Vietnamiin pariksi viikoksi.
Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia alle 15 päivän matkoille, joten tässä säästäisin $40. Ainoa ongelma on siinä että normaalisti rajavartijat haluavat nähdä paluu lentolipun jotta päästävät maahan. Minä ylitän maarajan, joten se saattaa aiheuttaa vähän ongelmia.

””Muutenkin alkaa lähiajan suunnitelmat olla selvillä: pari viikkoa Vietnamissa, sen jälkeen kuukaudeksi saksaan ja tammikuun puolivälissä takaisin Kambotzaan pariksi viikoksi.
Parin viikon löhöilyn jälkeen tarkoitus lentää Singaporeen viikoksi ja sieltä mennä jonnekkin päin Malesiaa toiseksi viikoksi.
Helmikuun alkupuolella takaisin Kambotzaan ja täältä moottoripyörällä Laosiin.
Katsotaan meneekö kaikki suunnitelmien mukaan, mutta lentolippu saksaan on jo tilattu ja maksettu. Vähän vielä jännittää että onnistuuko pyörän jättäminen tänne ilman ongelmia…

Loppupäivä meni valokuvia läpi käydessä ja viimeistä Nepalin päivitystä raapustellessa.

Illallisella kävin viereisessä ravintolassa. Oli yllättävän kallis syödä paistettua riisiä koska hinta oli $4.

Sunnuntai:
Phnom Penh:

””Tuli nukuttua 15 tuntia ja silti olin koko päivän väsynyt.
En tiedä mistä moinen johtui, mutta väsymyksestä johtuen en saanut julkaistua viimeistä Nepalin päivitystä minkä olin ajatellut tehdä sunnuntaina.

Päivä meni loikoillessa ja niitä näitä ihmetellessä.

Maanantai:
Phnom Penh:

Maanantaina olo oli hyvä ja päivä kuluikin viimeisen Nepalin jutun kirjoittamisessa ja julkaisussa.

Loppuillasta aloin pakkaamaan tavaroita tiistaita varten, koska tiistaina suunnitelmana oli yrittää päästä Vietnamiin.

Vietnamiin pääsyssä oli pari pientä kysymysmerkkiä: Tulisiko Kambotzan rajalla ongelmia, koska pyörä jäisi Kambotzaan ja kuinka Vietnamin rajalla homma toimisi, koska menisin maahan ilman viisumia.

Pyörä jäisi hostellille parkkiin pariksi viikoksi katoksen alle. Lisäksi ajattelin peittää pyörän ja pyörän päällä olevat tavarat laavukankaalla, jotta kukaan ei menisi istumaan pyörän päälle.
Parkkialuetta valvoo öisin vartija, joten voisin viettää aikaa Vietnamissa ilman huolta pyörästä.

4 thoughts on “Kambotza, osa 1

  1. Vasemmassa näytössä pyörii powerpoint show business strategiasta, oikeassa reissukuviasi, videoitasi ja blogisi. No, powerpointshow meni aika ohi…

    Ikkunassa luminen tie ja nietokset. Ajatukset jossain kaukana, kesässä…

  2. Hi Petteri,

    Thanks and Happy New Year to you too.
    Last update was done from the shore of Sihanoukville, Cambodia, so I am not anymore in the snowy Germany 🙂

    -Marko

  3. Despite of sad Pol Pot stuff on this leg, your scenery photos are once again just fantastic – like they are through the journey! Happy New Year & get back to work soon from Germany! Cheers, Petteri

Vastaa