Intia

Terkut Nepalista!

Juttu jatkuu sunnuntailta jolloin ylitin Intian rajan:

Sunnuntai:
Raja – Amritsar:

Intian puoli meni noin puolessatoista tunnissa. Tarkastivat pyöristä runko- ja moottorin numerot. Yhtään laukkua ei tarkastettu.
Josella ei ollut Carneessa moottorin numeroa, tämä aiheutti vähän hämmennystä, mutta siitä selvittiin kuitenkin ilman sen suurempaa häslinkiä.

Nyt olimme Intian puolella ja matkaa oli ainoastaan noin 30km Amritsariin.

Pian rajan ylityksen jälkeen silmään pisti roskat tien laidalla. Pakistanissa ei roskaa ollut yhtä paljon.

Liikennettä ei ollut paljoa ennen Amritsarin laitakaupunkia. Siellä alkoi kohtuulliset ruuhkat ja sekava liikenne.
Pääsimme ilman ongelmia lähelle kultaista temppeliä (Sikhien pyhä paikka). Jose lähti kyselemään hotelleja minun ja Pilarin jäädessä pyörien luokse.
Välittömästi pysähdyttyämme meidät oli saartanut iso ihmisjoukko. Käsiä tuli joka puolelta ja kaikki kädet koskettelivat pyöriä, kypärää, ajopukua ja sormia.
Minä aloin kosketella ihmisten käsiä ja hiuksia vastapalvelukseksi ja se tuntui naurattavan porukkaa.
Paikka johon pyörät oli pysäköity oli hieman huonolla paikalla ja minua pyydettiin siirtämään pyörää hieman. Siirsin sitä noin 10m ja sama homma jatkui edelleen. Takin vetoketju oli auki noin 30cm ja ihmiset koskettelivat suojapanssaria! Aika uskomatonta.
Pilarilla näytti hieman tulevan paniikkia, joten siirsin pyörän Josen pyörän viereen.

Noin 10 minuutin jälkeen Jose tuli paikalle ja sanoi että hän löysi kohtuullisen hotellin jossa oli siistihköt huoneet, mutta hinta oli noin 20 euroa.
Sanoin että maksan sen mielelläni , koska edellisyön olimme viettäneet melkoisessa rotanloukossa.

Hotellista ei saanut olutta, koska paikka oli niin lähellä Shiiojen kultaista temppeliä. Kattoterassilta oli suora näkymä temppelille.

Kävimme nostamassa rahaa ja sen jälkeen suuntasimme temppelille. Temppelillä kaikkien (miesten ja naisten) täytyi peittää hiukset eikä hattu kelvannut, joten ostin pienen huivin.

Temppelille piti kävellä paljain jaloin noin sata metriä ennen sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnille kävelimme pienen vesialtaan läpi (lipokkaat olivat repussa).

Temppeli sijaitsi pienellä saarella jonne oli todella pitkä jono, joten jätimme suosiolla sen paikan käymättä. Kiersimme temppelialueen järven reunaa pitkin samalla paljon kuvia räpsien.
Paikka oli todella rauhaisa kun kaupungin hälyä ja äänimerkkien melua ei kuulunut ollenkaan. Oli todella miellyttävää vaihtelua kaupungin sekavaan menoon verrattuna.

Istuskelimme järven rannalla (koko järven ranta-alue oli peitetty marmorilla) odottelemassa pimeän tuloa, jotta näkisimme temppelin myös pimeällä.
Temppeli oli hienosti valaistu loistaen kultaisena keskeltä järveä.

Lopulta oli aika palata takaisin kaupungin hälyyn. Mikä valtava ero olikaan! Rauhaisasta paikasta todelliseen sekasortoon…
Palasimme suoraa tietä takaisin hotellille ja kävimme kurkkaamassa vielä temppelin kattoterassilta jossa tapasimme amerikkalaisen valokuvaajan.
Jutustelimme niitä näitä jonkin aikaa ennenkuin palasimme huoneisiimme.

Maanantai:
Amritsar – Sirsa:

Aamupalajamppaa ei näkynyt, vaikka olimme sopineet sen kahdeksaksi, joten päivän matka alkoi tyhjällä mahalla.

Jose ja Pilar lähtivät kohti pohjoista ja minä suuntasin etelään.
Olin ajatellut ajavani noin 300km ja yöpaikaksi olin ajatellut viimeistä kaupunkia ennen aavikkoa. Jos saavuttaisin kaupungin ajoissa, saattaisin jatkaa matkaa vielä aavikolle.

Aika pian Amritsarin jälkeen kävin tankkaamassa pyörän ja huomasin että Intiassa polttoaine on kalliimpaa Pakistaniin verrattuna.

Liikenne oli melkosta sekasotkua! Ihmisiä, eläimiä ja muita kulkuneuvoja siellä täällä. Mitkään liikennesäännöt eivät tuntuneet pätevän täällä, vaan kaikki ajoivat miten sattuu…
Oli melkoisen stressaavaa ajaa kun koko kaikki aistit saivat yliannoksen informaatiota koko ajan ja todella varuillaan piti olla vastaantulijoiden vuoksi. Bussikuskeillä näytti olevan kaikista vähiten järkeä päässä, koska he näyttivät ohittavan autoja vastaantulijoista välittämättä, oli kyseessä sitten moottoripyörä tai rekka. Useamman kerran jouduin väistämään ohittavaa vastaantulijaa tien reunalle saakka.

Tämä näiden äänimerkin käyttö oli todella rasittavaa. Meteli oli kammottava ja jokaisessa autossa oli toinen toistaan ärsyttävämpi äänimerkki.

Ajoin jonkun rekan perässä samalla etsien ohituspaikkaa. Yhtäkkiä ohjaustanko löi todella lujasti käsille. Olin ajanut ison teräväreunaisen kuopan yli ja nyt etuvanteessa oli selvästi erottuva lommo!
Tutkailin lommoa tien vieressä, onneksi pinnat ja kumi näytti ehjältä eikä näissä nopeuksissa tuntunut mitään suurempää tärinää ohjauksessa… Harmitti, mutta näitä sattuu ja tapahtuu tällaisella reissulla, siihen pitää olla varautunut.

Jossain kaupungissa päätin pysähtyä lounaalle kun eteen sattui siistin näköinen hotelli/ravintola.
TV suolsi krikettiä samalla kun lusikoin kanakeittoa ja kanapastaa ääntä kohti. Ruoka oli todella hyvää.
Pyörälle kävellessäni henkilökunta tuli sanomaan että manageri haluaa jutella kanssani, joten seurasin heitä hämyiseen toimistoon.

Toimistossa pomo kyseli karhealla äänellä matkasuunnitelmistani. Kerroin ajamani ja suunnittelemani reitin hänelle. Seuraavaksi hän kysyi että olenko naimisissa. Kerroin että en ole, mutta tyttöystävä on Saksassa.
Tämän jälkeen leukani loksahti ammolleen kun pomo kysyi että haluaisinko intialaisen tyttöystävän. Toistin edellisen lauseen ja hän sanoi että hän voi myös toimittaa eurooppalaisen tai amerikkalaisen tyttöystävän minulle…


Kiitin kohteliaasti ja sanoin että en tarvitse tyttöystävää ja että minun pitää jatkaa matkaa eteenpäin kun on vielä päivänvaloa.
Pomo antoi minulle käyntikortin ja pyysi soittamaan jos tulisin toisiin aatoksiin… Huh! 🙂

Matka jatkui eteenpäin. Vähän matkan päässä oli käynnissä jokin mielenosoitus ja tie oli tukittu. Ajelin vähän matkaa sivutietä pitkin ja löysin kapean sillan jota pitkin pääsin joen ylitse ja näin takaisin reitille.

Kaupungeissa liikenne oli ruuhkaisaa, onneksi maaseudulla oli vähemmän liikennettä, mutta silti täytyi olla kokoajan varuillaan eläinten (apinoita, koiria ja lehmiä), moottoripyörien/mopedien, lehmien ja aasien vetämien kärryjen, autojen, bussien ja rekkojen varalta… Missään vaiheessa ei voinut rentoutua ja katsella maisemia.

Sirsassa päätin että päivän ajot ovat tässä ja oli aika katsella hotelli. Pienen kiertelyn jälkeen löysin kohtuullisen hotellin. Nettiä ei ollut ja ravintola tarjosi vain kasvisruokaa.
Päätin jättää ravintolan sapuskat sikseen sen jälkeen kun kävelin heidän keittiön ohitse. Päätin käydä ostamassa keksejä ja nauttia niitä illalliseksi.

Ennen auringonlaskua kävin kävelemässä kaupungilla etsiskelemässä kauppaa. Täällä kaikki kaupat näyttävät olevan hyvin pieniä puoteja. Löysin kuitenkin olutta, limukkaa, vettä, keksejä ja saippuaa (unohdin saippuan jo kolmannen kerran tällä reissulla hotelliin). Nettikahvilassa ei saanut käyttää omaa konetta, joten ei internettiä tänä iltana.

Hotellissa alkoi päänsärky, varmaan päivän hiostavasta kuumuudesta ja stressaavasta liikenteestä johtuen, joten sieppasin särkylääkkeen ja päätin ottaa nokoset.

Heräsin siihen kun oven koputettiin. Ajattelin että hotellin henkilökunta kysyy jotain.
Paikallisella nuorisolla oli synttärit menossa ja sain kutsun juhliin. En ajatellut mennä, mutta puoliväkisellä minut sinne raahasivat. Ihmettelin menoa jonkin minuutin ja puolikkaan oluen verran. Meno oli vauhdikasta synttärisankarin täyttäessä 20 vuotta. Olutta ja väkevää oli nautittu aika reippaasti, koska porukalla näytti silmät seisovan sen verran 🙂

Yksi juhlijoista oli paikalla 350cc Bulletilla ja ennen kuin pääsin takaisin huoneeseen, meidän piti käydä ihastelemassa alas pysäköityjä pyöriä.
Jampalla teki kovasti mieli päästä kokeileen bemaria, mutta riittävän monen ei:n jälkeen hän lopulta uskoi että ei tule pääsemään ajamaan pyörällä. Ei vaikka kuinka monta kertaa nöyrästi pyysi. Halusi myös istua pyörän päällä, mutta jälleen riittävän monta ei-sanaa riitti siihen että poseeraukset tehtiin pyörän vierellä.

Lopultakin valokuvat oli otettu ja pääsin takaisin huoneeseen jatkamaan keskeytyneitä uniani.

Tiistai:
Sirsa – Jaipur:

Aamusella aikaisin ylös ja pyörän pakkaus uteliaiden silmien ihmetellessä turistia.
Sirsasta suuntana Jaipur käyttäen pienempiä teitä ja ajaen Intian suurimman erämaan halki.

Pikkuhiljaa aavikko alkoi lähestyä (gepsin mukaan), mutta vastaan ei tullut hiekka-aavikkoa tms. Monsuunikausi on päättynyt jokin aika sitten, joten aavikko oli aika vihreä.
Aavikolle saapumisen huomasin siitä, että kylien aukiot olivat hiekkaisia ja pölyisiä.
Tien vierustoilla oli hiekkaa ja muutaman kerran jouduin sinne väistämään vastaantulevia autoja ja kuormureita.
Tie oli päällystetty kauan aikaa sitten, joten kohtuudella ajettava kaista oli auton levyinen ja keskellä tietä. Pinta oli melkoisen rikkonainen, joten vauhti täytyi pitää hiljaisena.

Aavikolla kylien välimatkat pitenivät, eikä ihmisiä näkynyt lähellekkään yhtä paljoa kuin edellisenä päivänä. Tämä oli mukavaa vaihtelua!

Siellä täällä näkyi tiilitehtaiden mustuneita piippuja koristamassa aavikkoa, samoin kuin muutamia värikkäitä temppeleitä.

Ennen tänne tuloa ajattelin että nyt näkisin hiekkadyynejä, mutta yhtään en nähnyt. En sitten tiedä että ajoinko liian itäistä reittiä tuon aavikon halki…

Liikenne ja ihmismäärä alkoi kasvaa Jaipurin lähestyessä. Jaipur on iso, yli kolmen miljoonan asukkaan kaupunki, joten parikymmentä kilometriä ennen keskustaa alkoi jo kaupungin reuna tulemaan vastaan.
Liikenne muuttui jälleen todella kaoottiseksi, ihmisiä ja skoottereita siellä täällä). Autoja tuli vastaan moottoritien väärällä puolella, joten keskittyminen ajamiseen täytyi jälleen pitää maksimissa.

Edellisenä iltana olin tarkastellut Lonely Planetin sivuilta muutaman hotellin, joten suuntima kaupungilla oli kohtuullisen selvä.
Ainoa asia joka vaikeutti suunnistamista oli gepsin kuumuudesta temppuileva kosketusnäyttö.

En löytänyt suoraan hotellia, mitä olin ajatellut, joten pysähdyin tienlaitaan jäähdyttelemään gepsiä.
En kerennyt ottaa kuin muutaman askeleen pyörältä kun joku jo pysähtyi viereen ja alkoi kysellä että mitä etsin.
Kerroin hotellin nimen ja tämä jamppa “tuktukilla” opasti minut hotelliin.

Hotelli oli vähän kaukana keskustasta ja oppaani kertoi että hän voi viedä minut toiseen hotelliin joka on lähempänä keskustaa.

Matkalla tähän hotelliin huomasin tien vieressä Country Inn & Suites -hotellin ja ajattelinkin että jos ei muut hotellit tärppää niin tulen tänne.

Toinen hotelli oli siisti, mutta oli yhtä kaukana keskustasta kuin ensimmäinenkin.
Kolmas hotelli oli aavistuksen lähempänä ja halvempi, mutta oli sellainen rotanloukko, että päätin käydä tiedustelemassa tarjousta aikaisemmin näkemästäni isosta hotellista.

Hotelli oli todella siisti ja kalliin näköinen, mutta ajattelin etten häviä mitään vaikka hintaa tiedustelenkin.
Respan tyttö ilmoitti huoneen hinnaksi noin 190 dollaria, tokaisin siihen että tämä menee minun budjetista yli, johon respa tiedusteli että paljonko olisin valmis maksamaan yöltä. Vastasin että 100 dollaria on maksimi, johon respa sanoi että he voivat antaa minulle huoneen tuohon hintaan!
Seuraavaksi tiedustelin langatonta nettiä, johon sain vastauksen että se maksaa noin 18 dollaria vuorokaudelta…
Kerroin että silloin huoneen hinta menee jälleen yli budjetin. Respa kävi tiedustelemassa johtajalta että voivatko he antaa netin käyttööni ilmaiseksi. Johtaja myöntyi tähän, joten kaupat tuli!

Huone oli kallis, mutta aina välistä tällä reissulla tekee mieli olla pari yötä paremmassa hotellissa.
Yllätyksekseni antoivat vielä käyttööni paremman huoneen ylimmästä kerroksesta ilman eri maksua, joten maksoin kevyesti alle puolet listahinnasta! Varasin huoneen samantien kahdeksi yöksi.
Olen oppinut tällä reissulla että aina kannattaa koittaa tingata huoneen hintaa, yleensä aina saa jonkinmoisen alennuksen.

Pyörän ajoin ison saattojoukon kera (hotellin työntekijöitä) hotellin kellariin. Respan tyttö sanoi että työntekijät ovat todella ihmeissään noin isosta pyörästä 🙂

Huone oli todella hieno ja sänky aivan mahtava nukkua 🙂

Illallista nautein hotellin ravintolassa samalla kun tutustuin kaupungin karttaan seuraavaa päivää silmällä pitäen.

Keskiviikko:
Jaipur:

Todella hyvin nukutun yön jälkeen kävin syömässä monipuolisen ja herkullisen aamupalan hotellin ravintolassa.

Tämän jälkeen olin valmis tutustumiskierrokselle Jaipurin vanhaan kaupunkiin, Pink Cityyn.

Ajattelin kävellä vanhaan kaupunkiin, mutta parinkymmenen minuutin hikisen kävelyn jälkeen päätin että “paskat”, minä otan alleni tuktukin ja ajan suoraan suunnittelemalleni alueelle.

Kyytiä ei tarvinnut odotella montaa sekuntia ja hintatiedustelun jälkeen hyppäsin kyytiin. Hinnaksi sovittiin noin 1€.
MatkallaCity Palacelle olin tyytyväinen päätöksestäni ottaa kyyti, koska matkaa oli yllättävän paljon ja lämpötila alkoi lähennellä 35 astetta.

City Palace oli todella mielenkiintoinen paikka vierailla (luonnollisesti joka paikkaan on pääsymaksu, joka turisteille on huomattavasti korkeampi kuin paikallisille), täältä löytyi mm maailman suurimmat hopea-astiat, joilla on kuskattu Gangesin vettä kun isot kihot ovat vierailleet ulkomailla.
Armory oli myös mielenkiintoinen paikka, jossa oli jos jonkin näköistä terä- ja ampuma-asetta näytillä. Ihminen on todella kekseliäs kehittelemään toinen toistaan ilkeämmän näköisiä aseita…



City palacen jälkeen mietiskelin että minne mennä, kunnes joku kyydin tarjoaja tuli nykimään jälleen hihasta.
Kerroin että haluaisin nähdä Jal Mahalin palatsin keskellä järveä ja sen jälkeen Hawa Mahalin. Hintaa väännettiin muutama minuutti ja kun sovintoon ei päästy niin lähdin kävelemään eteenpäin. Montaa askelta ei tarvinnut ottaa kun takaa kuului että hinta oli ok 🙂

Jal Mahalin palatsi nyt ei kummoisen näköinen ollut.

Amber Fort olisi ollut mielenkiintoinen paikka käydä katsomassa, mutta kuumuus alkoi viedä mehut minusta, joten päätin jättää sen käymättä.

Takaisin vanhaan kaupunkiin ajaessa kyydittäjä välttämättä halusi näyttää minulle missä valmistetaan kankaita vaatteisiin yms. Sanoin ettei minua kiinnosta, mutta tämä kommentti taisi kaikua kuuroille korville.
Hetken päästä olimme jo katsomassa miten paikalliset värjäävät kankaita luonnon väreillä ja sen jälkeen kurkkasimme miten kuviot painetaan kankaille. Esittelijä johdatti minut yläkertaan ja kysyi että mitä tarvitsen.
Vastasin tähän että en mitään, johon jamppa tokaisi että he voivat myös lähettää ostokseni haluamaani osoitteeseen. Sanoin ettei minulla kodittomalla kulkurilla ole osoitetta, johon jamppa tiedusteli että “enkö osta mitään?”. Sanoin että en, jonka jälkeen pääsin lähtemään tästä paikasta kohti Hawa Mahalia…

Hawa Mahalin kohdalla maksoin sovitun summan ja räpsein muutamat kuvat julkisivusta.
Pienen haeskelun jälkeen löysin sisäänkäynnin tähän paikkaan ja pääsymaksun jälkeen kävin ihmettelemässä paikka josta kuninkaalliset naiset pystyivät tarkastelemaan rahvaan jokapäiväistä menoa.

Jantar Mantar (planetaario) olisi ollut myös mielenkiintoinen paikka vierailla, mutta tässä vaiheessa kuumuus oli jo imenyt mehut minusta, joten päätin lähteä takaisin hotellille.

Käveleskelin hetkosen ja räpsein kuvia sieltä täältä. Paikallinen kerjäläisnainen poseerasi minulle muutamaa lanttia vastaan.

Hotellille ajoin jälleen tuktukilla.

Illallisen nautein jälleen hotellilla. Oli melkoisen tulista Intialaista sapuskaa, onneksi kuningas kalastaja (King Fischer-olut) sammutti palon :).

Vihje:
Jos haluat tiputtaa painoa, niin suosittelen tällaista pyöräreissua! Hotellin puntarilla seistessäni totesin että lähes 10kg on painoa jäänyt matkan varrelle… Positiivisesti ajateltuna, nyt pyörä tuntuu äkäisemmältä 🙂

Torstai:
Jaipur – Agra:

Aamupalan jälkeen lähdin ajamaan kohti Agraa.
Agra oli Intian reissuni pääkohde, koska olen halunnut nähdä Taj Mahalin ties kuinka kauan.
Taj Mahal on yksi maailman seitsemästä ihmeestä 🙂

Tie Agraan oli iso ja hyvässä kunnossa muutamia tietöitä lukuunottamatta.
Liikenne oli jälleen mitä sattuu, mutta siitä huolimatta selvisin matkasta hengissä ja vajaassa neljässä tunnissa.

Lonely Planetista olin jälleen katsellut hotellin etukäteen. Halusin että hotelli olisi lähellä Taj Mahalia ja että kattoterassilta olisi näkymä sinne.

Hotelli löytyi helposti ja hinnastakin päästiin sopuun. Sain hyvän ja siistin ilmastoidun huoneen. Juttelin respan kanssa suunnitelmistani, että haluan nähdä Taj Mahalin auringonlaskun ja –nousun aikaan.
Tähän respa sanoi että Taj Mahal on kiinni perjantaisin, joten varasin sitten huoneen kolmeksi yöksi.

Ensimmäiseksi kiipesin hotellin kattoterassille oluelle ja ottamaan ensisilmäyksen tuohon upeaan rakennelmaan.
Olut oli kylmää ja hyvää samalla kun ihailin Taj Mahalia. Voiko elämä olla paljoa tätä parempaa! Uskomatonta että nyt Taj Mahal oli edessäni!

Oluen jälkeen valmistauduin lähtemään vierailulle Taj Mahaliin.
Lippu alueella maksoi 750 rupiaa.
Turvatarkastuksen ja kameran optiikoiden ihmettelyn jälkeen olin alueella sisällä.
Taj Mahal on todella vaikuttava rakennelma luonnossa nähtynä. Kuvissa se näyttää upealta, mutta mikään kuva ei tee oikeutta sille että näet sen luonnossa!

Räpsein paljon kuvia ja kävin kiertämässä tämän mausoleumin sisäpuolelta, jossa oli kaksi hautaa (Shah Jahan ja Mumtaz Mahal).
Shah Jahanin kolmannen vaimon on täytynyt olla melkoinen nainen, koska hän rakennutti tämän vaikuttavan rakennelman vaimolleen…

Myöhemmin tulevaan galleriaan tulee lisää kuvia Taj Mahalista.

Illallisen nautein hotellin kattoterassilla. Yllätyksekseni Taj Mahal ei ole valaistu pimeällä. Luulin että näin vaikuttava rakennelta olisi valaistu myös yöllä…

Perjantai:
Agra:

Perjantaina nukuin kaikessa rauhassa myöhäiseen ja aamupalan nautein hotellilla.
Päivä kului laiskotellessa ja päivänokosista nauttiessa 🙂

Jossain vaiheessa pakottauduin ulos ja lisäsin hieman öljyä koneeseen, koska öljynpinta näytti olevan alamerkissä.

Lauantai:
Agra:

Aamulla ponkaisin pystyyn reippaasti ennen kuutta. Tarkoitus oli käydä katsomassa miltä Taj Mahal näyttää auringon nousun aikaan.

Suunnistin eteläiselle portille, mutta siellä oli todella hiljaista.
Kysäisin muutamalta paikalliselta asiaa ja sain ohjeen että ainoastaan läntinen portti on auki aamuisin.

Tästä oli noin 5 minuutin kävelymatka läntiselle portille.
Portilla oli jonoa, mutta ketään ei vielä päästetty sisälle. Netistä saamani tiedon mukaan portti aukaistaisiin 06:30.

Lipun oston jälkeen seisoskelin jonossa joka ei liikkunut minnekkään. Portit siis olivat edelleen kiinni vaikka kello oli jo yli puoli seitsemän…
Noh, mihinkäs tässä valmiissa maailmassa kiirus on…

Lopulta portit aukaistiin ja tuttujen turvatarkastusten jälkeen pääsin odottelemaan että auringon ensisäteet osuisivat tähän upeaan valkoiseen rakennelmaan.

Tällä kertaa en käynyt mausoleumin sisätiloissa ollenkaan, vaan lähinnä kiertelin mausoleumia joka puolelta.

Taj Mahal oli edelleen yhtä vaikuttava kuin torstaina.
Totuuden nimissä on sanottava että ei tuo rakennelma näyttänyt juuri erilaiselta aamuauringossa verrattuna ilta-aurinkoon, mutta pakkohan se nyt oli nähdä kun tänne saakka olin tullut 🙂

Aamussa on se hyvä puoli että silloin ei alueella ole yhtä paljon ihmisiä kuin iltapäivällä ja lämpötila on vielä siedettävissä lukemissa.

Kiersin myös viereiset moskeijat, mutta ne eivät näyttäneet juuri miltään.

Valokuvia Taj Mahalista tuli otettua kaikenkaikkiaan yli 500 kappaletta 🙂

Taj Mahalin jälkeen ajelin riksalla Agran linnakkeeseen.
Luulin että Taj Mahalin lipulla pääsee ilmaiseksi sisään linnakkeeseen, mutta eihän se niin ollut. Ainoastaan veroja ei tarvitse maksaa, mutta jonkinmoinen pääsymaksu täytyy maksaa…

En oikein tiennyt mitä odottaa tältä linnakkeelta, koska yleensä ihmiset puhuvat ainoastaan Taj Mahalista.
Noin 80% linnakkeesta on kuulemma edelleen armeijan hallinnassa, joten ainoastaan pieneen osaan linnakkeesta pääsee tutustumaan.

Linnake on ollut tärkeä osa Intian historiaa, koska tästä linnakkeesta on maat johdettu joskus menneisyydessä.
Myös kuuluisaa Koh-i-noorin timanttia on joskus säilytetty tässä linnakkeessa.

Linnakkeen kiertämiseen käytin noin 3-4 tuntia, mikä yllätti minut, koska aika kului todella nopeasti! Vaikka linnakkeesta pääseekin näkemään ainoastaan pienen osan, on siellä silti paljon nähtävää.

Päällimmäisenä mieleen tuosta linnakkeesta jäi upeasti kaiverretut seinämät ja kattojen tukipilarit.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Tämä kuuluu myös Unescon maailmanperintölistalle, joten pitihän siellä jo siitäkin syystä käväistä 🙂

Iltapäivä kului hotellilla jälleen rentoutuessa.
Olin jo unohtanut totaalisesti Intian stressaavan liikenteen, kiitos useamman päivän pysähdyksen 🙂

Hotellilla oli jatkuvasti jo tutuksi käyneitä sähkökatkoja, en tiedä mistä syystä näitä on jatkuvasti, mutta agregaatti syötti virtaa aina sähkökatkojen aikana.

Lauantai tuntui olevan myös paikallisten juhlapäivä, koska erilaisia (todella äänekkäitä) kulkueita kulki hotellin vierestä katkeamattomana virtana. Rummut paukkuivat ja musiikki pauhasi. Ihmiset heittelivät monenväristä jauhetta ilmaan, joka näytti tarttuvat tanssijoiden hiuksiin ja vaatteisiin värjäten heidät kirkkaisiin väreihin.

Sunnuntai:
Agra – Nepalin raja:

Aamusella heräsin hieman ennen kuutta.
Pakkailin pyörän ja lähdin salamavalojen räiskeessä liikenteeseen noin seiskan aikaan (kuusi ihmistä sieppaili kuvia :)).

Agrasta pääsin kohtuullisesti pois, muutaman tunnin myöhemmin liikenne olisi ollut jo huomattavasti ruuhkaisempi.

Vaikka olikin kohtuu aikainen niin silti kaupungin ulkopuolella liikenne oli samanlaista kuin aiemminkin… Oli todella turvaton olo tuolla liikenteessä eikä missään vaiheessa päässyt rentoutumaan. Kuorma-autot ja bussit ohittelivat siitä huolimatta että tulin vastakkaisesta suunnasta.
Taatusti näkivät että vastaan tulee joku, koska pyörässä on aina valot päällä!

Agran pohjoispuolella oli myös huomattavasti paljon enemmän tien päällä kuin aikaisemmin.

Noin 30km ennen Ganges-jokea alkoi aivan käsittämätön ihmispaljous. Molempiin suuntiin oli liikennettä menossa aivan käsittämättömät määrät. Kuorma-autojen lavat olivat ahdettu täyteen ihmisiä, vastaantulleiden linja-autojen katot olivat myös täynnä ihmisiä.

En tässä vaiheessa vielä tiennyt että lähestyn Gangesia, mutta arvelin tilanteen olevan näin.

Pakko vielä kertaalleen sanoa että ihmisiä oli liikenteessä aivan järkyttävän käsittämätön määrä!

Noin 5km ennen Gangesia liikenne pysähtyi täysin. Onneksi pyörällä pääsi puikkelehtimaan pientareella ihmisten välissä ja näin pääsin etenemään vaikkakin todella hitaasti.

Ganges joen sillalla oli pakko pysähtyä katsomaan ja ottamaan muutama kuva. Joen vesi oli todella ruskeaa ja rannoilla oli hirmuiset määrät muovijätettä. Siitä huolimatta joessa oli paljon ihmisiä, koska tämä on pyhä joki Hinduille.

Pohjoispuolella ei onneksi ollut yhtä paljon liikennettä, joten pääsin etenemään kohtuullista vauhtia.

Jokunen kilometri ennen Intian ja Nepalin raja jouduin pysähtymään puomin taakse. Kuulin paikallisilta että silta Intian ja Nepalin välillä oli suljettu muutamaksi tunniksi.
Kävin kysäisemässä asiaa viereisestä toimistosta ja siellä sanottiin että voisin ohittaa puomin (kun olin pyörällä liikenteessä).

Muutama kilometri eteenpäin ja vastaan tuli munalukolla suljettu portti, pienempi jalankulkijoiden portti oli auki. Polkupyörät ja paikalliset moottoripyörät menivät tästä kapeasta portista läpi, mutta oma pyörä ei siitä mahtunut vaikka kuinka yritin, sylinterit ottivat kiinni portinpieleen.

Istahdin viereiselle penkille ihmettelemään asiaa ja joku tuli sanomaan että portti aukaistaisiin taas parin tunnin päästä… Hmmmm, silloin alkaisi jo hämärtämään!

Parikymmentä minuuttia ja noin 100 valokuvaa (paikalliset räpsivät kuvia pyörästä ja turistista) myöhemmin vastakkaisesta suunnasta tuli auto jolle portti aukaistiin. Pääsin livahtamaan samaan aikaan portista.

Ylitin joen ja sen jälkeen vuorossa oli Intian immigration ja tulli. Molemmat menivät heittämällä läpi vaikka heillä olikin vähän ongelmia sähkönsaannin kanssa.

Kommentit Intiasta:

  • Liikenne on hengenvaarallista!
  • Olen kuullut muiden Intiassa ajaneiden sanoneen että liikenne on kevyesti hulluinta maailmassa ja nyt täytyy sanoa että uskon heidän kommenttinsa.
  • Jos jotenkin vain on vältettävissä niin en enää koskaan halua tulla omalla kulkuneuvolla Intiaan. Liikenne on uskomattoman stressaavaa, maisemien katselun voi unohtaa välittömästi mikäli haluat pysyä hengissä.
  • Moottoripyöräilijä on vain läiskä tuulilasissa busseille ja kuorma-autoille… Lukemattomat kerrat jouduin ajamaan tieltä ulos välttääkseni törmäyksen.
  • En tiedä että uskaltaisinko mennä paikallisbussin kyytiin… Bussit ovat täyteen ahdettuja ja kuskit ajavat kuin reikäpäät.
  • Ihmisiä on mielettömästi! Jokapaikka kuhisee ihmisiä ja aina kun pysähdyt on pyörä ympäröity ihmisillä.
  • Ihmisiin on aika vaikea tehdä kontaktia, koska heitä on niin paljon eikä ole itsestään selvää että kaikki puhuvat englantia. Yleensä kyllä löytyy joku joka puhuu muutaman sanan.
  • Intiassa on todella likaista. Roskaa on joka paikassa! Muovia, paperia, ihmisjätettä yms on kaikkialla. Haju on tästä johtuen paikoitellen melkoisen kuvottava.
  • Intia on täynnä historiaa ja upeita rakennelmia. Näitä olisi todella mielenkiintoinen kiertää, ilman omaa kulkuneuvoa…
  • Melu. Meteli on käsittämätöntä. Intiassa on suurempi melu verrattuna siihen että ajat saksalaisella moottoritiellä kahtasataa ilman kuulosuojaimia. Meteli itsestään on jo stressin aihe, jokainen kulkuneuvo huudattaa jatkuvasti äänimerkkiä, eikä kyseessä ole normaali äänimerkki vaan kuvottavan äänekäs “tilulii”-möykkä.
  • Jos tulet Intiaan omalla kulkuneuvolla niin kannattaa varmistaa että oma äänimerkki toimii, koska aina kun ohitat jonkun, sinun pitää ilmoittaa aikeistasi äänimerkillä. Parempi on jos olet tuunannut äänimerkin: Äänenvoimakkuus on sopiva siinä vaiheessa kun korvat alkavat value verta. Äänimerkin “soittoääni” on oikea siinä vaiheessa kun kuvotus on niin suuri että aamupala haluaa tulla ulos yläkautta 🙂
  • Intiasta jäi vähän sekavat ajatukset, haluaisin kiertää enemmän näitä historiallisia paikkoja, mutta olin todella tyytyväinen päästessäni sieltä pois…
  • Tapahtumia: En päässyt ajamaan Intiaa läpi ilman pikku kolhuja… Osuin pyörällä tai joku osui pyörään useamman kerran, tässäpäs lyhyt lista: Henkilöauto, ihminen, vesipuhveli, riksa, polkupyörä, moottoripyörä. Jokaisella kerralla vauhti oli hiljainen, joten mitään vahinkoa kenellekkään ei tullut, mutta on käytännössä mahdotonta selvitä Intiasta ilman naarmuja. Onnekseni en osunut bussiin enkä kuorma-autoon, vaikka niiden kuskit halusivat tehdä lukuisia kertoja lähempää tuttavuutta pyöräni kanssa…
  • 21 thoughts on “Intia

    1. Hi Nicole,

      Yes, no personal space.
      Also, when you appear to the middle of the village or town looking like an alien (with all riding gear), they are really interested to check whatkind of ”space”material you are wearing :D.
      I think for me riding in that traffic was hardest part, you tust get so agressive after awhile and need to keep focusing 110% all the time.

      -Marko

    2. I agree with your comment that there is no personal space in India. Locals are so eager to show you around the place, to take you to this ’must see’ thing or to that shop.
      Amazing to me how all stores seems to belong to one same very large family. The ’self appointed guide’ would say : ”this store is my cousin’s, that one is my brother’s, this other one belongs to my big brother’s, that next door one is my uncle’s” and so on …..
      I loved travelling there some years ago and wanted to go back one day but very weary and mindful of the mad crowds. I have been back to India since but to a different area, crowds were even madder than before !.
      So much preferred going to Nepal where people were very helpful and very welcoming but they did understand when you politely said ’no’ and left you to get on with your trip…

    3. Hi Joachim,

      Hopefully your sailing trip was nice!
      India was hmmmm, experience 🙂
      Nepal is a great place and also good place to face your fears 🙂
      Would do those jumps again at any point, was such a beautiful place!
      Good that blog is interesting 🙂

      -Marko

    4. Hi Marko,

      recently back from my sail trip i dare to read your India adventure.

      Amazing pictures and you got so thrilled with Adrenalin while riding in India – but not enough for shure – just discoverd your real Adrenalin kickin’ Nepal Video. Maaaaan – Parasailing and 2 ways of Bungee – waaaahhh Congratulations!

      So nice to be with you via this Blog – thank you very much, Marko.

      Take care and have fun.

      cheerio
      Joachim

      d

    5. Okay, I’ve checkrd with him again and he said that it is in your luukku-mail. Also he tries to resend it to you, just in case…

      Take care!

      Br, tiina

    6. Hi E,

      Yes, it was really a huge task to translate it from finnish to english. So many pages.
      Now I try to make shorter updates, maybe 3 days in a row and write it in english at first, translate it to finnish and after this publish it.

      -Marko

    7. Really wonderful story telling, even though second handed from the Finnish version 😉
      My ears literally hurt while reading to the end! 😀
      Am very relieved that India is now checked on your route 🙂

    8. Hi Petteri,

      I had quite relaxing time in the mountains of Nepal.
      Had excellent Sauna experience close to the border of Nepal, as also couple hairy moments (but more of those in coming blog updates ;))

      -Marko

    9. Hey Hemuli, glad you have survived India alive! I bet you’d enjoy now a Finnish summer cottage in the middle of nowhere, with no noise, no pats on shoulder, smells etc. before continuing to next leg. Safe travels!

    10. Great to hear you are still well and survived horror-traffic! Stay well and safe!
      Have you received the email from Vikke – regarding Nepal place?

      Br, Tiina

    11. Excellent story and wonderful photos. It is really enjoyable to ”look over your shoulder” on this trip. (I remember when in Chennai that I was also amazed on the amount of dirt at the side of the streets, the smells and noise….) Take care!

    12. Hi Carlos!

      Just working with my India translation. I think finally it will be published tomorrow.
      Now on a mountains in Nepal, hoping weather to get better so that I could see Mount Everest (even it is still far away)!

      -Marko

    13. Congratulations dude. I haven’t the chance to write as much as I would like, but I am following you great trip. Go on sending good news and pictures.

      Regards from Spain

      Carlos

    14. Well done my friend, i have already forgotten my trip and our short meeting in Cyprus but you are still somewhere, over there, dreaming your dream. At least your dream is becaming thrue. Enjoy every minute of it and take care

    15. You maybe lost some weight but I need to say, you improved a lot your storyteller skills during trip.

      Maybe proper ventilation of brains did it after too many years at office.

    Vastaa