Nepal, päivät 1-4

Sunnuntai:
Raja – Mahendranagar

Nepalin immigrationin ja tullin homma hoitui todella nopeasti ja vaivattomasti.
Rajamuodollisuuksiin yhteensä meni maksimissaan 45 minuuttia (Intian ja Nepalin raja).

Rajan ylityksen jälkeen ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen että ihmiset käyttivät polkupyöriä, eikä muuta liikennettä ollut kuin nimeksi. Ei kuulunut äänimerkkien tuuttauksia, ihanan rauhallista!

Mahendranagarissa kiertelin hetken ympäriinsä hotellia katsellen. Pysäytin pari paikallista ja kysyin heiltä että mitä hotellia suosittelevat. Kehoittivat majoittumaan Opera-hotellissa.
Muutamien kierrosten jälkeen löysin hotellin. Huone näytti kohtuu siistiltä, joten päätin majoittua täällä. Hinta oli noin 14€, joten mistään halvasta hotellista ei ollut kyse.

Maanantai:
Mahendranagar – Dadeldhura

Aamulla nukuin noin kahdeksaan saakka. Sen jälkeen aamupalalle syömään “amerikkalainen” – annos.
Annokseen kuului paahtoleipiä ja pari paistettua kananmunaa ja perunoita. Mukaan tuli vielä mehua ja teetä.

Ensimmäisenä käväisin hakemassa ncell:n prepaid liittymän. Nyt pitäisi olla halvempaa vastaanottaa puheluita Nepalissa verrattuna Travelsimmiin.
Seuraavaksi kävin etsiskelemässä Tourist infoa, mutta en sitä löytänyt mistään.
Tankkasin pyörän ja maksoin bensat Intian valuutalla ilman ongelmia.

Oli melkoisen kuuma jo heti aamusta, lämpötila oli varmaan lähempänä 35 astetta ja hirmuinen kosteus. Hikinoron valuessa otsalta silmiin jatkoin matkaa kohti itää.

Ei ollut mitään kummempaa suunnitelmaa kuin ajella eteenpäin ja katsoa että mitä vastaan tulisi.
Ajatuksissa oli poiketa pois tältä päätieltä ja katsella vähän että miltä tuolla kukkuloilla näyttää.

Matkalla kohti Dhangadhia matkalle sattui muutama metsikkö ja vetistä maastoa. Tämähän oli kuin tropiikissa ajelisi.
Huomiota kiinnitti että liikennettä ei ollut nimeksikään. Muutamia busseja tuli vastaan. Suurin osa ihmisistä näytti käyttävän polkupyöriä liikkumiseen.
Naiset näyttävät pitävän täällä todella värikkäitä vaatteita. Hienon näköisiä nuo väripilkut vihreää metsää vasten 🙂

Dhangadhin kohdalta käännyin pohjoiseen vähän pienemmälle tielle.
Hetkosen ajettuani tie alkoi nousta kukkuloille ja mutkia alkoi tulla vastaan todella paljon.

Koko päivä kului näillä mutkaisilla teillä ajellen.
Iltapäivästä nousin noin 2000m:iin ja saavutin pilvet. Maisema oli kuin unesta, tietä näkyi jonkin verran eteenpäin ja tien vieressä oli pitkä pudotus pilveen. Välistä melkein huimasi 🙂

Tien pinta oli hyvässä kunnossa koko päivän, muutamia lyhyitä sorapätkiä lukuunottamatta.

Matkan varrella tapasin yhden motoristin jonka kotikaupunki oli Dadeldhura. Hän kertoi että heillä on siellä muutama hotelli, joten otin kohteeksi tämän kylän/kaupungin.

Muutama kilometri ennen kylään saapumista oli poliisin check-point. Passi esille ja homma meni heittämällä.

Dadeldhura oli pieni kylä kukkuloilla. Löysin muutaman hotellin ja ensimmäisessä jo tärppäsi. Heillä oli langaton netti tarjolla. Huone nyt ei kummoinen ollut, mutta olen huonommissakin luukuissa nukkunut. Toisaalta, hintakaan ei kyllä päätä huimannut kun huoneesta maksoin 5.5€

Ihmiset vaikuttavat täällä todella ystävällisiltä, vaikkakin vähän ujoilta.

Etuvannetta tutkiessani huomasin että vanne on painunut noin pari milliä sisään Intian kuoppaan ajon seurauksena. En tiedä että pitäisikö nuo pinnat kiristää vai jättää silleen kuin nyt ovat… Etuvanteesta ei kuitenkaan näissä nopeuksissa suuremmin mitään tärinöitä käsille tule.

Yöksi pukkasin moottoripyörän hotellin aulaan muutaman innokkaan avustajan kera. Jotta pyörän sai sisälle, piti toinen sivulaukku irroittaa.

Netti toimii yllättävän hyvin vaikka kyseessä onkin ainoastaan ADSL-yhteys wifin kautta.

Tiistai:
Dadeldhura – Butwal

Aamupalan jälkeen maksoin huoneen ja ruokailut. Olihan yllättävän kallista tuo sapuska hotellihuoneen hintaan nähden. Taisivat ottaa turistilta huoneen hintaan lisää ruoan hinnassa…

Pyörää pakkailin lukuisten silmäparien tuijotellessa vieressä. Aluksi tämä oudoksutti, mutta nykyään näihin uteliaisiin silmäpareihin on jo tottunut.

Ajatuksissa oli ajella takaisin päätielle pienempiä teitä pitkin (tiedusteluni mukaan olivat päällystettyjä (mutta eihän näistä koskaan tiedä).
Käytännössä homma meni niin että en löytänyt noita pienempiä teitä (täällä ei turhaan laiteta tienviittoja kun paikalliset tuntevat kaikki tiet) haeskelusta huolimatta, joten päätin ajaa samaa reittiä takaisin kuin edellisenäkin päivänä.

Tällä kertaa en pysähtynyt tällä noin 150km kiemuralla tiellä kuin kerran.
Päätielle päästyäni otin suunnaksi jälleen idän. Niinkuin koko tämän matkan aikana olen tehnyt 🙂
Hiki virtasi jälleen kypärän sisällä kun tässä kuumuudessa ja kosteudessa pöristelin menemään. En ollut osannut edes aavistellakkaan että Nepalissa olisi näin kuuma!

Siellä täällä näkyi värikkäästi pukeutuneita naisia paimentamassa vesipuhvelilaumoja.
Vastaan tuli myös paljon naisia jotka kantoivat selässään todella isoja puukuormia! Vanhempia ihmisiä katsoessa huomaa että raskas elämä jättää jälkensä sillä sen verran kumaraisia nämä vanhukset olivat.

Hmmm, missähän kaikki miehet mahtavat olla? Pelaamassa korttia tai juomassa teetä?

Muutama pikkuinen kylä tuli vastaan joissa huomiota kiinnitti mudasta rakennetut talot ja ruohokatot! Ennen Nepaliin tuloa en olisi ikinä arvannut että täältä löytyy tällaisia maisemia ja tällainen ilmasto!
Olen aina luullut että Nepal on vain suunnilleen pelkkää korkeaa vuoristoa.

Kohalpurissa pysähdyin kysymään hotellia. Ajattelin että olisin tänään majoittunut hyvissä ajoin. Ajoin Kohalpurin keskustorille ja tulin pian siihen tulokseen että jatkan matkaa eteenpäin.
Kohalpur vaikutti todella luotaantyöntävältä paikalta. Todella pölyistä, eikä useista kyselyistä huolimatta kukaan oikein tuntunut tietävän mitään hotellista.

Gepsistä tarkastin että seuraava isompi paikka olisi Butwal jonne matkaa oli noin 230km. Laskeskelin mielessäni että kerkeäisin sinne noin auringonlaskun aikaan. Hyvä puoli tässä olisi se että seuraavan päivän ajo Pokharaan olisi lyhyt.

Tankkasin Kohalpurissa jossa huoltoaseman jamppa laski bensaa yli oikein huolella. Jamppa hihitteli kömmähdykselleen, eikä tuonut paperia vaikka sitä pyysin.
Hirmuisen bensankatkun kirvistellä nenässä aloitin matkan kohti Butwalia.

Ajelin kohtuullisen reipasta vauhtia, eikä aikaa juurikaan jäänyt maisemien katseluun. Mielessä pyöri vain että haluaisin päästä perille ennen auringonlaskua.
Lyhyen tauon pidin noin 160km Kohalpurin jälkeen ja tämän jälkeen jatkoin matkaa, koska sen kummempaan ihmettelyyn ei ollut aikaa auringon jo alkaessa olla kohtuullisen matalalla.

Matkan varrelle sattui yllättävän paljon mutkaisempaa pätkää jossa vauhti pakostakin tipahti alemmas.
Myös yksi todella upea jyrkkärinteisen solasokkelon läpiajo mahtui pätkälle. Rinteet olivat todella rehevän vihreät ja tie mutkitteli aika korkealla kukkuloiden rinteillä. Valitettavasti solassa oli rumia jännitelinjoja, joten en pysähtynyt ottamaan kuvaa.

Butwal alkoi lähestyä, mutta samalla alkoi hämärtämään. Tiesin että tiukalle tämä menisi… Noin 10km ennen Butwalia aurinko tipahti horisontin alapuolelle ja loppumatka eteni nopeasti hämärtyvässä illassa.

Kaikki halusivat räpsytellä minulle valoja, koska ajovalot bemarissa ovat aina päällä. Kukaan paikallinen ei laittanut ajovaloja päälle vaikka ilta hämärtyi nopeasti!

Hidastin vauhtia todella paljon, koska tämä hämäräajo ei ole mukavaa. Tuntui kuin liikennettä olisi ollut paljon enemmän, koska niin tarkkana piti olla muiden tienkäyttäjien vuoksi!

Ajoin kaupungin keskustaan ja kävin tiedustelemassa yhdestä hotellista huonetta. Hotellissa ei ollut nettiä ja hinta oli vähän turhan korkea, joten päätin jatkaa tiedustelua.
Olin ajanut yhden siistin näköisen hotellin ohi, joten palasin muutaman kilometrin takaisinpäin tälle hotellille.
Heilläkään ei ollut nettiä tarjolla (eivätkä tuntuneet tietävän yhtään hotellia missä olisi netti löytynyt…). Huone oli pieni, eikä ilmastointia ollut tarjolla koko hotellissa. Positiivisena puolena oli että huone oli naurettavan halpa, ainoastaan 3,5€!!!
Hetken miettimisen jälkeen päätin jäädä tähän hotelliin…
Pyörän sain pukata respaan suojaan uteliailta katseilta ja koeistujilta.

Kun tavarat olivat huoneessa, kiinnitin tarkemmin huomiota huoneen kuntoon…
Sänky mahtui juuri ja juuri huoneeseen, vessassa oli pönttö joka ei toiminut, käsienpesuallasta ei ollut, mutta suihku löytyi (ainoastaan kylmää vettä). Katossa pyöri propelli josta ei juurikaan ollut apua, koska huone oli tuskaisen kuuma. Noh, eipäs tuosta paljoa tarvinnut maksakkaan 🙂

Käväisin todella pikaisesti virkistävässä suihkussa ja sen jälkeen suuntasin alakerran ravintolaan illalliselle. Ruoka oli hyvää ja todella mausteista (joka aiheutti sen että paita kastui hikoilusta…).
Loppuilta kului käytävällä istuskellessa ja paikalliselle nuorisolle videoita ja valokuvia näyttäessä.

Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun huoneessa oli niin kammottavan lämmin ja naapuri tuntui räkivän koko ajan.

Neljän aikaan heräsin aivan kammottavaan virtsan löyhkään. En tiedä mistä se löyhkä tuli, mutta haju oli niin voimakas että heräsin siihen.

Näiden muutamien päivien aikana olin kiinnittänyt huomiota siihen että Pakistanissa kaikki sylkevät. Isät, äidit, mummut, vaarit, jopa pienet lapset kärryistään sylkevät! Veikkaan että myös kissat, lehmät ja koiratkin sylkevät…

Täälläkin on niin kuuma että Intiasta tuttu ongelma gepsin kanssa jatkuu. Kosketusnäyttö lakkaa toimimasta aina jossain vaiheessa. Ainoa vaihtoehto on pysähtyä ja antaa gepsin jäähtyä varjossa hetken aikaa.

Keskiviikko:
Butwal – Pokhara

Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin ajelemaan kohti Pokharaa.
Matkaa ei ollut edessä kuin noin 140km, joten tiesin että olisin perillä hyvissä ajoin.
Noin 10km ajon jälkeen ohitin moottoripyöräilijän jonka Bulletissa oli britannian lippuja. Ajoin vielä muutaman kilometrin eteenpäin ja sen jälkeen pysähdyin ottamaan muutamia valokuvia vesiputouksesta ja odottamaan tätä motoristia.

Hetken päästä jamppa pysähtyi ja esitteli itsensä (en muista enää nimeä). Oli ostanut pyörän Delhistä ja nyt oli ajamassa sinne tänne Nepalissa ja Intiassa. Hänellä tuntui olevan aikaa nyt ajella, koska oli jo eläkkeellä.

Päätimme että ajaisimme vähän matkaa eteenpäin ja sen jälkeen pysähtyisimme johonkin kylään aamupalalle.

Jonkin matkaa ajettuamme sopivan näköinen paikallinen pikku keittiö osui kohdalle, joten pysähdyimme sinne munakkaalle ja teelle. Empäs ole aikaisemmin saanut yhtä tulisesti maustettua munakasta, kun naama punaisena heittelin sitä ääntä kohti 🙂
Juttelimme siinä vielä niitä näitä ja päätimme että molemmat ajaisimme omaa vauhtia ja illalla hörppäisimme yhdessä oluset Pokharassa.

Lähtiessä huomasin että eturenkaassa oli taas vähänlaisesti ilmaa, joten pikaisen pumppaamisen jälkeen matka pääsi jatkumaan.

Koko matka Pokharaan oli melkoisen mutkaista tietä, tällä kertaa tienpinta oli aika rikkonainen, joten varuillaan sai olla.
Ensimmäinen 30km Butwalista oli oikein hienon näköistä maisemaa ja useamman kerran piti pysähtyä ihmettelemään näitä maisemia kaikessa rauhassa.

Edellisenä iltana olin tutkinut Lonely Planetista muutaman hotellivaihtoehdon Pokharan Lakesidella ja tekaissut reitin lähistölle, joten hotelleja ei tarvinnut sen suuremmin etsiskellä.
Ensimmäinen valinta oli Travel Inn-hotelli, jota LP:ssa kovasti kehuivat.

Pääkadulla pysähdyin tutkimaan gepsiä tarkemmin jolloin joku jamppa pysähtyi viereen ja alkoi kysellä että etsinkö hotellia.
Kerroin että Travel Inn-hotellia katselen.
Jamppa sanoi että hän omistaa hotellin vähän matkan päässä (ei enää yllättänyt) ja että hän voisi tehdä minulle hyvän tarjouksen.
Kävin kurkkaamassa hänen hotellin, mikä näytti ihan kohtuulliselta hintaansa nähden (10$).
Päätin kuitenkin käydä kurkkaamassa vielä Travel Inn:n. Hotelli näytti todella siistiltä, mutta oli valitettavasti täynnä, joten palasin takaisin edelliseen hotelliin (Hotel Annapurna).

Huone oli ihan kohtuullisessa kunnossa, mutta päätin muuttaa kerrosta alemmas, koska siellä langaton verkko toimi paremmin.

Respasta tiedustelin mahdollisuutta ja hintoja Paraglidingiin. Hinnat kuulemma olivat 70-75€/lento. Sanoin että voisin maksaa ehkä 50€, johon respa tokaisi että he tiedustelevat ja ilmoittavat minulle mikä on paras tarjous. Puolen tunnin päästä kuulin että saisin lennon seuraavalle aamulle klo 11 ja hinta olisi 57€. Mietein asiaa hetken ja päätin sen jälkeen varata ko lennon.

Vaatteita laukusta purkaessani päätin että nyt minun olisi pakko tehdä jotain valkoisille (tai olivat uutena valkoisia) paidoilleni, koska valkoinen väri alkoi olla pelkkä muisto vain…
Helpointahan olisi käydä ostamassa uudet t-paidat, mutta en halunnut vielä näin aikaisessa vaiheessa heittää ehjiä paitoja pois.

Kävin läpi muutaman paikallisen kaupan ja löysin valkaisuainetta valkoisille vaatteille.
Hotellille palattuani alkoi mahassa kurnia siihen malliin että päätin lähteä illalliselle ja sieltä oli tarkoitus suunnata Buzzing Bee-ravintolaan oluelle brittijampan kanssa.

Otin sattumanvaraisesti yhden ravintolan jossa tilasin pihvin itselleni. Pihvilihaa pitkästä aikaa! Upeaa!
Tirisevä liha kannettiin pöytään (alusta oli kuuma). Liha nyt ei hääppöistä ollut, mutta meni alas Everestillä huuhdeltuna.
Siinä pihviä jyrsiessäni alkoi uskomattoman kova vesisade. Ukkonen jyrisi taivaalla ja kadut muuttuivat hetkessä kuohuviksi koskiksi.

Kaatosade tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, eikä kadulle ollut mitään asiaa kävelemään, koska kadunvarteen pysäköidyistä skoottereista ei näkynyt renkaita, niin korkealla oli vesi.
Sateen loppumista odotellessa tilasin toisen oluen.

Lopulta sade loppui ja lähdin etsiskelemään sovittua ravintolaa. Tiesin suunnilleen millä alueella se on, mutta en sitä löytänyt, joten päätin palata takaisin hotellille valkaisemaan paitojani.

Laskin ämpäriin määrätyn määrän vettä, ravistin valkaisuaine purkkia, aukaisin korkin ja valmistauduin laskemaan määrätyn määrän tippoja.
Purkista ei meinannut tulla mitään, joten puristin vähän lujemmin, kunnes sieltä tuli yksi hemmetin iso tippa… Koko purkin sisältö levisi kerralla ympäri ammetta ja seiniä! Per****!
Amme, seinät ja ämpäri olivat täynnä violetin väristä valkaisuainetta! Hemmetti! Äkkiä suihku käteen ja suihkuttelemaan ainetta pois. Muuten sainkin kaikki pois, mutta amme jäi todella rajun näköiseksi (kyseessä oli naarmuinen vanha amme)! Violetteja rantuja siellä täällä ja koko ammeen pohja oli violettinen, eikä väri lähtenyt pois vaikka kuinka hankasin! Hemmetin hemmetti!

Eipä tuolle mitään voinut tehdä, joten päätin jättää paitojen valkaisun sikseen ja valmistauduin yöpuulle.

16 thoughts on “Nepal, päivät 1-4

  1. Hi Marko,
    It is so interesting to read this blog! The photos are wonderful, so colorful. Can’t wait to see more videos in the future as well 🙂 Thank you for sharing your adventure with us. Have a safe onward journey and greetings from China! Piia

  2. Hi Sezar,

    Cannot ride through Myanmar.
    Original plan was to ride to Tibet and from there via China to Laos. This plan did not work because China decided that tourists should not go to Tibet…
    So, flying was only option.

    -Marko

  3. not just thinner, but funnier too, ”There are some mountains (in Nepal), but they are really hard to see”. 🙂
    dunno, maybe replace GPS batteries.., :))))

    good to see you in Thailand. what was the reason not ridin’ ?
    overall you okay?
    what happened to the smoke you seen in Turkey?
    will you service the shock?, the front rim? or buy a new wheel?

    so far, bravo, and thanks to get colors to our lives!

  4. Hi Arto,

    Yes, it was really a big surprise to me also.
    I think I have gained some weight now, been taking it slowly and eating more (and few beers also help ;))

    -Marko

  5. Hi Marko,

    Great story once again! Really surprised about Nepal environment. How is your health overall? I remember that you have lost weight…

    Arto

  6. Hi Marko!

    Great story once again! Really surprised about Nepal environment. How is your health overall? I remember that you have lost weight…

    Arto

  7. Hi Nick,

    Greetings from Bangkok!
    I have 3rd clutch and 215000km (First was burned in Italy, second I changed to a new before this trip).
    Suspension: I still have original in good shape (in garage ;))

    Trip is really great!

    -Marko

  8. Hi Jyri,

    I was seriously thinking about this mountain flight with Buddha Air, but then decided that it´s a bit too expensive.
    I am now in BKK, now just waiting till Monday to get my baby out of customs.

    -Marko

  9. Hi Gernot,

    There are some mountains, but they are really hard to see/reach.
    I could have never imagined that Nepal has this kind of ”tropical” areas!

    -Marko

  10. Hi Marko,
    Your great adventure gets greater!
    A Fantastic read and insparational.
    My R1150GSA has done 150,000miles, (250,000klms +_) and its having the first new clutch and rear shock, beat that!!!
    Ride safe, Nick.

  11. Hi Marko, the guy with the British flags on his bike was John who I met up with in Pokhara, we stopped to chat on the way there with you . Hope all goes OK, Cheers
    Fred

  12. Just avoid Buddha Air… Their planes seem to have difficulties to stay in the air as planned. My brother-in-law took the Everest spotting flight a year or two ago and it was rather interesting experience (scary too). Hope you and the two wheeled lady have safe trip to Bankok!

  13. Hi Marko Now I learned that there are no mountains in Nepal 🙂 When I look on all your pics then it is really hard to imagine you are in Nepal. Take care & Ciao Gernot

Vastaa