Venäjä ja 200 000km

Terkut ”äiti” Venäjältä!

Viime päivinä ei ole suuremmin tapahtunut, mutta tässä lyhyt yhteenveto::

Perjantai aamusella ponkaisin sängystä ylös kohtuullisen aikaisin. Nyt olin valmis vierailemaan Venäjällä ensimmäistä kertaa elämässäni.
Rajaa kohti ajaessani tarkkailin pyörän matkamittaria, koska pian siihen pyörähtäisi pyöreät 200 000km!

Georgian rajalla minun piti jonottaa noin 30 minuuttia, mutta hommat luistivat rajalla yhtä hyvin kuin muillakin Georgian raja-asemilla.
Venäjän rajalla oli useamman kilometrin mittainen jono. Pysähdyin jonon päähän ihmettelemään, mutta takana tullut rekkamies sanoi minulle että moottoripyörällä kannattaa ajaa jonon keulalle. Ohitin melkein koko jonon, eikä kenelläkään tuntunut olevan mitään sanottavaa siihen.

Lähellä jonon päätä minun piti pysähtyä ja odotella jonkin aikaa (keskikaista oli tukittu betoniporsailla). Siinä odotellessa nuori tyttö lähestyi minua ja hän esitteli itsensä englanniksi. Tyttö oli 9 vuotia ja hänen veljensä 7 vuotias. Molemmat olivat kiinnostuneita pyörästä ja minun hassusta nimestäni 🙂
Oli hauska jutella tämän kohteliaan, mutta hieman ujon tytön kanssa. Tällaiset kohtaamiset jäävät yleensä mieleen.

Rajalla minulle annettiin maahantulokaavake ja pyydettiin siirtymään eteenpäin. Kaavake oli helppo täyttää, koska siitä löytyi kohdat myös englannin kielellä.
Jonotellessani passin tarkastukseen muutama vesipisara tipahti taivaalta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Passintarkastus meni nopeasti ja kivuttomasti.
Seuraavaksi edessä oli tullin tarkastus ja kaavakkeen täyttö. Tullivirkailija pyysi minua aukaisemaan toisen sivulaukun jonka tarkastukseen kului ehkä noin 10 sekuntia 🙂
Tullikaavakkeen täyttö sisätiloissa oli todella helppo, koska 5 minuutin odottelun jälkeen sain eteeni suomenkielisen kaavakkeen!
Yllätyin kuinka helppo ja suoraviivainen koko prosessi Venäjän rajalla oli. Rajamuodollisuuksiin kului kokonaisuudessaan noin 1,5 tuntia joista suurinosa odotteluun.

Lopultakin pääsin ajamaan Venäjällä!
10km rajan jälkeen matkamittarin lukema pyörähti näyttämään 200 000km! Periaatteessa pyörällä on nyt ajettu 5 kertaa maapallon ympäri. Toivottavasti pyörä kestää vielä toisen 200 000km ilman mitään suurempia ongelmia:)



Ensimmäisessä kaupungissa, Vladikavkazissa yritin löytää pankin jossa voisin vaihtaa Georgian Larit Venäjän rupliksi. Silmään ei osunut mikään pankilta näyttävä, joten päätin jatkaa matkaa itää kohti. Todettakoon tässä että minun kyrilisten aakkosten tuntemus ei ole kovinkaan kummoinen.
M29 oli hyvässä kunnossa ja matka taittui ilman ongelmia. Täällä näyttää olevan poliisin tarkastusasemia todella tiheään, mutta niistä pääsee yleensä ajamaan läpi ilman sen kummempia kyselyitä. Yleensä he tuntuvat olevan kiinnostuneita pyörästä. Ainoastaan yhdella tarkastuspisteellä minun piti näyttää passi poliisille.
Chechen alueen pääkaupunki on Grozny. Tämä alue on aika tuttu uutisista, koska uutisten mukaan alueella sattuu ja tapahtuu aika paljon. Minun matkan varrelle ei sattunut mitään muita kuin ystävällisiä ihmisiä.
Täällä suurin osa autoilijoista näytti minulle peukkua autosta, joten hyvillä mielin saatoin ajella eteenpäin 🙂
En tiedä missä vaiheessa olin ohittanut Groznyn (se ei ole suoraan M29:n varressa), huomasin ohittaneeni sen kun yritin paikallistaa itseni gepsistä.

Trippimittarissa alkoi olla sellaiset lukemat, että oli aika alkaa katselemaan huoltoasemaa. Pysähdyin parilla asemalla kysymään jos polttoaineen voisi maksaa luottokortilla (tässä vaiheessa minulla ei ollut ruplia). Ei kuulemma onnistunut, ainoastaan käteinen kelpasi.
Gudermesissa pysähdyin hotellilla kysymään apuja pankin ja automaatin löytämisessä. Heidän avustuksellaan pankki löytyi, lompakkoon päätyi kasa ruplia ja päätin viettää yhden yön siinä hotellissa.
Kaupasta elintarvikkeita ja olutta ostaessani tajusin että on Ramadanin aika. Gudermes sijaitsee muslimialueella, joten en saanut haluamaani kylmää olutta kaupasta ja illallisen nauttiminenkin siirtyisi siihen saakka kunnes aurinko olisi laskenut.

Auringonlaskua odotellessani peseskelin pyykkiä ja odottelin että hotelli saisi langattoman verkon toimimaan (he itse asiassa soittivat jonkun asentamaan langatonta verkkoa! Tämä on kunnon asiakaspalvelua!).

Lauantai aamuna en edes vaivautunut kysymään aamiaista, koska aurinko oli jo korkealla. Pakkasin pyörän, täytin polttoainetakin ja jatkoin matkaa.
Jossain vaiheessa jouduin taas pysähtymään tarkastuspisteellä. Poliisi selvitti minulle pitkät pätkät jotain josta ymmärsin vain sanan Dagestan. Dagestan on ollut myös aika paljon uutisissa levottomuuksien vuoksi.
Dagestanin alueella näin ensimmäistä kertaa koko reissun aikana jotain provokatiivistä.
Yksi Lada ohitti minut ja samaan aikaan auton avoimesta ikkunasta heiluteltiin minulle isoa puukkoa. Tervehdin heitä normaaliin tapaan ja seuraavaksi puukon heiluttaja heilutti minulle kättä (ilman puukkoa).

Koska olin jättänyt aamiaisen syömättä niin jossain vaiheessa vatsa alkoi ilmoitella täyttötarpeesta. Pysähdyin yhteen tienvarsikahvilaan syömään loistavan hyvän lihakeiton ja hörppäämään makoisan teen.
Ulkona nuori poika käveli minun luokse, ojensi kätensä tervehtiäkseen ja sen jälkeen hän käveli pois.
Lähtiessäni kolme koiraa päätti että he haluaisivat saada maistiaiset suomalaisesta jalasta. Jollain konstilla sain koirat pidettyä pienen matkan päässä ilman että sain yhtäkään puremaa jalkoihini.
Tässä vaiheessa pitää todeta että Venäläinen rekkakuski pelasti henkeni…
Samalla kun ajoin ravintolan pihalta pois ja potkin koiria kauemmaksi, kurkkasin nopeasti ettei autoja tule kummastakaan suunnasta. Pihalta käännyin oikealle ja samaan aikaan huomasin viereisellä kaistalla vinkuvat rekan renkaat…
En ollut huomannut lähestyvää rekkaa, koska olin keskittynyt liikaa koirien pitämiseen poissa jaloistani… Tämä hetkellinen tarkkaavaisuuden puute oli maksaa henkeni… Onneksi rekkakuski oli hereillä!

Gepsi neuvoi minua seuraamaan lähimpänä rantaa kulkevaa tietä, mutta käytännössä se ei onnistunut, koska tie loppui kuin seinään ja tien edessä oli kyltti joka sanoi jotain ranta vartijasta tms. Etsiskelin gepsistä toisen tien, ainoa huono puoli oli että tämä toinen tie teki aika pitkän lenkin lännen kautta.

Auringko alkoi olla jo kohtuu matalalla, kun päätin että on parempi etsiä leirintäpaikka ennen pimeän tuloa. Olin keskellä tasaista aroa, joten yritin löytää paikan joka olisi pienen kummun takana tai mahdollisesti vähän alempana painaumassa. Tällä tavalla minua ei nähtäisi tieltä.
Hetken etsiskelyn jälkeen löysin ok paikan aika kaukaa tieltä, Kysäisin paikalliselta lammaspaimenelta että onko ok jos leiriydyn sillä aluella.

Teltan pystytyksen jälkeen yksi auto ajoi teltan viereen ja pari paikallista (hieman mongolin näköistä) jamppaa hyppäsi autosta ulos. Tervehtimisten jälkeen kysäisin heltä saman kysymyksen kuin lammaspaimenelta. He vain varoittivat minua tekemästä tulta, koska ympäröivä ruoho oli todella kuivaa.

Ilta kului nopeasti tekemättä yhtään mitään. Istuskelin ulkona katsellen punaista auringonlaskua ja kuunnellen tuulen suhinaa ympärilläni.

Sunnuntai aamuna ennen kuutta heräsin siihen kun auto soitti äänimerkkiä teltan vieressä. Vääntäydyin ulos teltasta ihmettelmään että mitä siellä on menossa. Edellisillan nuori jamppa tuli vain tarkastamaan että olin kunnossa ja ettei minulla ollut ongelmia susien kanssa (luulen että hän vain pelleili, mutta tätä hän kyseli). Vastasin että olin nukkunut todella hyvin eikä mitään ongelmia villieläinten kanssa ollut koko yönä (jamppa puhui muutaman sanan englantia).
Tämän jälkeen nukuin vielä tunteroisen.

Ennen seitsemään vääntäydyin ulos teltasta, venyttelin hieman ja huomasin todella tummat ukkospilvet taivaalla ja jyrinän kaukaisuudessa… Perhana! Nyt oli pakko saada leiri kasaan vauhdilla. En ole koskaan aiemmin saanut purettua leiriä ja pakattua pyörää niin nopeasti kuin nyt. Halusin vain välttää tämän ukkosen keskellä aroa.
Tankkilaukkua pakatessa huomasin muurahaisarmeijan laukun sisällä! Mikä ihmeen vetovoima minulla on muurahaisiin? 🙂
Luulisin että murkut olivat kyllästyneet tasamaan maisemaan ja halusivat tulla mukaani näkemään uusia maisemia. Tämä ei kuitenkaan sopinut minulle vaan julmasti tiputin murkut pois laukusta.

Ensimmäiset isot pisarat tipahtelivat taivaalta kun starttasin pyörän. Huh, tämä oli todella lähellä, mutta pääsin kuin pääsinkin pakenemaan ukkosta.
Parin minuutin ajon jälkeen tie oli jälleen kuiva. Nyt ajelin eteenpäin katsellen ukkosmyrskyä peileistä, parempi näin 🙂

Pikaisesta lähdöstä johtuen en kerennyt syödä mitään aamupalaksi, joten Laganissa päätin pysähtyä täyttämään tyhjää vatsaa.
Laganista jatkoin Astrakhania kohti. Jouduin tekemään u-käännöksen muutamaan kertaan, koska tie muuttui pieneksi hiekkatieksi. En ollut varma enää että olinko oikealla tiellä, joten pysäytin parit paikalliset tarkastaakseni asian. Heidän ohjeensa oli jatkaa hiekkatietä pitkin eteenpäin. Sanoivat vain jotain että ”se on hyvä tie” 🙂
Pehmeä hiekka on kohtuu haastavaa ajaa kun siinä on paljon autojen jättämiä uria, mutta vielä haastavampaa on ajaa samanlaisessa hiekassa täyteen lastatulla pyörällä. Noh, joka tapauksessa minun on pakko tottua myös pehmeään hiekkaan, joten ei muuta kuin eteenpäin.
Pari kertaa ohjaustanko vatkasi todella pahasti puolelta toiselle ja olin menettää pyörän hallinnan, mutta jollain konstilla vain pääsn eteenpän ilman kaatumisia.
Pehmeää tietä kesti seuraavat 10-15km, mutta sen jälkeen alkoi todella hyvä tie jota kesti aina Astrakhaniin saakka.

Lämpötila oli todella kuuma, mutta nyt myös korkea ilmankosteus teki siitä vielä kuumemman tuntuisen. Parissa tienvarren mittarissa näin ennätyslukemat tälle reissulle, +42 astetta! Ei ihme että alkoi tuntua lämpimältä ajopuvun sisällä 😉

Astrakhanissa pysähdyin mäkkärille hampurilaiselle ja käyttämään heidän ilmaista langatonta verkkoa. Netistä etsiskelin hotellitarjouksia ja löysinkin yhden todella hyvän tarjouksen. Päätin pysähtyä tänne kahdeksi yöksi.
Kazakhstanin viisumin voimassaolo alkaa vasta tiistaina, joten nyt vain rentoudun täällä.

Maanantaina oli suunnitelmissa löytää pankki jossa voisin vaihtaa Georgian rahat rupliin, löytää kauppa joka myy kypäräkameroita, pestä pyykkiä pesulassa ja pestä myös pyöräni.
Kävin viidessä eri pankissa yrittämässä rahanvaihtoa, mutta yksikään niistä ei suostunut ottamaan Georgian valuuttaa vastaan, ainoastaan dollarit ja eurot kelpasivat. En löytänyt kauppaa missä myydään kypäräkameroita. Ei itsepalvelupesulaa, enkä löytänyt myöskään paikkaa missä saisin pyörän pestyä.
Maanantai kului sitten blogia kirjoitellessa ja vapaa-ajasta naatiskellessa.

Tiistaina matka jatkuu Kazakhstaniin ja olen 100% varma että siellä tulee joitan yllätyksiä 😉

Olen huomannut muutaman muutoksen itsessäni tämän reissun aikana:

  • Aina ennen kesälomalla olen herännyt aikaisin, koska ajattelin että nukkumalla loma vain päättyy aiemmin. Nyt nukun todella hyvin ja todella myöhäiseen 🙂
  • Stressi näyttää kadonneen kokonaan. En välitä vaikka joku homma ei toimi tai ottaa paljon aikaa, minulla on aikaa vaikka kuinka paljon joten miksi suotta murehtimaan
  • 15 thoughts on “Venäjä ja 200 000km

    1. Totally enjoy reading your stories.

      What is the plan with the beard — will you grow a ZZ top beard?

      Happy weekend.

    2. Moro TTA,

      Joo, kyllä tässä alkaa olemaan oikeat fiilikset päällä.
      Itse reissu tuntuu nyt vasta alkaneen kun Kazakhstaniin pääsin. Ihmisten kasvot ovat muuttuneet ja aavistus eksotiikkaa alkaa olemaan mukana.

      -Marko

    3. Moi,

      näytät päässeen siihen oikeaan tilaan eli ajankulua mitataan vuorokausissa eikä tunneissa tai minuuteissa 🙂

      Monesti sitä ei tajuakaan että on mahdoton luvata jotain minuuttiaikataulua jos tietoliikenneyhteydet pätkii, ei ole kunnon varausjärjestelmiä, laitteet hajoo ja niitä korjataan eikä korvaavaa laitetta ole tarjolla heti, jne…

    4. Hi Joachim,

      Yes, seems like real adventure is now starting (even next few days I will take slower here).

      Good that stories are not too boring to read 🙂

      -Marko

    5. Hi Joachim,

      Yes, I had rest day at that point.
      Now in Kazakhstan and will take next few days slowly due to one issue which will be clarified to all readers next week 😉

      -Marko

    6. Moro Jyri,

      No plan to go Astana direction, heading more towards south due to my Visa limitations and schedule for Chinese border.
      Astana would be amazing place to visit (have seen some photos of the place).

      -Marko

    7. Hi Marko,
      The ”welcome somewhere” picture said Laganskij Ranch – if I saw correctly. Maybe they would have offered you some shepherd job there 😉 – I mean U have your faithfull ”horse” allready.
      BTW. Planning to visit Astana? My brother said to recommend that as one sort of curiosity in Kazakstan…
      Take care!
      -Jyri-

    8. Beware of small but very very poisonous spiders in Kazakstan area when you camp. I watched Ville Haapasalo’s Silk Road in 30 days and those local shepherds warned about a small deadly black widow spiders that lives in small holes in the ground.

    9. Marko, me again,
      wanted to check your route. tracking system shows last entry sunday 12 am – maybe shut down?
      cheerio
      joachim

    10. Hi Marko,

      wooohoooo – great adventure – ants again, maybe (wer)wolfs and crazy dogs who want to have a taste of exotic finnish leg. LOL!

      You develop a fascinating style of writing – go on – take your time.

      Good luck

      Cheerio
      Joachim

    Vastaa