Nepal, päivät 13 – 20

Perjantai:
The Last Resort – Bhaktapur:

Aamulla heräsin noin seiskan aikaan. Yö oli ollut kohtuullisen viileä, koska seitsemän aikaan vielä oli aika vilpoinen keli. Paksun peiton alla teltassa ei kuitenkaan kylmä päässyt tulemaan.

Aamupalalle suoriuduin puoli kahdeksaksi. Aamupala oli todella hyvä kuten edellisen päivän lounas ja illallinenkin.

Aamupalan jälkeen odottelin vain että reception aukeaisi jotta pääsisin varaamaan itselleni Canyon Swing hypyn 🙂

Respaa odotellessani katselin televisiosta aikaisempia hyppyjä ja hämmästyksekseni huomasin että kämmenet alkoivat kostua. Kai sitä vähän alkoi jännittämään kaikesta huolimatta…

Lopulta sain varauksen tehtyä (toinen hyppy 25€) ja hyppyinformaation jälkeen siirryin isohkon hyppyryhmän mukana sillalle.
Edellispäivän nousu rotkon pohjalta oli ollut todella kuuma, joten tällä kertaa minulla oli shortsit ja t-paita päällä.
Jouduin odottelemaan sillalla omaa vuoroani lähemmäs 45 minuuttia. Sillalla tuuli melkoisesti ja siinä kylmästä täristessä mietein että mitä maksaisinkaan pitkistä housuista ja paidasta…

Porukkaa hyppeli ennen minua eri tyyleillä. Osa kirkui minkä keuhkoistaan saivat irti, osa hyppäsi ilman karjumisia. Kaikki kuitenkin selvisivät alas ilman ongelmia.

Edellispäivänä kaikki sanoivat että swing on itse asiassa parempi kuin benji, joten odotin mielenkiinnolla omaa vuoroani.

Lopulta viimeisten joukossa tuli minun vuoro. Valjaat kiinni ja muutama minuutti odottelua. Tässä vaiheessa ei hermostuttanut, odotin vain omaa vuoroani. Ruben (videokuvaaja) sanoi minulle että parasta on että hyppää mahdollisimman kauas, jolloin saa vielä paremmat kyydit 🙂
Lopulta hyppymestari vinkkasi minulle ja kävelin muutaman metrin hänen luokseen.
Köydet sidottiin valjaisiini (Swingissä ei käytetä joustavia köysiä, vaan siinä on käytössä kiipeilyköydet) ja samalla jamppa kyseli että millaisella pyörällä olen liikenteessä. Viimeisenä asiana kävi vielä läpi, että tällä kertaa hypätään jalat edellä ja mahdollisimman kauas.

Pikkuhiljaa siirryin hyppylavalle. Tunsin kuinka hyppymestari tarttui valjaisiini etten vain innoissani hyppäisi milloin sattuu 😉
Vilkaisin kameraa ja sen jälkeen siirryin hyppylavan reunalle.
Hyi hitto kuinka korkealla taas olin!
Takaa kuului tuttu laskenta: 3, 2, 1, Swing ja sen jälkeen kummempia ajattelematta ponnistin ylös ja eteenpäin!

Vetovoima sai otteen minusta ja alkoi yhä kiihtyvällä vauhdilla repiä minua maata kohti.
Tuntui kuin olisin tippunut maata kohti jo ties kuinka kauan, mutta tippuminen jatkui yhä edelleen. Tässä vaiheessa ei voinut mitään, huuto purkautui kurkusta ilmoille 🙂
Lopulta pitkän tuntuisen ajan jälkeen tunsin että köysi kiristyi ja alkoi ohjata eteenpäin. Tässä vaiheessa irroitin kädet köydestä ja heiluin x-muodossa edes takaisin.
Olihan uskomattoman tuntuinen hyppy!!!
Ei voinut kuin ihastella kuinka mahtava tunne oli päällä tuon hypyn jälkeen!
Kaikki hauska loppuu aikanaan, joen reunalla odottanut hypyn avustaja nosti köyden ulottuvilleni ja köyttä pitkin nyin itseä häntä kohti.



Katselin alhaalta muutamat hypyt ja sen jälkeen aloin nousta ylös kohti TLR:ia.
Tässä vaiheessa kiitin että jalassa oli ainoastaan shortsit, koska nousu puski jälleen hikikarpalot otsalle.

Siinä ylöspäin noustessa mietein että jos minulla olisi ollut enemmän aikaa olisin varmaan hypännyt vielä kolmannen kerran, niin hauskaa tuo oli!

Ylös päästyäni kävin kurkkaamassa videon hypystäni ja tilasin sen DVD:llä. Samaan hintaan sain myös pari t-paitaa (nyt on minun vaatehuone jälleen täynnä uusia vaatteita ;)).

Kävin vaihtamassa ajovaatteet päälleni ja olin valmis jatkamaan matkaa. Sillalla oli kuitenkin uusi hyppyporukka, eikä sitä pitkin päässyt kävelemään, joten haukkasin vielä lounaan ennen lähtöä.

Sillan yli kohti pyörää kävellessäni kättelin Rubensin ja sovimme että pidetään yhteyttä blogini kautta.

Matka jatkui tästä vielä vähän matkaa kohti pohjoista, koska ajatuksena oli käydä kurkkaamassa Nepalin ja Tiibetin välinen ystävyyden silta.
Tien pinta huononi mitä lähemmäs rajaa pääsin (matkaa ei ollut kuin noin 15km).

Gepsin mukaan matkaa rajasillalle ei ollut kuin 200m kun matka loppui rekkaruuhkaan. Ajattelin että odottelen siinä jos tuo ruuhka vaikka hellittäisi ja pääsisin näkemään ko sillan.
En päässyt ohittamaan kuormureita, koska ruuhka oli kylän kapealla pääväylällä ja tien reunoille oli pysäköity autoja ja kevareita.

Odottelin siinä paikallani noin 10 minuuttia ja sen jälkeen päätin lähteä ajamaan takaisinpäin, koska matkaa Bhaktapuriin oli sen verran että saapuminen olisi lähellä auringonlaskua.
Olisin tietenkin voinut jättää pyörän parkkiin ja kävellä sillalle, mutta paikka oli sen näköinen että en halunnut jättää pyörää siihen parkkiin.

Matkalla Bhaktapuriin pysähdyin kerran limukalle hyvin pienessä kylässä. Alku-ujostuksen jälkeen muutama kyläläinen tuli siihen pyörän luokse ihmettelemään menopeliä ja kysymään muutan sanan. Juttelimme hetkosen niitä näitä (lähinnä kyselivät pyörästä).

Liikennettä oli aika paljon, kuorma- ja linja-autoja. Joka ainoa näistä pukkasi ilmoille paksua mustaa savua ja mietiskelinkin siinä ajaessa että täällä olisi ympäristöaktivisteille kovasti työnsarkaa pienentämään päästöjä.
Ohittelin näitä autoja oikealta ja vasemmalta.

Muutama kilometri ennen Bhaktapuria pysähdyin ottamaan kuvan isosta patsaasta yhden kukkulan päällä.

Bhaktapurissa saavuin ennalta valitsemani hotellin etupihalle ja kävin kysäisemässä vapaata huonetta.
Heillä oli ainoastaan yksi pikkuinen huone vapaana, kovasti valittelivat ja sanoivat että seuraavana päivänä heillä olisi isompi huone vapaana minulle, mutta sanoin että tämä pieni koppi on riittävän iso minulle.

Pyörän pysäköin todella kapealle sivukujalle kun vapaana olleeseen talliin ei pyörää saanut mahtumaan kapeasta ovesta.
Peittelin pyörän mukana kantamallani laavukankaalla.

Illallisella kävin hotellin yläkerrassa. Hotelli oli todella loistavalla paikalla temppeleiden vieressä.



Lauantai:
Bhaktapur:

Aamulla nukuin väkisellä yhdeksään saakka. Sen jälkeen pikkuhiljaa vääntäydyin aamupalalle ja samalla latailin uusinta Myytinmurtajien jaksoa koneelle.

Yhdentoista aikaan päätin lähteä kiertelemään viereisille aukioille katselemaan temppeleitä.
Temppelit näyttivät muuten samalta kuin Katmandussakin, mutta tällä kertaa muutamassa temppelissä oli K-18 aiheisia puukaiverruksia.

Vierailin myös paikallisessa museossa ja siellä sama aihepiiri jatkui piirrustuksissa (ei kaikissa).

Bhaktapurissa on myös aukio jossa paikalliset valmistavat jos jonkinmoisia keramiikka kippoja ja kuppeja. Kävin kuvaamassa kuinka näitä kuppeja valmistetaan, värjätään ja poltetaan (kovetetaan).
Kameralla oli sellainen jännä vaikutus ihmisiin että heti kun olit ottanut kuvan oli heillä käsi ojossa rahaa varten…

Muutaman tunnin jälkeen palasin takaisin hotellille ja sen jälkeen loppuilta kului päiväkirjaa kirjoitellessa, illallista hotellissa syödessä ja tutuille skypetellessä.

Päivällä kävi myös mielessä että vaikka tämä matkustaminen on uskomattoman upeaa ja avartavaa, se on silti aika raskasta, koska kokoajan tulee joka puolelta niin paljon uusia kokemuksia ja näkemyksiä. Blogin pitäminen ajantasalla kahdella kielellä on paljon suurempi työmaa kuin aluksi osasin ajatellakkaan. Olen yrittänyt kirjoittaa lyhyitä juttuja, mutta silti ne venyvät todella pitkiksi (Intian juttu oli 19 sivua pitkä).
Pakko yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä lyhyempiä päivityksiä, esim 2-3 päivän mittaisia juttuja niin ei kertomukset veny kerralla niin pitkäksi.

Sunnuntai:
Bhaktapur – Katmandu:

Aamulla heräsin kuuden aikaan taas siihen kun ulkoa alkoi kuulua ihmisten ääniä ja liikenteen melua.
Hotelli oli siisti ja todella hyvällä paikalla, mutta melu kuuluu huoneeseen todella helposti.

Makoilin sängyssä noin puoli kymmeneen saakka, jonka jälkeen menin aamupalalle.
Aamupalan aikana varmistin ulkoministeriön sivuilta että minun ei tarvitse etukäteen hakea viisumia Thaimaaseen, Laosiin eikä Kambotzaan.

Yhdentoista aikaan aloin pakkaamaan tavarat ja puolenpäivän aikaan olin valmis lähtemään liikenteeseen.
Ensimmäiseksi piti miettiä että miten ihmeessä saan pyörän ulos kapealta kujalta jossa se oli ollut parkissa jo useamman päivän.

Pienten mittailujen jälkeen tulin siihen tulokseen että pyörä mahtuu kääntymään paikallaan keskituella. Montaa senttiä ei tilaa jäänyt, mutta niin vain sain sen käännettyä!

Bhaktapurista ulos ajaminen sujui kohtuullisen helposti. Ainoastaan yksi u-käännös piti tehdä kun tie oli jostain syystä poikki.

Katmanduun ei ollut matkaa kuin 20km, mutta silti tuohon kului aikaa noin tunti.
Ajoin ensimmäiseksi Eagle Expressiin ilmoittamaan Surajille että otan hotellin pariksi yöksi, koska näyttää vähän flunssa iskeneen päälle. Veikkaan että se tuli The Last Resortissa kun odottelin omaa hyppyvuoroa.
Surajilla on pieni lapsi enkä halua sairastuttaa häntä.

Ajoin takaisin Tasi Dhargey Inn:iin kysymään vapaata huonetta. Huone löytyi 15$:n hintaan, joten varasin huoneen nyt pariksi yöksi.

Tällä kertaa en pysäköinyt pyörää parkkihalliin, koska viime kerralla joku oli kaatanut sen. Nyt jätin sen tuohon respan eteen ja peittelin sen laavukankaalla.

Tiedustelin respasta että onko heillä pyykkipalvelua. Sellainen löytyi ja vielä kohtuuhintainen, joten annoin melkein kaikki vaatteeni ajopukua myöten pestäväksi.

Myöhemmin illalla Uli ja Annaleen ilmestyivät samaan hotelliin.
Käväistiin puraisemassa porukalla illallista.

Maanantai:
Katmandu:

Puraistiin Ulin ja Annaleen kanssa aamupala hotellilla.
Tämän jälkeen odoteltiin Surajia saapuvaksi mittaamaan pyöriä.
Loppujen lopuksi kaikki kolme pyörää mitattiin vaikka minun pyörästä oli mitat otettu jo muutamaa päivää aiemmin.

Mittailujen jälkeen käväisimme vielä pikaisesti Suraj:n toimistolla ennen päivän turistikierrosta.
Päätimme käydä vierailemassa “apina temppelissä” (Swayambhunath stupa & Harati Devi –temppeli).
Temppeli oli noin 30 minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme.

Kukkulan juurella näimme ensimmäiset apinat sekä muutamia kerjäläisiä.

Kukkulan huipulle päästäksemme meidän piti nousta 365 porrasta. Jostain ihmeen syystä portaat muuttuivat jyrkemmiksi mitä korkeammalle pääsimme. Ei, tuo ei johtunut kunnosta vaan portaat todellakin muuttuivat jyrkemmiksi. En tiedä että miksi portaat olivat tuollaiset, mutta jokin selitys tuolle varmasti on olemassa…

Kukkulan huipulta avautui hieno näköala alla levittäytyvään Kathmanduun. Kaupunki on levittäytynyt todella laajalle eikä silmiin osunut yhtään korkeampaa rakennusta.

Pääasialliset nähtävyydet kukkulan päällä: Golden Stupa, Harati temppeli ja Palace of Peace.
Kukkulalla on todella paljon jos jonkinlaisia turistirihkaman myyjiä. Osa heistä yritti myydä todella kärkkäästi jos jonkinlaista muistoesinettä, mutta kieltäydyin kohteliaasti heidän tarjouksistaan.

Vietin aika paljon aikaa kukkulan huipulla valokuvia näpsien ja nähtävyyksiä ihmetellen.
Odotin näkeväni tuolla isoja rukous kiekkoja, mutta onnistuin löytämään ainoastaan yhden. Pienempiä olikin sitten todella paljon.

Portaita alaspäin kävellessämme Uli antoi muutaman keksin apinoille. Hitsi että apinat ovat todella älykkäitä. He hoksasivat että keksit ovat Ulin taskussa ja yrittivät käydä poimimassa lisää keksejä suoraan hänen taskustaan! 😀

Emme halunneet kävellä koko matkaa takaisin hotellille, joten päätimme kysäistä tarjousta alhaalla päivystäviltä taksikuskeilta. Ensimmäinen kuski ilmoitti hinnaksi jotain aivan naurettavaa, kerroimme paljonko olemme valmiita maksamaan, mutta kuski kieltäytyi tuosta hinnasta. Lähdimme kävelemään eteenpäin ja pian lähellä ollut nuorempi taksikuski sanoi että hän voi ajaa meidät tuosta hinnasta takaisin turistialueelle lähelle hotellia.
Vihje: Älä maksa mitä taksikuskit sinulta pyytävät, vaan tinkaa hintaa alaspäin.

Tiistai:
Kathmandu:

Vietin koko päivän hotellilla päivittäen blogia, valokuvia läpikäyden ja päiväkirjaa kirjoittaen.

Keskiviikko:
Kathmandu:

Pyörien pakkaus päivä.
Max ja Lucas (Puolalaiset motoristit) olivat menneet varastolle jo aiemmin aamulla, koska heidän lentonsa lähti samana päivänä yhden aikaan. Minä, Uli ja Annaleen saavuimme varastolle noin 11 aikoihin.

Hetken päästä joku näytti minulle paikan jossa voisin irroittaa tarvittavat osat pyörästäni ja laittaa pyörän minulle varattuun puulaatikkoon.
Olin sopinut aiemmin Surajin kanssa että pyörästä irroittaisin eturenkaan, visiirin ja ohjaustangon.

Pukkasin pyörän puisen alustan päälle ja irroitin eturenkaan. Tässä vaiheessa huomasin että puualusta ei ollut tarpeeksi pitkä, joten jouduin irroittamaan myös lokasuojan ja bemarin tunnusmerkin, “nokan”.
Ihmettelin asiaa, mutta tässä vaiheessa oli totaalisen myöhäistä enää tehdä mitään muutoksia puulaatikoihin…
Eihän tuo nyt mikään maailmanloppu ollut, oli vain vähän enemmän hommaa kuin olin ajatellut. En kuitenkaan ollut tyytyväinen koska laatikko oli pienempi mitä oli sovitttu ja pyörä kuitenkin mitattiin vielä kahteen kertaan…

Aika nopeasti kaikki osat olivat irti ja jampat (laatikoiden tekijät) pääsivät naputtelemaan sivulevyt kiinni pohjalevyyn.
Kaikki osat mahtuivat helposti laatikkoon, ainoa ongelma oli että kuplamuovia ei ollut tuotu tarpeeksi, joten osan tavaroista pakkasin ajopuvun sisään jne.

Ongelmia tuli vasta siinä vaiheessa kun huomasimme että Max:n ja Lucasin tavarat eivät mahtuneet heidän laatikkoihinsa (he olivat jo tässä vaiheessa lähteneet odottelemaan omaa lentoaan). Kirvesmiehet olivat heitelleet heidän tavaransa laatikkoihin (laatikoiden pohjat olivat auki), joten riskinä oli että osa tavaroista varisisi matkalle, joten jouduimme ottamaan kaikki tavarat pois heidän laatikoistaan ja kiinnittämään ne heidän pyöriinsä.

Jouduimme jakamaan osan Maxin ja Lucasin tavaroista meidän muiden laatikoihin. Heidän onnekseen me olimme vielä paikanpäällä huolehtimassa laatikoista 🙂
Kesti aika kauan ennenkuin meidän kaikkien tavarat olivat laatikoissa, mutta loppujen lopuksi kannet voitiin naulata kiinni.

Tämän jälkeen meitä pyydettiin odottamaan noin tunnin, jonka jälkeen laatikot punnittaisiin ja sen jälkeen ne pukattaisiin tullin tiloihin odottamaan lentoa. Tunti kului eikä mitään tapahtunut. Toinenkin tunti kului ilman mitään muutosta. Komannen tunnin jälkeen alkoi tapahtua…

Siinä odotellessamme katselimme että kuinka tässä osassa maailmaa käsitellään lähetettäviä tavaroita. Paketeista suurinosa näytti sisältävän vaatteita yms tavaraa. Mielenkiintoiseksi homma meni silloin kun (luulisin) tulli tuli tarkastamaan lähetyksiä. Satunnaisia paketteja auottiin ja niistä näytti aina jäävän huivi tms tarkastuksen tehneen omaan laukkuun. Tämä oli tosi yleistä, eikä ihmisiä näyttänyt haittaavan vaikka me näimme että he varastivat lähetyksistä tavaraa, koska kaikki näyttivät tekevän sitä!

Kolmen tunnin odottelun jälkeen sain puhelun Surajilta, joka tiedusteli että missä olemme. Kerroin että olemme edelleen varastossa odottelemassa laatikoiden punnitusta ja tullin alueelle siirtoa. Tämän jälkeen hän soitti jollekkin henkilölle tässä varastossa ja heti alkoi tapahtua.

Minun pyörä painoi (pyörä, puulaatikko, leirivarusteet yms) 397kg!!!

Mielenkiintoista oli että varastossa ei käytetty minkäänlaista kuormaajaa, vaan nämäkin isot ja raskaat laatikot siirtyivät lihasvoimalla paikasta toiseen.

Punnituksen jälkeen laatikot pukattiin läpivalaisun kautta tullin alueelle.
Nyt olimme valmiita lähtemään illalliselle Suraj:n ja Sara:n kanssa

Torstai:
Kathmandu:

Lepopäivä. Pesaisin pyykkiä ja kävin jättämässä hyvästit Suraj:lle ja Saralle.

Perjantai:
Katmandu – Bangkok:

Aamulla nousin vähän ennen kasia. Suihkun kautta pakkaamaan ja sen jälkeen aamupalalle. Harmi etten saanut Visaan yhteyttä, koska olisi ollut mukava nähdä suomalainen motoristi.

Tällä kertaa aamupala koostui paistetuista munista, paahtoleivästä, teestä, omenapiiraasta ja juustokakusta (Uli hankki juustokakkua, koska tänään oli hänen mummunsa 93-vuotis päivä).
Aamupala puraistiin ylhäällä katolla jonne paistoi aurinko.

Kun viimeiset tavarat oli pakattu niin suuntasin alakertaan tiedustelemaan että paljonko oli kokonaishinta tästä viiden yön oleskelusta tässä hotellissa. Käväisin hakemassa vähän lisää rahaa pankkiautomaatista ja sen jälkeen olimmekin valmiina metsästämään taksin.

Montaa askelta ei tarvinnut ottaa kun jo ensimmäinen taksi oli kysymässä kyytiin. Hinnasta keskusteltiin hetken aikaa ja lopulta päästiin yhteisymmärrykseen.

Lento lähti klo 13:00 ja nyt olin matkalla kaakkois-Aasiaan!
Tuntui uskomattomalta jättää Nepali taakse ja lentää Thaimaahan!

Tuntemuksia Nepalista:
Nepal oli totaalinen yllätys minulle. Odotin tämän maan olevan keskellä Himalajaa, korkealla, kivikkoista ja kuivaa. Sen sijaan maa sijaitsee aika matalalalla ja eteläosa on käytännössä viidakkoa.
Nepalissa on useita maailman korkeimpia huippuja, mutta moottoriajoneuvolla on melkein mahdotonta päästä lähellekkään että niistä näkisi vilausta.
Nepalissa on ainoastaan muutamia teitä, joten jos haluat nähdä korkeita vuoria, silloin vaeltaminen on ainoa mahdollisuus.
Nepal on todella kaunis maa. Tällä reissulla nuo korkeat vuoret jäivät näkemättä , mutta toivottavasti jonain päivänä pystyn palaamaan tänne jotta pääsen vaeltamaan esim Annapurnan ympäri tai Everestin perusleiriin.

Liikenne Nepalissa on rauhallista kaoottiseen Intiaan verrattuna. Kathmandu on lähellä Intialaista liikennekulttuuria, mutta on silti vielä rauhallisempaa Intian liikenteeseen verrattuna.

Ihmiset on ystävällisiä, hymyileviä, ehkä hieman ujoja, mutta rohkaistuvat puhumaan muutaman hymyn ja sanan jälkeen.

Yllätyksekseni ihmiset Nepalissa näyttävät hieman erilaisille verrattuna ihmisiin Intiassa. Juttelin näistä huomioista muutamien matkaajien kanssa ja he olivat huomanneet saman asian.

Nepal on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, mutta kannattaa varata riittävästi aikaa jotta kerkeät tutustua maahan kunnolla!

9 thoughts on “Nepal, päivät 13 – 20

  1. Moro Marko,

    Thanks 🙂
    Enjoying my Korean scooter at the moment… My baby is in Cambodia under the tarp because I could not take her to Vietnam.

    -Marko

  2. Moi Marko,

    Great write up once again. Took me a while to read it through, but it was worth 🙂
    Enjoy your ride and keep the rubber side down.

  3. Ja taas kyltymätön kiitoksen virta suomenkielisestä kirjoittelustasi. Kiitos. keep it going vai miten se sanotaan =)

  4. Very well written, a good one since a l o n g time, especially the swing part, concise and fun!
    Now am waiting to see how much u still remember about Thailand when you are already leaving Cambodia behind… 😉
    And, when you are tired, my tough traveler, you know where home is 😀

  5. Moi Marko,

    Thanks again for the great update and all the pictures along the trip in Nepal. I’m so happy to hear about all the new friends, who you have met during the trip.

    Hyvää matkaa! Aja varovasti.

    Sari

  6. Hi Marko!

    Even it’s hell of work to update your blog… Don’t even think about stopping this exercise! I am enjoying every line of text and also every uploaded picture!

    Thanks for taking us with you!
    Tobias

Vastaa