Nepal, päivät 9-12

Maanantai:
Katmandu:

Edellisenä iltana olin sopinut Surajin kanssa että hän tulisi hotellille puoli kymmeneltä ottamaan mittoja pyörästä.
Suraj saapui hieman myöhässä ja sen kummemmitta puheitta lähdimme ottamaan mitat pyörästä.
Minä pidin pyörää pystyssä ja Suraj merkkaili mittoja paperiin.

Mittojen ottamisen jälkeen käväisin Surajin toimistolla hörppäämässä teen.

Lähtiessäni sovin että tulisin takaisin noin puoli seitsemän aikaan, jolloin hörppäisimme muutaman oluen ja kävisimme illallisella.

Päivän kulutin kiertelemällä Katmandun “Durban squerella” (keskusaukiolla) näpsiessä kuvia temppeleistä.
Maksoin myös pääsymaksun johonkin palatsiin ja sen museoon.
Museo oli lähinnä ylistystä Nepalin kuninkaille, eikä se suuremmin itseäni kiinnostanut.
Siinä kierrellessäni huomasin että Koivisto oli myöntänyt Nepalin kuninkaalle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan suurristin joka oli esillä museossa.

Silmiinpistävintä päivän tutustumiskierroksella temppeleihin oli uskomattoman upeat puukaiverrukset joka puolella. Aiheena näyttää olleen jos jonkinmoiset hirviöt jotka irvistelivät ihmettelijöille katon rajasta ja ikkunanpielistä.
Alueella oli paljon turisteja, mutta aukio on niin iso ettei se haitannut minua.

Paikalla oli paljon värikkäästi pukeutuneita ihmisiä ja joltain kuulin että ovat Intialaisia vegaaneja jollain pyhiinvaellusmatkalla.

Puoli seitsemän aikaan menin Surajin toimistolle. Muutaman minuutin odottelun jälkeen Suraj ilmestyi paikalle samoin kuin yksi ranskalainen ja tämän nepalilainen morsian.

Sieppasimme toimistossa muutaman oluen ja sen jälkeen olimme valmiina menemään illliselle. Ranskalainen morsiamineen kieltäytyi kohteliaasti illallisesta, joten lähdin yhdessä Surajin ja Saran kanssa.

Läheisessä tiibetiläisessä ravintolassa nautein todella hyvän noodelikeiton.
Ilta kului Surajin ja Saran kanssa turistessa niitä näitä. Mukavan oloinen pariskunta.

Suraj saatteli minut lähelle hotellia. Sovimme että menisin takaisin toimistolle aamulla jolloin hän kirjoittaisi minulle kirjeen tulevaan hotelliin että huone on jo maksettu.

Tiistai:
Katmandu – Nagarkot:

Aamusella nukuin pitkään, koska päivän ajo olisi vain noin 40km.
Aamupalan jälkeen normi pakkausoperaatio ja sen jälkeen pyörää hakemaan kellarista.

Pyörästä u-lukkoa irroittaessani ihmettelin että olipas se tiukassa. En sitä edellisenä päivänä noin tiukkaan ollut laittanut.
Pyörä ei suostunut liikkumaan koska vaihde näytti olevan päällä. Luulin että siinä oli ensimmäinen vaihde silmässä, mutta hetken päästä huomasin että itse asiassa siinä oli kuutos vaihde silmässä.
Joku siis oli käynyt istumassa pyörän päällä ja kelannut vaihteita läpi.

Ajoin pyörän hotellin etuovelle ja siellä huomasin että pyörä oli kaadettu! Etuvalon suoja oli mutkalla, Touratechin kate oli murtunut ajovalon yläpuolelta ja nokassa oli naarmuja. Mitä v*ttua?
Kävin sanomassa respassa että tallissa joku oli kaatanut pyörän. Käytiin kurkkaamassa tallin henkilökunnan kanssa paikka ja seinässä oli selvät kaatumisen merkit.

Vitutti suunnattomasti, mutta tiesin että tekijästä ei ole tietoakaan, eikä kukaan sitä minulle kertoisi, joten vahinko jäisi jota tapauksessa minun kustannukseksi.
Siellä on täytynyt olla useampia ihmisiä, koska yksin tuota pyörää eivät taatusti saisi ylös…

Ei auttanut muuta kuin koittaa vääntää lampunsuojaa vähän sinneppäin ja teipata katteen murtuma.

Pakkailin tavarat pyörän päälle ja maksoin huoneen. Respa pahoitteli tapahtunutta, mutta eihän se heidän kontollaan olisi. Antoivat minulle pari huivia jotka kuulemma tuovat hyvää onnea matkalle.

Siinä varusteita päälle laittaessa tuli joku poliisi siihen juttelemaan niitä näitä ja kysymättä yritti kiivetä pyörän päälle. Minä sieppasin hänen jalastaan kiinni ja sanoin että kukaan ei istu minun pyöräni päälle. Poliisi näytti vähän hölmistyneeltä, mutta uskoi ilman sen kummempia kyselyjä.

Eivät nämä ihmiset tarkoituksella pyörää ole kaataneet (näin uskoisin), mutta tuollainen iso pyörä vaan kerää kiinnostuneita magneetin lailla. Ihmiset eivät vain tajua kuinka korkea ja painava pyörä se on. Ei voi verratakkaan näiden 125cc pyöriin.
Luulisi järjen jotain päässä sanovan että pyörä saattaa olla korkea ja painava jos istuin on jossain rinnan korkeudella, mutta kun ei…

Ajelin vähän matkaa tapaamaan Suraj:ia Eagle Exporttiin. Pienen ihmettelyn jälkeen sain pyörän parkkeerattua toiseen maan alaiseen parkkihalliin.

Suraj oli kirjoittanut minulle saatekirjeen hotellille jossa sanottiin että olin jo maksanut huoneen. En tiedä olisinko saanut huoneen halvemmalla jos olisin itse käynyt hinnasta keskustelua, mutta tämä nyt meni näin tällä kertaa.

Lähtiessä Suraj sanoi että minun pitäisi soittaa hänelle kun olen takaisin Katmandussa. Kuulemma voisin yöpyä heidän luonaan, eikä minun pitäisi varata hotellia. Lupasin kilauttaa heille viimeistään sunnuntaina.
Yritin oikaista isommalle tielle pieniä kujia pitkin, mutta jouduin kiertelemään ympyrää hetken aikaa ennenkuin löysin oikean reitin isommalle tielle.
Muitakin näytti olevan liikenteessä ja jouduinkin seisoskelemaan ruuhkassa useampaan kertaan ennenkuin pääsin ulos kaupungista.
Valoissa useampi moottoripyöräilijä hihkaisi että upea pyörä. Tässä vaiheessa tuo tallissa kaato vielä vitutti mielessä sen verran että sen kummempia vastaillut kommentoijille.

Bhaktapurissa oli muutama vähän pitempi pätkä tietyötä ennenkuin pääsin ajamaan kapealle tielle kohti kukkuloita ja Nagarkottia.

Parikymmentä kilometriä myöhemmin saavuin Nagarkottiin ja siellä tiedustelin että missä on Hotel View Point. Ohjeiden perusteella löysin perille kukkulan huipulle.
Ojensin Surajin kirjeen respassa ja sain huoneen. Huone oli aika siisti, joten täällä kyllä pari yötä nukkuisi ilman ongelmia.
Tavaroiden kantamisen jälkeen vaihdoin vaatteet ja lähdin alakertaan ajatuksena oikoa lampun suoja ja teipata kate paremmin.

Henkilökunnalta sain vasaran lainaksi ja sillä sainkin lampunsuojan kiinnikeraudan melkoisen suoraksi.
Katteen teippasin uudelleen ja mietiskelin että Thaimaassa pitää koittaa liimata se sitten kun puran pyörää enemmän jotta saan iskarit huoltoon.

Korjailun jälkeen sieppasin läppärin kainaloon ja menin yläkerran ravintolaan tarkastamaan sähköpostit ja kirjoittamaan Intian jutusta englanninkielistä käännöstä.
Pää oli aavistuksen kipeä ja ajatus totaalisen jumissa huonosti nukutun yön ja aamullisen tympimisen jälkeen. Käännöksestä ei meinannut tulla yhtään mitään…

Päivän aikana söin ranskalaisen sipulikeiton ja elämäni huonoimman kerrosleivän.

Pimeä laskeutui yllättävän nopeasti ja illalliseksi päätin kokata itse pikanoodeleita. En muistakkaan että milloin viimeksi niitä olin syönyt.
Nälkä oli aika kova, joten päätin tehdä kolme paketillista näitä noodeleita.
Siinä noodeleita kattilasta tikuilla metsästäessäni huomasin että keitin yhden paketillisen liikaa… Maha huusi armoa samalla kun tiputtelin sinne lisää noodeleita.
Reippaasti söin kaikki, mutta olin kyllä niin totaalisen täynnä että noodelit meinasivat tulla korvista ulos!

Palasin vielä ravintolaan lueskelemaan nettiä ja sulattamaan noodeleita yhdellä oluella.

Keskiviikko:
Nagarkot:

Aamusella heräsin siihen kun joku koputti oveen. Ulkona oli vielä pimeää ja olinkin ihmeissäni että mitä on menossa. Kurkkasin ulos ja tajusin että herättivät kaikki asiakkaat katsomaan auringon nousua.

Vaatteet päälle ja kamera kainaloon. Kiipesin korkeimmalle paikalle hotellissa jossa oli jo joukko muita ihmisiä katselemassa horisontissa näkyviä vuorenhuippuja.
Pikkuhiljaa taivaanrannassa alkoi oranssi kajastus joka voimistui koko ajan. Vielä tässä vaiheessa vuorenhuiput erottuivat mustina hahmoina taivasta vasten.

Vaikka aurinko ei vielä ollut noussut horisontin yläpuolelle, silti korkeimmat lumihuippuiset huiput alkoivat valaistua auringosta.
Pikkuhiljaa kajastus muuttui kirkkaammaksi ja lopulta aurinko kohosi horisontista yhä korkeammalle.
Vuoret alkoivat näkyä yhä selvemmin.
Yllättävää oli jälleen se että lumihuippuiset vuoret ovat yllättävän kaukana pohjoisessa, joten ne näyttivät aika matalilta.
Näin tänään myös Everestin, se oli yksi huippu muiden joukosta, enkä ole ihan varma että mikä niistä, mutta näin sen joka tapauksessa 🙂

Samalla kun aurinko nousi korkeammalle, myös pilviä alkoi valua viereisten kukkuloiden ylitse lintujen aloittaessa laulamisen.

Aamu oli vielä varhainen, joten päätin lähteä jatkamaan unia.

Puoli ysiltä nousin ylös ja menin aamupalalle. Aamupalaksi oli jo aika normaali annos, pari paahtoleipää, paistettu kananmuna ja paistettuja perunoita teen kera.

Päivä kului Intian juttua englanniksi kääntäessä. Olen huomannut että suomesta englanniksi kääntäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin toisinpäin. Yritänkin jatkossa kirjoittaa jutut ensimmäiseksi englanniksi ja sen jälkeen suoraan suomeksi. Pyrin jatkossa julkaisemaan molemmankieliset tekstit samaan aikaan.

Päiväsellä koitin myös kuvailla ympärillä lentäviä kotkia.

Tämän hotellin sijainti on mukava, keskellä luontoa. Heinäsirkat pitävät sellaista konserttia ettei omia ajatuksia meinaa kuulla, kotkat kirkuvat taivaalla ja ympärillä on nätin vihreä kukkulainen maisema.

Huomenissa ajattelin ajella Tiibetin rajalle katsomaan miltä “The Last Resort” näyttää. Siellä olisi tarjolla myös 160m korkea benji hyppy 🙂 Pitää tiedustella että minkä verran ko hyppy maksaa… Ois aika makeaa!































Torstai:
Nagarkot – The Last Resort:

Tänä aamuna ei tullut herätystä. En sitten tiedä että oliko taivas niin pilvessä että vuoria ei näkynyt.
Tällä kertaa aamupalaksi nautein puuroa hotellin ravintolassa.
Huomasin aamulla että kurkku oli aavistuksen karhea.

Aamupalan jälkeen pakkailin kamat pyörään ja nykäisin kosteahkon puvun päälle. Ylhäällä kukkuloilla ilman kosteus oli niin kova että mikään vaate ei ollut kuivunut parin päivän aikana.

Ensimmäiseksi ajelin takaisin alas laakson pohjalle vastaantulevia autoja väistellen ja sen jälkeen suuntasin kohti koilista ja Tiibetin rajaa.

Harmi kun Tiibetiin ei nyt pääse, mutta ainakin rajalle saakka pääsisin!
Rajalla on myös Tiibetin ja Nepalin välinen “Ystävyyden silta”, josta ajattelin siepata kuvan.

Matkaa suunniteltuun paikkaan oli noin 100-120km, ajattelin että vietän yötä “The Last Resort” –nimisessä paikassa.
Mielessä myös pyöri elämäni ensimmäinen Benji-hyppy jos vain hinta olisi kohdallaan.

Tie tuonne TLR:iin oli kohtuullinen, asfaltoitu tie. Tie seurasi laakson pohjalla kulkevaa jokea ja näin ollen oli melkoisen mutkainen.
Muutamassa paikassa piti pysähtyä tarkastamaan gepsistä että mikä on oikea suunta.

Mitä lähemmäs rajaa ajoin, sen enemmän tien pinnassa oli merkkejä vanhoista maanvyörymistä. Osa niistä oli tuhonnut asfaltin kokonaan ja pinta oli karkeaa ja kuoppaista soraa/hiekkaa.

Tiesin että TLR:n tunnistaa rotkon yli menevästä riippusillasta, josta myös Benji-hypyt hypätään. Pysähdyin tällä kohtaa ja odottelin että pääsin kävelemään riippusillan ylitse. Odottamaan jouduin sen vuoksi, koska parhaillaan oli hypyt menossa.

Uskaliaat hyppäsivät rotkoon jonka pohjaa en reunalta nähnyt. Väkiselläkin suupielet vetäytyivät hymyyn ja päätin että kyllähän minä käyn hyppäämässä!

Sillan yli päästyäni tiedustelin hintoja. Majoitus, lounas, illallinen, aamiainen ja hyppy kustansivat yhteensä 90€, vähän kallis, mutta silti päätin sen maksaa.

Majoitus on mielenkiintoinen, täällä on vain isoja telttoja katosten alla keskellä viidakon oloista paikkaa. Teltan ympärillä kasvaa korkeita bambuja ja teltan edestä näen rotkoon syöksyvän putouksen. Heinäsirkat sirittävät mielettömän isolla äänellä.

Ennenkuin pääsin hakemaan tavaroita pyörästä, haukkasin maukkaan lounaan.

Vaihdoin pikaisesti vaatteet ja sen jälkeen minun pitikin jo kiiruhtaa kuuntelemaan hypyn briiffaus.
Briiffauksessa kerrottiin pikaisesti että miten valjaat tulevat, kuinka käsiä täytyy pitää ja miten sillalta hypätään.
Tässäkään vaiheessa ei vielä jännittänyt, mikä yllätti minut.

Briiffauksen jälkeen puntarointi, painon merkkaus käteen ja sen jälkeen sillalle.
Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen oli minun vuoroni.
Valjaat paikalleen samalla kun kuvaaja kuvasi prosessin.
Edelleenkään ei jännittänyt eivätkä kädet hionneet.

Hetkosen istuin penkillä odottamassa että köysi nostetaan rotkosta ja että nilkkavaljaat kiinnitettiin.
Köysi kiinni, ohjeena että mitä kauemmas hyppäisin, sen parempi.
Pikkuhiljaa hivuttauduin hyppylavan reunalle ja tässä vaiheessa alkoi vähän jännittämään.
Vasta tässä vaiheessa tajusin kuinka perhanan korkealla olin! Rotkon pohja oli vähintään 160m alapuolellani ja pohjalla oli valkoisena kuohuva koski.
Hetkeä aiemmin minulle oli sanottu että tämä on kaakkois aasian korkein benji-hyppy, jossa saan 3s vapaapudotusta!

Hyppylavan reunalla jännitti sen verran että unohdin kommentoida kameralle mitään 🙂

Seisoin reunalla jalkapohjat puoliksi tyhjän päällä. Hyppymestari takana sanoi “levitä kädet” ja minä tein työtä käskettyä.
Päässä takoi ajatus “mitä hemmettiä olen tekemässä”, mutta en kerennyt sen enempää ajatella kun takaa kuului laskenta “3, 2, 1, benji”!
Tässä vaiheessa hyppymestari päästi valjaista irti ja minä poika ponnistin minkä jaloistani sain irti.

Ennen hyppyä olin päättänyt että minä poika en hypyn aikana huuda, mutta eihän siitä mitään tullut vaan melkoinen huuto karkasi kurkusta ilmoille 🙂

Maisema näytti epätodelliselta, silmistä alkoi vesi valua kun syöksyin pää edellä kohti rotkon pohjaa. Aluksi näytti siltä että rotkon pohja ei lähesty ollenkaan, kun se yhtäkkiä alkoi tulla yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Tunsin nykäisyn jaloissani ja tiesin että kohta vauhti pysähtyisi ja ponkaisisin takaisin kohti yläilmoja.
Tässä vaiheessa sydän taisi taas aloittaa toimintansa 🙂
Pompin 2-3 kertaa ylös ja alas. Samalla huutaen, koska tunne oli niin huima!
Lopulta pomppiminen loppui ja roikuin korkealla kuohuvan kosken yläpuolella pää alaspäin.
Veri pakkautui päähän, mutta en voinut tehdä muutakuin taputtaa ja karjahdella kun tunne oli niin uskomaton.
Alas päästyäni pari jamppaa irroitti valjaat ja aloitin noin 20 minuutin kävelyn takaisin kohti TLR:ia.

Siinä ylöspäin kävellessäni päätin että perjantai aamuna koittaisin vielä toisen hypyn, jota kutsutaan nimellä Swing. Siinä pitäisi kuulemma saada 6-8s vapaapudotuksen tunne ja tämä hyppy tehdään jalat edellä 🙂

Ylös päästyäni, kävin ostamassa kylmän oluen ja kävin katsomassa hypystä otetun videon. Lavalla näkyi aavistuksen hermostuneen näköinen jamppa 🙂

TLR:ssa on myös sauna (josta pitää maksaa erikseen), mutta ajattelin että en kovin montaa kertaa mene käymään saunassa Nepalissa, joten suostuin maksamaan siitä erikseen.

Sauna oli aivan mahtava! Saunassa oli puukiuas jota lämmittivät tunnin minulle. Löylyt olivat uskomattoman pehmeät en muista milloin viimeksi olen yhtä hyvät löylyt saanut.
Yksi mies oli vastuussa saunasta ja hän kävi aina välistä tarkastamassa että olinko tyytyväinen löylyihin. Hän kävi sytyttämässä tulen uudelleen kun kiuas meinasi jäähtyä. Todella hienoa!
Löylyjen jälkeen oli pakko kätellä ja kiittää tätä miestä, koska kokemus oli uskomaton! Kuinka useasti saat mahtavat löylyt Nepalissa?!?!?!

Illallinen oli hyvä ja juttelin pitkään videokuvaajan, Rubenin kanssa.
Illalla ilma viileni niin paljon että t-paidassa alkoi olla vilpoinen.

Nepal on todella hieno paikka!

Tuli tuossa mieleen vielä että: Maailma ei ole paska paikka, maailma on kaunis.

Nukkumaan minut tuuditti sirittävät sirkat ja alhaalla rotkossa pauhaava joki.

10 thoughts on “Nepal, päivät 9-12

  1. Hi Billy,

    I should arrive to HCMC tomorrow afternoon (if I can get through the border).
    No hotel and no other plans yet, but would be nice to meet and get some insight to the town.

    Will let you know tomorrow where I stay.

    -Marko

  2. Hey,

    I’m an Ulm girl n a very good friend of Franzi! 🙂

    Franzi just texted me that u r going to explore vietnam soon. I’m based in HCMC … Get in touch with me if u need any help or just wanna hang out 😉 i’ll show u around town …
    Live it up,
    Cheers,
    Billy

  3. Hi Igor,

    Yes, it was really nice to meet another rider!
    Cambodian traffic was quite ok all the way to Phnom Pehn, here in bigger city traffic is quite hmmmm hectic 🙂

    -Marko

  4. Moi Marko,

    Really beautifull pictures from Nepal. Keep on writing good stories.

    I hope you can keep your bike in one peace and major damage will not happen while it is parked overnigth….keep’em off, those midgets.

    I wonder what will be your next adrenaline rush action?

    Hauskaa matkan jatkoa ja pysyhän terveenä.

    T. Jartsu W

  5. Hey Marko,

    Nice meeting you near the border with Cambodia yesterday. I am glad that you’re enjoying Angkor Wat. Watch out for those Cambodia drivers, almost as homicidal a Indians 😉

    cheers

  6. Hi Joachim,

    Greetigs from Cambonia! Now in Siam Reap and tomorrow I will go to see amazing Angkor Wat temples!:)
    🙂 People were trying to climb on top of my bike even the saddle were at the height of their chest… I do not know what is going on in their minds 🙂

    -Marko

  7. Hey Adrenalin-Junikie 😉

    let me start with the end:

    “world is not a shitty place, world is beautiful”

    most beautiful ! we just have to kick out the shit of this world

    Thank you so much for this amazing journey – South East Asia rocks – how much i eny you.

    Lesson of the week: Midgets are not allowed to sit on GS – even Police Officers need to get approved – hah!

    cheerio mate
    Joachim

Vastaa