Thaimaa, viikko 3

Lauantai:

Lepopäivä.
Päivän aikana tuli vietettyä pari tuntia rannalla ihmetellen isoja aaltoja ja lämmintä keliä.
Myöhemmin illalla palasimme takaisin rannalle katsomaan auringonlaskua ja puraisemaan illallista.
Minun lautaseltani löytyi maukkaita paistettuja noodeleita, neiti E:n lautaselta löytyi iso rapu.
Ravun syöminen vaatii kovasti kokemusta jotta saat kaikki lihat syötyä. Neiti E osasi tämän homman (itselläni menisi vain hermot tuollaisessa rääpimisessä) ja sai ravun syötyä.
Illallisen jälkeen pöydän toisella puolella istuskeli tyytyväisen näköinen tyttönen jolla oli rapuiset sormet ja leveä hymy.

Illallisen jälkeen palasimme takaisin hotellille jossa hörppäsimme drinksut hotellin omistajan miehen kanssa.
Illan aikana kuulin ensimmäistä kertaa myös kuulemma kuuluisan “Gangnam style”-kipaleen (reissulla on aika pimennossa tällaisista asioista).
Läppäri pöydällä jauhoi kappaletta hotellin omistajan miehen laulaessa “uuuuu, sexy lady!” yksi vuotiaalle tyttärelleen joka osasi jo hyppiä kappaleen tahdissa pöydällä 🙂

Nyt kun kuulen tämän kappaleen niin välittömästi mieleen palautuu tuo ilta Phuketissa 🙂

Sunnuntai:

Suunnitelmana päivälle oli vierailla perhos puutarhassa.
Hotellilta sain käyttööni uuden skootterin. Väritys oli näyttävämpi, kirkkaan keltainen, mutta itse skootteri oli laiska ja vaarallisen heikkotehoisilla jarruilla varustettu kehonsiirtoväline.

Perhospaikka oli kohtuullisen helppo löytää siitä huolimatta että se sijaitsi muutaman kilometrin päässä päätieltä lähellä Phuketin kaupunkia.

Lippujen oston jälkeen meille annettiin pari kupillista jotain töhnää jonka sanottiin olevan perhosten sapuskaa. En tiedä mitä siinä kupissa oli, mutta eivätköhän ihmiset täällä tiedä että mitä perhoset pureksivat.
Käytimme pari tuntia aikaa alueen kiertelyyn. Tässä katetussa puutarhassa oli tuskaisen kuumaa ja kosteaa. Minun paita taisi olla märkänä jo muutamien minuuttien jälkeen…
Puutarhassa oli paljon perhosia, mutta silti odotin enemmän eri lajeja.
Hauskin tapahtuma oli kun yksi perhonen palasi jatkuvasti imemään mettä neiti E:n lipokkaassa olleesta muovikukasta 🙂


Muutaman tunnin ja satojen kuvien jälkeen olimme lähdössä jatkamaan matkaa kun huomasin että skootterin takarengas oli tyhjä.
Siinä tilannetta ihmetellessä ja eri vaihtoehtoja punnitessa, yksi perhosmaailman henkilökunnasta tuli tiedustelemaan että mikä oli hätänä.
Ymmärsimme jampan selittelystä sen että lähellä oleva korjaamo oli kiinni, koska oli sunnuntai.
Viereisessä rakennuksessa oli kompressori, joten sillä saimme renkaan täytettyä, mutta välittömästi täytön jälkeen kuului ikävä suhina renkaasta…

Rengas tyhjeni sen verran hitaasti että skootterilla pääsi ajamaan muutaman kilometrin jampan perässä toiseen skootterikorjaamoon.
Sisuskumi vaihtui kohtuullisen nopeasti sen jälkeen kun juniorit kävivät pyytämässä isänsä auttamaan renkaan pois ottamisessa.

Kun pyörä oli jälleen ajokunnossa niin pääsimme jatkamaan matkaa suositeltuun japanilaiseen buffet ravintolaan.

Buffetin pöydät notkuivat erilaisista ruokalajeista ja aineksista kun ihmettelimme että mitä ehtisimme ja haluaisimme tunnin aikarajan sisällä syödä. Buffet maksoi noin 10€, mikä oli kallis paikalliseen hintatasoon nähden, mutta silti hyvä tarjous tuoreista ja hyvistä aineksista.
Neiti E päätti että meidän pöydässä nautittaisiin Kiinalaisesta hotpotista, eikä mitään valmiita sapuskoja pöytään siis kannettu.
Minä katselin silmät suurena kun neiti E täytti pöydän ääriään myöten erilaisilla lihoilla ja vihanneksilla :).
Hän osaa tämän homman, joten minä vain keskityin pitämään tulta hotpotissa ja pureksimaan sapuskaa. Ruoka oli uskomattoman hyvää ja tunnin sisällä vatsat olivat todella täynnä :).

Sade oli alkanut ruokailun aikana, joten päätimme etsiskellä jostain sadetakit, koska hotellille oli matkaa 20-30km.
Rakennuksen aulassa oli yksi myyntikoju jossa myivät sadetakkeja, mutta hintataso oli aika törkeän korkea.
Kerroimme myyjälle että hintapyyntö on aivan liian korkea koska samanlainen sadetakki edellisenä päivänä 7elevenissä maksoi huomattavasti vähemmän.
Myyjä suostui myymään sadetakin hyväksyttävään hintaan sen jälkeen kun lähdimme kävelemään myyntikojulta pois 🙂


Ulkona sadetakkia päälle laittaessani huomasin että se oli jo valmiiksi rikki. Neiti E palautti sadetakin ja sai uuden tilalle ilmaan kysymyksiä. Itse ajattelin että olisin käyttänyt rikkinäistä sadetakkia ajomatkalla hotellille, koska takki rikkoutuu joka tapauksessa ajoviimassa ja hotellilla sen heittäisin roskikseen.

Maanantai:

Päivälle ei ollut mitään kummempia suunnitelmia, joten ajeleskelimme skootterilla saaren itärannikolla katselemassa kuinka paikalliset elelevät tällä saarella.
Päivästä kehkeytyi itseasiassa yksi koko Phuket –viikon parhaimmista päivistä.
Oli rentouttavaa ajella hiljakseen menemään ja katsella kuinka ihmiset hoisivat päivittäisiä askareitaan ilmaan kiirettä.
Käväisimme kurkkaamassa yhden saaren korkeimmista vesiputouksista. Putous sijaitsi muutaman sadan metrin päässä tieltä keskellä viidakkoa.
Sadekauden aikana putous saattaa olla hienon näköinen, mutta nyt sadekauden jälkeen ei tuonne kannata kävellä.

Iltasella ajelimme jälleen rantaravintolaan, jossa neiti E jälleen tyydytti rapuhimonsa 🙂

Tiistai:

Viikko Phuketissa vierähti aika nopsaan. Lento takaisin Bangkokiin lähtisi vasta illalla kello yhdeksän, joten päivän aikana kerkeäisi vielä rentoutua.
Meillä ei ollut suunnitelmana lähteä minnekkään, mutta hotellilla olo ei kiinnostanut myöskään, joten päätimme ajeleskella päivän hotellin lähistöllä.



Ehdotin neiti E:lle että hänen pitäisi kokeilla skootterilla ajamista. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, “EI”.
Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ajanut skootterilla ja vasemmanpuoleinen liikenne täällä Thaimaassa olivat syynä tuohon nopeaan vastaukseen.
Parin minuutin tuumailujen jälkeen sain hänet suostuteltua kokeilemaan ajamista :).
Hän oli aikaisemmin ajanut polkupyörällä sekä autolla, joten kokemusta kaksirenkaisisista kulkuneuvoista ja liikennesäännöistä siis oli.

Skootterissa oli automaattikytkin, joten sillä oli todella helppo ajaa. Hänen täytyi keskittyä ainoastaan kaasuun, jarruun ja muun liikenteen seurantaan. Koska istuskelin kyytillä niin tarvittaessa pystyisin tarttumaan ohjaustankoon ja palauttamaan tämän mopedin takaisin hallintaan.



Neiti E ohjaustangon takana ja minä kuskin takana aloitimme varovaisesti tutustumisen tähän uuteen tilanteeseen :).
Pikkuhiljaa neiti E sai juonesta kiinni ja ajaminen alkoi maistua aina vain paremmalle. Muutamien kilometrien jälkeen jäykät hartiatkin alkoivat rentoutua…
Hän ajeli aluksi pienillä teillä, paikallisen markkina-alueen läpi sekä mutkaista tietä kukkulan yli rannalle.



Itsevarmuus kohosi pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa hän yritti jo saada minua säikähtämään kiihdyttelemällä.
Muutaman kerran hän kääntyi katsomaan kun minä puolittain kauhuissani, puolittain leikilläni huusin takapenkillä :).
Neiti E kuului nauttivan ajamisesta todella paljon, hän sanoi myös että aikaisemmin hänellä ei olisi tullut mieleenkään kokeilla skootterilla ajamista :).

Phuketin loman viimeisen illan viimeinen ateria tuli luonnollisesti nautittua meren rannalla.
Sapuskana oli jo tuttuun tapaan paistettuja noodeleita minulla ja pari isoa rapua neiti E.llä.
Uskalsimpas nauttia jopa yhden ison oluen kun minun ei tarvinnut ajaa, koska tällä kertaa minulla oli oma kuski hotellille :D.

Tällä kertaa tuuri oli meidän puolellamme, koska edellisinä iltoina oli aina satanut ja nyt viimeisenä iltana auringonlasku oli todella upean värikäs! Taivas vaihtoi väriä oranssista punaiseksi, punaisesta purppuraksi ja lopulta vaalean sinisestä tummaksi.
Valitettavasti olin jättänyt järkkärin (järjestelmäkameran) hotellille, joten muutamia kuvia tuli räpsittyä pokkarikamerallani.
Neiti E löysi rannalta yhden erakkoravun kuskaamasta pientä mökkiä selässään sekä lukuisia pieniä todella nopeita rapuja.
Minua hymyilytti nähdä neiti E niin innoissaan rannalla juoksemassa rapujen perässä.

Illallisen jälkeen neiti E ajoi meidät takaisin hotellille.

Hotellin omistaja ajoi meidät lentokentälle, joten meidän ei onneksemme tarvinnut antaa enää killinkiäkään näille roistoille, jotka kutsuvat itseään taksikuskeiksi :).

Noin yhden aikaan yöllä pääsimme hotellillemme Bankokissa. Mikään ravintola ei ollut enää auki, joten poimimme todella myöhäiseksi illalliseksi pika noodeleita läheiseltä 7eleveniltä.

Keskiviikko:

Ponkaisin ylös jo aikaisin aamulla koska oli aika käydä poimimassa pyörä huollosta. Pikaisen (kalliin ja mauttoman) aamupalan jälkeen hyppäsin taksiin ja ajoin BKK-motorcycles:lle.
Pyörä ei ollut vielä valmiina, koska olivat ajatelleet hitsauttavansa murtuneet osat seuraavana päivänä. Pyysin heitä kuitenkin laittamaan pyörän kasaan, koska hoitaisin hitsaukset itse myöhemmin.
Tunteroisen kuluttua oma kulta oli ulkopuolella odottelemassa minua :).

Huollon hinta oli naurettavan halpa verrattuna eurooppalaisiin hintoihin. Toinen todella positiivinen asia oli hyvä ja ystävällinen asiakaspalvelu, joten uskallan suositella tätä liikettä kaikille jotka ovat Bangkokissa liikenteessä BMW-merkkisellä moottoripyörällä.



Voi veljet että oma pyörä tuntui hyvältä viikon skootteroinnin jälkeen! Ajon jälkeen naama loisti kuin Naantalin aurinko koko päivän vaikka jo hotellille oli ainoastaan 5 minuuttia :).

Hotellille päästyäni pikainen vaatteiden vaihto ja sen jälkeen suunnaksi Grand Palace.

Tällä kertaa emme käyttäneet SkyTrain:ia, vaan päätimme ajella Grand Palacelle jokitaksilla.
Jokitaksi lähti läheltä hotellia ja sen tunnisti oranssista lipusta. Lipun hinta oli alle euron/henkilö ja matkaan kului aikaa noin vartin verran (huomattavasti nopeampi kuin taksi tai tuk tuk).
Veneestä avautui hienot näkymät ChaoPhraya –joen rannalle. Korkeita taloja näkyi siellä täällä, Wat Arun kohosi upeana joen läntisellä rannalla ja muita veneitä oli myös liikkeellä joka puolella.

Venematkan jälkeen neiti E totesi minulle että veneellä ajelu oli hänen mielestään upein kokemus Bangkokissa. Veneestä katsottuna Bangkok näytti todella kauniilta!

Takaisin kovalle maalle päästyämme kävelimme hedelmä- ja ruoka- markkina-alueen läpi jossa neiti E ihasteli jos jonkinmoisia trooppisia hedelmiä. Lienee tarpeetonta sanoa että täällä hedelmät tuoksuvat ja maistuvat uskomattoman hyvälle, koska hedelmät poimitaan puista kypsinä.

Lähellä Grand Palacen pääporttia kuulimme että portit sulkeutuisivat pian ☹, joten meidän täytyisi tulla takaisin kohtuu aikaisin seuraavana päivänä. Ei ollut mitään järkeä maksaa pääsymaksua ja sen jälkeen juosta nopeasti palatsi alueen läpi.

Jostain syystä minua huimasi hiukan, joten päätimme mennä läheiseen kahvilaan juomaan ja syömään jotain pientä.
Hiukopalan jälkeen tunsin oloni paremmaksi, joten palasimme takaisin hotellille vesitaksia käyttäen.

Torstai:

Tänään oli neiti E:n viimeinen päivä Bangkokissa.
Aamupalan päätimme puraista KFC:llä (Kentucky Fried Chicken), koska emme löytäneet läheltä ravintoloita jotka tarjosivat aamupalaa.
Tilasimme jotain kanasysteemiä, koska heillä ei ollut mitään “normaalia” aamupaa tarjolla.

Voi herranpieksut että se kana oli tulista!!! Veikkaan että naamani oli punainen kuin keitetty rapu, koska suukin tuntui olevan tulessa ☺.
Yllätyin koska neiti E myös sanoi että hänen ruokansa oli aivan liian tulista!
Päätimme jättää annokset syömättä ja hipseimme viereiseen McDonaldsiin syömään heidän mauttoman aamiaisensa ☺.

Ei kestänyt kauaakaan kun McDonaldsin naurettavan pieni aamupala oli heitetty ääntä kohti ja seisoimme jälleen vesitaksissa matkalla kohti Grand Palacea.

Juuri kun suunnittelimme ostavamme liput Grand Palaceen kova ukkoskuuro yllätti meidät ja päätimme etsiä jostain sateensuojan.
Yllättäen löysin itseni vaateliikkeestä istumasta ja ihmettelemästä kun neiti E kävi vaateparsia läpi :).

Liikkeestä jäi käteen sateenvarjo ja pari Thaimaalaista vaatetta neiti E:lle.
Sade tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, joten päätimme mennä viereiseen kahvilaan hörppäämään teetä ja odottelemaan että vesisade loppuisi.
Ilma oli yllättävän viileä sateesta johtuen.

Lopultakin sade loppui ja me pääsimme tutustumaan tähän Grand Palaceen.
Alueella oli paljon muitakin turisteja ihmettelemässä aivan käsittämättömän värikkäitä ja rakennuksia jotka olivat täynnä toinen toistaan hienompia yksityiskohtia.
Patsaat olivat myös todella hienon näköisiä ja kuvia tulikin räpsittyä taas melkoinen määrä.
Valitettavasti taivas oli täysin pilvessä, joten en saanut oikein hyviä kuvia korkeista torneista pilvistä taivasta vasten.


Päät pyörällä kiersimme tätä koristeellista aluetta muutaman tunnin ajan.
Tunsin edelleen oloni hieman heikoksi, joten päätimme mennä takaisin hotellille lepäämään.

Illalla yhdentoista aikaan ajoimme taksilla lentokentällä. Neiti E:n lento oli myöhässä, joten puraisimme illallisen yhdessä lentokentän ravintoloista. Kentällä puraistu Thai illallinen oli kallein ja myös huonoin Thai sapuska koko kolmen viikon aikana 🙁


Neiti E katosi turvatarkastuksen taakse ja minä ajelin taksilla takaisin hotellille.
Nyt olin jälleen yksin, mutta minulla oli jo suunnitelmissa paljon erilaisia hommia tuleville päiville…

Noin kello kolme yöllä neiti E:n kone oli lopulta lähtenyt takaisin saksaa kohti. Nyt oli hänen vuoro palata takaisin “normi” elämään ja normaaleihin rutiineihin.

Perjantai:

Olo tuntui edelleen sairaalta, joten päätin pysyä päivän paikoillani.
Koko päivä kului hotellihuoneessa torkkuen ja elokuvia katsellen.
En keksinyt että mistä moinen tauti oli päälle tullut, ruoka tuskin oli syynä enkä ollut vilustuttanut itseäni…

10 thoughts on “Thaimaa, viikko 3

  1. Hi Marko!

    Nice posts, I will make use of it while I’m in Bangkok these days, doing some tourist’ stuff and sightseeing.

    Get well.
    Astrakhan(MacDonald’s) motofan
    Vlad Bobrov.

  2. Make…ei sinne tarvii mitään kirjoittaakaan vaan nakata linkki viimeiseen blogipostaukseen. Äläkä tee itsellesi tuota vaan tuolle ”tapahtumalle” RTW tms…tai whereishemuli. Mä voin duunaa sen jos annat luvan?

  3. Moro Jussi ja hyvät uudet vuodet sinne Suomeen.

    Mietiskelin jossain vaiheessa tuota facebookin mahdollisuutta, mutta mulla ei ole tällä hetkellä tiliä siellä eikä oikein ole aikaakaan kirjoitella vielä uuteen paikkaan.
    Oon tällä hetkellä aika monta viikkoa perässä jutuissa, joten pitäis koittaa saada tämä nykyinen systeemikin ajan tasalle 🙂

    -Marko

  4. Sommoro ja hyvää Uutta Vuotta!

    Semmonen tuli kuule mieleen, että tuuppaa kuule Make tää reissu tuonne faceen myös. Kattelin tämän pariskunnan tsydeemiä ja tuota kautta tulee varmasti paljon uusia lukijoita kun ei tartte ”löytää” sun blogia iha itte 🙂

    https://www.facebook.com/SitMentiin

    Jussi

  5. Greeting Jarmo,

    I agree, different time of the day has different kind of light and with this light you can take totally different style photos from the same area.

    I should have maybe been a bit more accurate with my ”cloud”-comment. I ment that sky was totally covered with clouds, so it was really hard to get photos of the towers against really bright white sky. Sky ”burns” through really easily (at least with my skills :)).
    Much easier it is (my opinion) when sky is blue, so then I can get better pictures.
    Also if there is direct sunlight, not through the clouds (my opinion) I can get more structure to the pictures (for example faces have more depth).

    One example for the cloud issue: I was taking photographs of the stone heads in Cambodia (yes, this blog update is coming in near future) during the morning hours.
    When there was direct sunlight to the heads, stone faces had really nice ”depth” with soft shadows etc. As soon as sun was covered with clouds faces started to look flat…

    Yes, miss E took a nice photo at the beach 🙂

    -Marko

  6. ”Unfortunately the sky was still covered by clouds, so light was not good for photographing.”

    I cannot agree this statement.

    Light is different for sure when sunlight is coming through clouds, morning light is also different with evening light, and midday light is flattening all colours. Specially in here, equator.

    But all lights and colours are nice, different for sure.

    Nice for photo’s. It depends what story you like to tell.

    And to my point: Crab & I was very good shot in this collection. Respect to shooter, it is not crap and I even there is some clouds..

    Can see good fairytale there. Two crab’s in the picture, some light, some sand and sea. Sea where life came to dry land some times ago. Just before first boxer engines have seen in our ecosystem. Or was it ego system..?

Vastaa