Päivitys Kazakhstanista

Morjenstukset Atyrausta, Kazakhstanista!

Lähdin hotellilta puolen päivän aikoihin (ei hyvä aika startata, koska lämpötila alkaa olla kuumimmillaan) ja ensimmäiseksi suuntasin pankkiin vaihtamaan osan ruplista Kazakhstanin Tengeiksi.
Kaupungin ulkolaidalla päätin myös tankata pyörän, koska tarjolla näytti olevan 95-oktaanista polttoainetta (mitä idemmäksi ajan, sen matalampi oktaanista polttoainetta on tarjolla).
Siinä tankatessa joku mies lähestyi ja alkoi kovasti puhelemaan. Valitettavasti en ymmärtänyt muutakuin että hän haluaa otta valokuvan minusta ja pyörästä.
Se mihin kiinnitin huomiota hänen puhuessaan oli miehen purukalusto. Kaikki ylähampaat näyttivät olevan kultaisia, joten onko ihme että se vähän pistää silmään…

Astrakhanin ja rajan välissä jouduin ylittämään ponttoonisillan. Oli aika mielenkiintoinen kokemus ylittää leveä joki siltaa pitkin joka liikkuu alla ylös, alas ja sivulle.

Venäjän raja tuli vastaan todella nopeasti, ajomatkaa rajalle oli ainoastaan noin 30km.

Tällä kertaa Venäjän rajan ylitys oli todella nopea. Rajalla tarkastivat passin ja pyörän paperit, ei mitään muuta, ei tullia tms.
Kazakhstanin rajalle oli noin 5km:n ajo. Raja tuli vastaan ylitettyäni rajajoen.
Tällä rajalla piti täyttää maahantulokaavake jossa kysyttiin lähinnä nimi ja passin numero. Hieman odottelua ja sen jälkeen papereiden tarkastus. Koko hommaan kului ehkä 20 minuuttia aikaa (mukaanlukien odottelu). Tarkastuksen jälkeen pääsin maahan ilman mitään tullitarkastuksia tms. Oli kyllä yllättävän helppo raja!

Muutama kilometri rajalta vastaan tuli poliisin tarkastuspiste. Nuori poliisi heilutteli punaista kepakkoa tien vieressä sen merkiksi että minun piti pysähtyä.
Kysäisin poliisilta josko hän haluaa nähdä paperit, mutta yllätyksekseni hän vain käveli viereen ja taittoi matkustajan jalkatapit ajoasentoon.
Jamppa nousi kysymättä pyörän kyytiin ja viittilöi eteenpäin.
Ajoin muutaman sata metriä eteenpäin samalla kun poliisi seisoi jalkatapeilla ja matki Titanicista tuttua kohtausta. Mies ojensi kädet sivuille ja kiljui innosta 🙂
Takaisin ajaessa hänen kolleegansa nauhoitti ohiajon videolle 🙂
Kyydin jälkeen poliisi taputteli minua selkään ja viittilöi jatkamaan matkaa…
Näköjään kaikenlaista voi sattua näillä tarkastuspisteillä 🙂 🙂 🙂

Ajelin koko päivän päällystettyjä huonokuntoisia teitä pitkin. Tiet olivat täynnä reikiä ja todella syviä uria. Muutamassa kohtaa pelkäsin jalkatappien osuvan tiehen kun urat kulkivat niin syvällä. Todella kuuma ilma ja raskas rekkaliikenne tuhoavat tiet hetkessä.
80km/h oli maksiminopeus näillä teillä. Yhtään lujempaa ei uskaltanut ajaa, koska silloin alkoi olla liikaa vauhtia siihen nähden että kaikkia reikiä kerkeäisi väistää ja huonoihin paikkoihin jarruttaa.
Toki nopeammin olisi voinut ajaa, mutta sillä ei juuri aikaa voittaisi ja vaarana olisi vain pyörän rikkominen.

Aika pian rajan ylittämisen jälkeen näin ensimmäiset kamelit. Tien varrella oli myös paljon hevosia ja lehmiä päivystämässä liikennettä.
Kaikki nämä vaaratekijät (huonokuntoisen tien kanssa) vaativat koko ajan täyden keskittymisen. Gepsiä oli parempi lukea pysähdyksissä, koska muuten aina joku reikä paukautti tosi ilkeästi käsille.

Pikkuhiljaa maisema muuttui kuivemmaksi, tasaisemmaksi ja aavikkomaisemmaksi. Näin myös ensimmäiset hiekka dyynit.
Lämpötila oli noin 40 astetta ja yli, joten pysähtelin noin 30 minuutin välein juomaan. Vaikka mukana kantamani vesi oli lämmintä, pakotin itseni silti juomaan aina noin puoli litraa kerralla.
Hyvä keino tarkastaa mikäli kärsit nestehukasta on nipistää kämmenselän iho sormien väliin ja katsoa että iho palautuu normaaliksi välittömästi. Jos ihoon jää patti, niin silloin kärsit nestehukasta. Minulla tuota ongelmaa ei ilmennyt koko päivän aikana.

Auringon alkaessa laskea aloin jo miettiä leirintäpaikan löytämistä. Yhdellä päivän viimeisistä pysähdyksistä kaveri soitteli ja varoitteli myrkyllisistä hämähäkeistä jotka asuvat maan alla. Parempi siis kysyä aina paikallisilta että onko leiriytyminen jollain tietyllä alueella turvallista.
Lupasin kaverille että tarkastan seuraavasta kylästä jos siellä olisi majatalo missä voisin viettää yötä, jos ei olisi niin vain siinä tapauksessa laittaisin leirin pystyyn.
Ennen kylää vastaan tuli tienvarsi kahvila ja kahvilan vieressä oleva rakennus. Kiinnitin huomiota lukuisiin ilmastointilaitteisiin mökin seinässä ja tuumailin että tuo näyttää hieman motellilta. Palasin takaisin kahvilaan ja sain myöntävän vastauksen että heillä on huoneita vapaana.
Olin ainoa asiakas ja sain huoneen kohtuulliseen 10€:n hintaan. Motellissa oli suihku muttei WC:tä! Kysäisin wc:tä ja kommenttina sain vain ympäripyöreän käsien heilautuksen merkkinä siitä että vessa on joka puolella…

Yön nukuin hyvin ja heräilin taas ysin aikoihin keskiviikko aamusella. Aamupalan jätin väliin ja jatkoin kohti Atyrauta. Matkaa tähän Kazakhstanin öljypääkaupunkiin oli enää hieman yli 100km.
Tienpinta parani hieman, joten saavuin perille hyvissä ajoin
Aamupalan nautein TGI Fridays:lla, koska myös heillä on ilmainen internetti.Kaupungista ei löytynyt halpoja hotelleja, mutta päätin valita halvimman listalta yhdeksi yöksi.
Tänään piti hoitaa rekisteröinti (koska tulin maarajan kautta ja olen maassa yli 5 päivää).
Rekisteröintitoimiston löytämisessä oli oma hommansa. Kävin useammassa paikassa ja aina ohjattiin uuteen paikkaan.
Lopulta sain kunnollisen kartan yhdeltä vartijalta jolla oli kädessä tiukat mustat nahkahanskat ja rinnalla roikkui AK-47 🙂 Oli ystävällinen ja avulias kaveri.

Rekisteröintitoimistossa sain apua yhdeltä vartijalta joka puhui todella hyvää englantia. Hän myös täytti minun puolestani yhden kaavakkeen, koska se oli kyrilisillä aakkosilla. Kun kaikki oli valmiina, minun piti odotella vartin verran pienessä huoneessa jossa ei ollut ilmastointia. Toimistoon tuli varmaan vesivahinko kun tuli hikoiltua sen verran rajusti ajopuku päällä…
GPS koordinaatit oikeaan toimistoon ovat: N47º 05.603´ E51º 55.270´
Rekisteröintitoimistossa tapasin jälleen ranskalaisen Nicholaksen, moottoripyöräilijä jonka tapasin Bakussa (hän kertoi minulle hostellin osoitteen). Olipas uskomaton sattuma!
Nicholas pääsi lopulta Caspian meren ylitse jonka jälkeen alkoi ongelmat pyörän kanssa. Takarengas on kuulemma aivan riekaleina, takaiskari sylki öljyt pihalle ja jäähdyttimessä on reikä. Kestää jonkin aikaa saada kaikki kuntoon.

Torstaina pitää yrittää löytää vakuutusyhtiö joka myy kolmannen osapuolen vakuutuksia. Tämä ihan vain sen vuoksi että jos jotain sattuu. Hotellin respa sanoi että Green card riittää (vaikka siinä ei mainita Kazakhstania…

Ensimmäiset tuntemukset Kazahstanista: Kuuma, kuiva, aavikkoa, ei puita ja mukavaa porukkaa.

Olen tällä alueella sunnuntai aamuun saakka ja koitan saada hommat hoidettua ennenkuin suuntaan syvemmälle sisämaahan.

8 thoughts on “Päivitys Kazakhstanista

  1. Hi there, I enjoy your blog (I got info from John as I of course left the big N in Ulm alreday before you did.) By the way – skin and hydration… pinch your skin and check if skin returns to normal immediately you say. Correct! But: if you get older (like me 🙂 it takes time that the skin goes back to normal even if you are hydrated.
    Have safe travels! Keep the blog rolling.

  2. Well you got a proper introduction on the Kazak riding skills. They are famous of that – be that a horse or 1200cc of German engineering – it makes no difference… Hilarious!

    -Jyri-

  3. Really funny encounters!! Playing Titanic with a police boy on your bike in the Kazakh desert, what a ride! 😀
    So, thanks to that friend of yours, you are saved from the poisonous spiders! keep it up!!

Vastaa