Thaimaa, viikko 1

Perjantai:
Kathmandu (Nepal) – Bangkok (Thaimaa):

Saavuttuani Bangkokin lentokentälle huomasin välittömästi ison eron Kathmandun ja Bangkokin välillä. Ilma tuntui huomattavasti kuumemmalta ja kosteammalta kuin Nepalissa, joten vaikutti siltä että hikoilukausi alkoi jälleen uudelleen 🙂

Ajoin samalla taksilla Ulin ja Annaleen kanssa hotellille joka sijaitsi Bangkokin pohjoisosassa. Hotelli oli halpa ja huoneet pienet mutta puhtaat.

Lauantai:
Bangkok:

Ensimmäisen kokonaisen päivän Bangkokissa vietin Ulin ja Annaleen kassa kierrellen lukemattomia temppeleitä ja Buddha-patsaita.
Kiertelimme paikkoja törkeän halvalla tuk-tuk:lla. Syy miksi saimme sen niin halvalla oli siinä että kuljettaja käytti meitä kahdella eri räätälillä ja näin ollen sai liikkeistä ilmaiset bensat 🙂
Kuski sanoi ettei meidän tarvitse ostaa mitään, riittää kunhan istuskelemme sisällä viitisen minuuttia. Ovelaa!
Mielenkiintoista oli että liikkeiden myyjät muuttuivat todella epäystävällisiksi kun he tajusivat että emme olleet ostamassa mitään.
Minua kiinnosti teettää yksi paita heillä. Sanoin että voisin tulla seuraavana päivänä teettämään sen. Tämä ei heille sopinut, joten päätin että vien rahani sitten muualle.

Päivä oli todella kuuma ja korkea kosteus teki ilmasta vielä kuumemman oloisen.

Ensimmäiset tuntemukset Bangkokista oli että kaupunki on valtava ja todella kiireisen oloinen. Noh, onhan se valtava jos kaupungissa on noin 8 miljoonaa asukasta…

Sunnuntai:
Bangkok:

Päivä kului valokuvia läpikäydessä ja päiväkirjaa kirjoittaessa. Odottelin jo innolla iltaa, koska silloin menisin lentokentälle ja tapaisin siellä neiti E:n, joka oli jo matkalla kolmen viikon lomalle Thaimaahan 🙂

Myöhemmin illalla ajoin taksilla lentokentälle odottelemaan neiti E:tä.
Vajaan tunnin odottelun jälkeen näin hänen kävelevän tullista. Edellisen kerran näin hänet muutamaa kuukautta aiemmin Kazakhstanissa. Olipas mukava nähdä tutut kasvot jälleen pitkästä aikaa!

Kello oli jo yli puolen yön kun saavuimme takaisin hotellille.
Maanantai olisikin hieno päivä, koska silloin saisin hakea pyöräni tullista!

Maanantai:
Bangkok:

Aamulla olin todella innoissani. Upeaa, että saisin oman moottoripyörän alleni. Mielessä pyöri myös ajatus että onkohan pyörä selvinnyt kuljetuksesta ilman vaurioita…

Jaoin taksin Thai-yhtiön rahtialueelle yhdessä Ulin, Annaleen ja Neiti E:n kanssa.
Ensimmäisenä hommana oli saada kulkulupa rahtialueen “Free Zonelle”. Homma hoitui vartijoiden kopissa melkoisen helposti ja pian olimmekin jo ihmettelemässä että mistä löydämme pyörät…

Seuraavat pari tuntia kului paikasta toiseen kulkiessa ja erilaisia lupia ja leimoja metsästellessä. Pyörien kimppuun emme pääsisi ennenkuin kaikki paperihommat olisi asianmukaisesti hoidettu.
Saimme naureskella useammin kuin kerran kun paikalliset luulivat neiti E:tä Thaimaalaiseksi.
Aina uudessa toimistossa paikalliset tulivat ensimmäiseksi juttelemaan hänelle, koska he luulivat että hän on meidän Thaimaalainen yhteyshenkilö 🙂

Neiti E selitti kyllästymiseen asti paikallisille että hän ei ole Thaimaalainen, hän ei ymmärrä mitä he puhuvat hänelle eikä hänellä ollut mitään tietoa meidän pyöristä.
Jossain vaiheessa hän totesikin jo että nyt olisi hyvä jos hänellä olisi t-paita jossa lukisi “En ole Thaimaalainen enkä näiden ihmisten yhteyshenkilö, joten jättäkää minut rauhaan” 🙂

Siinä joitain papereita odotellessamme Max ja Lucas ilmestyivät kuin tyhjästä.
Olimme sopineet näkevämme aamulla meidän hotellilla ja jatkavamme sieltä yhdessä rahtiterminaaliin. Aamulla heitä ei kuitenkaan näkynyt, koska heillä oli ollut vähän epätietoisuutta siitä että missä hotellissa olemme 🙂

Lounaalla käväisimme rahtiterminaalin ruokalassa. Ruoka oli oikein makoisaa ja melkoisen halpaa.
Paikalliset näyttivät kantavaan keittonsa ja sapuskansa läpinäkyvissä muovipusseissa omalle työpisteelleen.

Hämärän jo laskeutuessa hommat alkoivat luistaa ja näimme tutunnäköiset laatikot yhden rahtirakennuksen ulkopuolella.



Uli lähti selvittelemään laatikoiden säilytyksestä tulleita maksuja ja minä aloin purkamaan laatikoita. Thai cargo halusi kohtuu isot säilytysmaksut viikonlopun ajalta, mutta meidän perustelumme oli että viikonlopulta meidän ei tulisi maksaa näitä maksuja, koska silloin emme pystyneet hakemaan pyöriä rahtiterminaalin ollessa suljettuna.


Joltain rahtiterminaalin jampalta sain lainaksi vasaran. Ilman vasaraa laatikoita ei olisi saanut auki, koska Nepalissa eivät säästelleet nauloja laatikkoja kiinni naulatessaan.
Pikkuhiljaa laatikot antoivat periksi ja tutunnäköiset pyörät ilmestyivät laatikoista Thaimaan hämärään iltaan.
Kun laatikot oli purettu niin aloitin kasaamaan pyörää. Pikkuhiljaa pyörä alkoi jälleen muistuttamaan tutunnäköistä kulkinetta.

Neiti E:lle piti keksiä tekemistä, joten hän kuvaili laatikoiden purkua ja pyörien kasailua uudella kypäräkamerallani.

Etukatteen visiiriä kiinnittäessäni huomasin että jotain on mennyt rikki katteen kiinnikkeestä, koska koko etukate heilui melkoisesti!
Päätin että tämäkin pitäisi korjata Bangkokissa samaan aikaan kun takarunkoa hitsattaisiin. Jos kiinnike menisi lopullisesti rikki niin voisin sen ehkä hetkellisesti korjata ilmastointiteipillä 🙂

Vaikka meitä oli useita värkkäilemässä pyörien kanssa niin en kehdannut pyytää muita nostamaan raskasta pyörää ja kannattelemaan sitä niin kauan että saisin eturenkaan paikalleen.
Tästä syystä jututin yhtä trukkikuskia ja pyysin häntä nostamaan pyörän ilmaan. Trukki pyörän viereen, hihna ohjaustangon ympäri ja kiinni trukkiin. Hetkessä pyörän etupää roikkui ilmassa ilman en kummempaa rehkintää 🙂

Pyörän renkaista oli laskettu paineita aika paljon matkan ajaksi, joten niihin piti saada lisää ilmaa. Oma vähän käytetty SKS:n pumppu hajosi Nepalissa, joten nyt piti löytää toinen pumppu jostain.
Lainasin Ulilta sähkökompressoria, mutta se ei halunnut toimia bemarin virtapistokkeen kautta (pyörähti hetken ja sen jälkeen sammui). Onneksi Puolan pojilla oli kunnon jalkapumppu, joten eturengas täyttyi hetkessä.
Takarengasta täyttäessäni huomasin että takaiskarista oli tullut todella paljon öljyä ulos!
Tämä tarkoitti sitä että suunnitelmat menivät uusiksi. Nyt piti yrittää saada iskari huoltoon mahdollisimman pian ja vasta sen jälkeen pääsisimme lähtemään pyörällä pohjois-Thaimaahan.

Iskarihan vaurioitu Kirgistanissa kun ajoin isoon kuoppaan vähän liian lujaa… Sen jälkeen ainoa toiveeni oli että pääsisin iskarilla aina Bangkokiin saakka ja sinnehhän pääsin!

Jossain vaiheessa iltaa kaikki pyörät olivat valmiina ja päätimmekin että pian hotelleille pääsyn jälkeen kokoontuisimme ravintolaan nauttimaan illallisen yhdessä.

Portilla meiltä vielä tarkastettiin yhdet paperit ja sen jälkeen pääsimme ajamaan kohti Bangkokia. Tuntui mahtavalta päästä omalla pyörällä jälleen liikenteeseen!

Lentokentän jälkeen piti etsiä huoltoasema, koska pyörien tankit piti olla melkein tyhjät lentokoneeseen mennessä.
Huoltoasema löytyi, mutta ihmetystä aiheuttikin että mikä olisi oikeaa polttoainetta. Luonnollisesti kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, joten minä luotin tuuriin ja valitsin yhden pistoolin. En tiedä mitä tankkiin laitoin, mutta pyörä tuntui toimivan ilman ongelmia tankkauksen jälkeen 🙂

Koko prosessiin (paperihommat, laatikoiden purkaminen ja pyörien kasaus) kului 9 tuntia!

Myöhemmin illalla kokoonnuimme läheiseen ravintolaan syömään illallista ja hörppäämään muutaman huurteisen.
Minä nautein loistavan maukkaan paistetun kanan ja neiti E pureksi kauan odottamaansa paistettua kalaa ja katkarapua.

Tiistai:
Bangkok:

Ensimmäiseksi aamulla otin yhteyttä “Dirt Shop” nimiseen liikkeeseen joka on Öhlinssin virallinen maahantuoja ja huolto Thaimaassa. Sain ajan huoltoon seuraavalle päivälle.
Normaalisti kuulemma iskarin huoltoon pitää varata 3-4 päivää, mutta he lupasivat iskarin takaisin jo samana päivänä.

Seuraavaksi minä ja neiti E vaihdoimme toiseen hotelliin joka oli Bangkokin keskustassa (kartan mukaan).
Tämän jälkeen ajoimme lentokentän itäpuolelle Touratechille. TT:n portilla vartija selitti meille että toimisto on kiinni, koska oli jonkin sortin kansallinen vapaapäivä.
Loppupäivän kiertelimme hotellin lähialueita.

Bankokissa oli liikennettä melkoisesti. Liikenneruuhkia oli joka puolella. Näytti siltä että Bangkokissa on yllättävän vähän “pääväyliä” ja tästä syystä ne olivat jumissa oikeastaan koko ajan. Pienemmät sivutiet taas olivat niin pieniä, että niistä ei apua ole liikenneruuhkiin.
Ainoastaan skoottereita nämä ruuhkat eivät näyttäneet haittaavan, koska skootterit näyttivät mahtuvan todella kapeista raoista. Oma pyörä oli liian leveä jotta olisin voinut pujotella autojen välissä samalla tavalla…

Neiti E ei tykännyt lainkaan Bangkokin ruuhkista. Kahden päivän ajelun jälkeen hän valitteli että nenä oli todella tukkoinen saasteista/pakokaasuista johtuen.
Hän ei pitänyt kypärähuppua suunsa ja nenänsä edessä johtuen kuumuudesta jotta edes osa pölystä ja muusta sotkusta olisi jäänyt kiinni kypärähuppuun.
Minä en oikeastaan edes huomannut mitään saasteita, koska ilma oli huomattavasti puhtaampaa mitä Intiassa ja Nepalissa 🙂
Todella positiivinen puoli Bangkokin liikenteessä oli se että kaikki näyttivät kunnioittavan liikennesääntöjä, eikä kukaan huudattanut äänimerkkiä.
Tästä johtuen ajaminen oli helppoa ja nautittavaa 🙂

Huomasin jälleen että uuden maan liikennekulttuuriin sopeutuminen ottaa pari päivää. Kunhan pääsee sisällä “sääntöihin” niin silloin ajamisesta tulee helppoa.

Keskiviikko:
Bangkok:

Aamulla oli aikainen herätys, koska halusimme olla iskarihuollossa heti kun he aukaisisivat liikkeen.
Huollon porukka olisi halunnut irroittaa iskarin pyörästä, mutta en mielelläni anna pyörääni muiden käsiin, joten päätin irroittaa iskarin itse.
Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole kun olen sen jo lukemattomia kertoja aiemminkin irroittanut.

Neiti E kuvasi kun minä ruuvailin pyörää.
Pian huollon pojilla oli iskari kourassa ja me suuntasimme Touratechin liikkeeseen. Tällä kertaa liike oli auki, mutta yllätyksekseni heillä ei ollut mitään myynnissä (liike näytti ihan tavalliselta toimistolta!). En tiedä että mitä he tekevät, mutta sinne varmaan saa tilattua saksasta tavaraa.

Kysäisin heiltä jos he tietäisivät missä saisin alumiiniset sivulaukut hitsattua. Sain vihjeitä muutamiin paikkoihin, mutta nämä paikat pitää tarkastaa vähän myöhemmin.

Maha alkoi ilmoitella lounasajan lähenemisestä, joten suuntasimme kohti Korealaista grillipaikka. Neiti E bongasi tämän paikan edellisenä päivänä ja oli jo silloin päättänyt että tuolla pitäisi käydä lounaalla.
Kyseisessä paikassa oli “all you can eat” grilli buffet 🙂
Ruokapöydän keskellä oli grilli jossa pystyimme grillailemaan ruokaa omaa tahtia.
Neiti E tilasi aineksia pöydän täydeltä 😀 Minä pyörittelin silmiäni että nuo kaikkiko meidän pitäisi saada syötyä…
Ruoka oli aivan loistavan hyvää ja maha narisikin liitoksissaan tuon lounaan jälkeen. Neiti E tokaisi että tuli aivan ruokapaikat kotona Kiinassa mieleen.

Iskarihuoltoon palattuamme minä katselin heidän runsaasta valikoimastaan ohutta krossipaitaa (ajotakin tilalle silloin kun on todella kuuma), ajosaappaita ja ajohanskoja. Loppujen lopuksi ostin vain uudet ajohanskat vanhojen ja rikkinäisten tilalle. Valitsin liikkeen suurimmat hanskat ja silti ne tuntuivat vähän ahtailta 😀

Neiti E osti myös oikeat ajohanskat normaalien sormikkaiden tilalle. Nyt hän oli pukeutunut mustaan päästä varpaisiin 🙂

Sain iskarin takaisin yllättävän aikaisin ja jo hetken kuluttua se oli takaisin kiinni pyörässä. Takaisin hotellia kohti ajaessa iskari tuntui toimivan kunnolla! Iskarista ei ollut mitään taipunut tai rikkoutunut kovan iskun vuoksi, joten onnekseni minun ei tarvinnut ostaa uutta iskaria.
Olen myös todella tyytyväinen saamaani nopeaan ja ystävälliseen palveluun, joten voin lämpimästi suositella heidän palveluksiaan jos sinun joskus pitää huollattaa Öhlinssin iskaria Bangkokissa!

Etuiskarin huollatan heillä myöhemmin. Iskari toimii moitteetta, mutta edellisen huollon jälkeen on kilometrejä tullut jo sen verran paljon että sekin on parempi huollattaa.

Torstai:
Bangkok – Kamphaeng Phet:

Aamulla halusimme puraista aamupalan ennen liikenteeseen lähtöä.
Hotellin aamupala oli järkyttävän kallis, joten suuntasimme ulos etsimään parempaa vaihtoehtoa.
Käveleskelimme vartin siellä täällä ohitellen lukuisia ravintoloita. Näissä ravintoloissa aamupala näytti koostuvaan uppopaistetuista aineksista, joten päätimme suosiolla jättää nämä paikat väliin.
Loppujen lopuksi päädyimme mäkkärille. Heidän aamupalansa ei todellakaan ole mikään kulinaristinen herkku, mutta hoiti hommansa kuitenkin.

Hotellista ulos kirjautuessamme jätimme sinne majoittumisvälineet ja yhden repullisen tavaraa säilöön. Tällä kertaa päätimme matkustaa huomattavasti kevyemmällä pyörällä verrattuna Kazakhstaniin.

Ajatuksena oli ajaa päivän aikana niin pitkälle pohjoiseen kuin mahdollista. Tästä syystä ajoimmekin koko päivän pääteitä pitkin.
Päivän aikana ei näkynyt mitään erikoisempaa, maisemissakaan ei kehumista ollut, koska koko päivän ajoimme tasaisessa maastossa.
Päivän kohokohta oli kun ajoin yhden rampin ohi kaksi kertaa… 🙂

Tiet olivat todella leveitä kaksi kaistaisia ja äärimmäisen hyvässä kunnossa. Pian Bangkokin jälkeen liikennekkin väheni huomattavasti, joten nyt pystyin katselemaan hieman (olemattomia) maisemiakin 🙂

Neiti E huomasi päivän aikana lukuisia Thaimaan kuninkaan kuvia. En tiedä mistä syystä niitä on pitänyt niin paljon joka puolelle levitellä.

Päivä oli jälleen kuuma joten pidimme säännöllisesti juomataukoja vaikkei aina edes janottanutkaan. Nestehukka tulee näissä lämpötiloissa huomaamatta.
Veikkaan että neiti E:llä oli melkoisen kuuma mustan ajopukunsa ja kypäränsä sisällä kun minullakin hiki lensi…
Yhtään ainoaa valitusta en kuumuudesta kuullut koko päivän aikana!

Noin 20km ennen Kamphaeng Phet:iä näimme rakennuksen joka näytti hotellilta. Minä jäin odottelemaan pyörälle ja neiti E käveli sisään kyselemään huonetta.
Kyseessä ei ollut hotelli vaan sairaala!
Henkilökunta oli todella ystävällisiä ja puheliaita. Kun yhteistä kieltä ei tuntunut kovin helpolla löytyvän niin he piirsivät meille kartan mistä löytäisimme hotellin.
He eivät meinanneet uskoa millään että neiti E ei ole Thaimaalainen eikä ymmärrä heidän puheestaan mitään, mutta he vain puhuivat ja puhuivat vielä vähän lisää 🙂
Minua alkoi jo vähän huolestuttamaan että emme kerkeä hotellille ennen auringon laskua…

Seurasimme karttaa Kamphaeng Phet:iin ja löysimme hotellin ilman ongelmaa. Normi kuvio, minä odottelin pyörällä ja neiti E kävi tiedustelemassa hintaa ja tarkasti huoneen. Huone vaikutti hyvälle ja hintakin oli kohdallaan joten päätimme jäädä tähän hotelliin yöksi.
Jos mietit miksi minä aina jään pyörälle ja neiti E tarkastaa huoneen niin tähän on hyvin yksinkertainen selitys… Neiti E:llä on korkeampi vaatimustaso hotellihuoneeseen kuin minulla, joten on helpompaa että hän tarkastaa huoneen 🙂

Myöhemmin illalla kävimme syömässä loistavan illallisen paikallisessa ravintolassa ja sen jälkeen kävimme ostamassa muutamia elokuvia.
Takaisin hotellille kävellessämme neiti E tokaisi että hänestä tämä paikka vaikuttaa aivan Kazakhstanilta! Omituista 🙂
Hänen mielestään kapeat kadut ja matalat rakennukset jotenkin toivat hänen mieleensä samantyyliset rakennukset Kazakhstanissa.

Perjantai:
Kamphaeng Phet – Mae Sariang:

Aamulla kaupungista ulos ajaessamme kysyin neiti E:ltä että vieläkö paikka muistutti hänestä Kazakhstanilta. Ei kuulemma enää vaikuttanut, koska joka puolella oli niin vihreää.

Koska edellisen päivän ajo oli ollut niin tappavan tylsää niin päätimme ajaa vähän pienempiä teitä pitkin. Päätimme ottaa suunnaksi ensimmäiseksi Myanmarin rajan ja sen jälkeen pikkuteitä pitkin kohti Chiang Mai:ta.
Ilma oli todella kuuma jo aamusta. Neiti E meinasi väkiselläkin nukahtaa kyytiin, joten päätin että kastelisimme hänen alusvaatteensa ja tällä tavalla hänen ei tarvitsisi tuskailla niin paljoa kuumuuden kanssa.
Hänellä oli päällään pitkähihainen kerrasto (kaikista miellyttävin alusasu kuumassa kelissä ajoasun alla) jonka kastelimme ylävartalosta kohtuu kosteaksi.
Jäähdytys toimi itse asiassa liian tehokkaasti, joten hetken päästä päätimme pysähtyä maisemapaikalle hörppäämään teet ja kuivattelemaan hänen kerrastoaan auringossa 🙂

Seuraava pysähdys oli Thaimaan ja Myanmarin välisellä “ystävyyden sillalla” Mae Sot:n kaupungin läheisyydessä.
Paikassa nyt ei mitään ihmeellistä ollut, normaalin näköinen silta, muutamia turisteja ja pieni tyttö vaiva kainalossaan kerjäämässä rahaa.
Tämä kerjäläistyttö jäi neiti E:n mieleen pyörimään pitkäksi aikaa, koska hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa.
Sanoin hänelle että on hyvä nähdä myös todellisuutta muissa maissa, eikä ainoastaan iloisia ja hauskoja asioita.
Myanmarin puolelta näkyi ainoastaan muutama talo. Talot näyttivät aivan samalta kuin talot Thaimaan puolella.

Olisin todella mielelläni ylittänyt sillan pyörälläni Myanmarin puolelle, mutta valitettavasti tämä ei ollut mahdollista, koska meillä ei ollut viisumeita, enkä olisi saanut ajaa isolla pyörälläni sinne. Ehkä sitten ensi kerralla 🙂

Mae Sotista jatkoimme rajatietä kohti pohjoista.
Kukkulaiselle alueelle päästyämme ilma muuttui kosteammaksi, tiet pienenivät entisestään ja liikenne loppui lähes täysin.
Ajaminen maistui todella mukavalle tässä mutkittelevassa vihreässä tunnelissa edellisen päivän puuduttavan tylsän ajon jälkeen 🙂 Nyt alkoi Thaimaakin tuntua hieman eksoottisemmalta paikalta!

Yksi ensimmäisen viikon mielenkiintoisimmista paikoista tuli vastaan täällä rajatiellä. Yhtäkkiä tien vieressä tuli vastaan yksi, sitten toinen ja sen jälkeen kokonainen kylä. Mielenkiintoiseksi tämän paikan teki se että rakennukset oli rakennettu bambuista ja katot olivat kuivatuista lehdistä.
Valitettavasti en tiedä ketkä täällä asuivat, mutta täytyy olla jotain alkuperäiskansaa joko Thaimaasta tai Myanmarista.

Kylän lapsia ilmestyi jostain ja kaikki hymyilivät meille koko purukaluston leveydeltä samalla käsiä heilutellen 🙂

Tie muuttui mutkaisemmaksi ja kuoppaisemmaksi mitä pitemmälle pääsimme. Tässä vaiheessa neiti E alkoi väsyä, koska kuumuus alkoi verottaa voimia.
Kyytiläinenkin joutuu itse asiassa käyttämään aika paljon voimia jarrutuksissa ja kiihdytyksissä, joten kyseessä ei ole pelkästään kyytillä istuminen.
Tässä vaiheessa huomasin myös että hänen kypärästään oli tipahtanut yksi visiiriä kiinni pitävistä ruuveista. Onneksi ilmastointiteippiä oli mukana joten tämänkään asian korjaaminen ei tuottanut ongelmia 🙂

Taivas alkoi muuttua tummemmaksi ja hetken kuluttua näimmekin jo sadepilviä edessäpäin. Chiang Mai:in oli matkaa enää 200km, mutta emme halunneet riskeerata ja ajaa näitä teitä pitkin pimeällä, joten päätimme jäädä yöksi seuraavaan paikkaan josta löytyisi hotelli.

Hotelli löytyi Mae Sariang:sta. Normi rutiinien jälkeen sopiva huone löytyi ja päätimme jäädä tänne yöksi.
Myöhemmin illalla huomasin että huoneessa oli vieras, pieni hyönteisiä syövä lisko jolle päätin antaa nimeksi “Lizzy” 🙂

12 thoughts on “Thaimaa, viikko 1

  1. Moro Lasse,

    Tarkoitus on ajella täältä Laosiin ja mahdollisesti käväistä vielä pohjois-Vietnamissa ennenkuin ajan pohjois Thaimaaseen ja nopeasti maan läpi Malesiaan.

    -Marko

  2. Love the picture of you under Nokia-umbrella. There you look a bit like Lakshmi – the the Hindu goddess of wealth, prosperity and fortune 🙂 Happy travels to you and Miss E.

  3. Greetings from Kalajoki and Happy Independence Day! Been reading your stories and good to hear you enjoying the trip. I’ll try to skype call you when you’re visiting this time zone…

  4. Morjes Marko,

    Ei kittämistä. Mahtava blogi sinulla, olen seurannut etenemistäsi alusta asti.

    Miten onko sinulla tarkoitus vielä palata Pohjois-Thaimaahan tai yleensä Thaimaan puolelle? Meinaan Pohjois-Thaimaassa olisi nähtävää- ja upeita mutkateitä vaikka kuinka, varmaan kyllä tiesitkin sen jo.

    T: Lasse

  5. ”Yksi ensimmäisen viikon mielenkiintoisimmista paikoista tuli vastaan täällä rajatiellä. Yhtäkkiä tien vieressä tuli vastaan yksi, sitten toinen ja sen jälkeen kokonainen kylä. Mielenkiintoiseksi tämän paikan teki se että rakennukset oli rakennettu bambuista ja katot olivat kuivatuista lehdistä.
    Valitettavasti en tiedä ketkä täällä asuivat, mutta täytyy olla jotain alkuperäiskansaa joko Thaimaasta tai Myanmarista.”

    Tervehdys!

    Paikka on,

    Mae La refugee camp.
    http://www.tbbc.org/camps/mst.htm

    Thaimaan suurin pakolaisleiri. Leirissä asustaa 46133 Burman Karenia.

    26.07.2011 tuli pysähdettyä itsekkin samaan paikkaan.

    T: Lasse

  6. Good story. Good writing.

    Your writing improving all the time, training helps also with this I guess.. 🙂

    And seems your new camera works also well, water lily pic was nice (pretty deep sharp area) , and pictures are giving huge amount flesh for the story.

    I’m eager to see your Germany report with pictures..

Vastaa