Tbilisi ja Armenia

Terveiset Armeniasta!

Myöhään venyneestä blogipäivityksestä johtuen nukuin maanantai aamuna todella pitkään.
Aamupalan haukkasin mäkkärillä puolenpäivän aikaan ja sen jälkeen aloitin turistikierroksen. Halusin myös kokeilla kuinka Tbilisin metro toimii (koska oli niin turkasen kuuma päivä ja halusin välttää auringon paahteessa kävelemistä niin paljon kuin mahdollista)…

Metron käyttö oli helppoa, nopeaa ja miellyttävää. Jos lämpötila olisi ollut siedettävämmässä lukemassa, olisin kävellyt Freedom Squarelle.
Minulla ei ollut kaupungin karttaa, mutta se ei juuri haitannut, koska maamerkit ovat niin helppoja tunnistaa Tbilisissä. Kiertelin vanhaa kaupunkia, kiipesin ylös kukkulalle, kukkalalta menin joen toiselle puolelle käysiradalla ja ylitin taas joen Rauhan siltaa pitkin.

Vanhassa kaupungissa on paljon viehättäviä pieniä ravintoloita ja kauppoja. Päätinkin jäähdytellä yhdessä niistä nauttimalla kylmän oluen ja katselemalla ohi kiitäviä ihmisiä.
Olusen jälkeen halusin löytää kuuluisan kylpylä alueen, mutta en yrityksistä huolimatta löytänyt sitä. Missään en nähnyt yhtäkään opaskylttiä osoittamassa suuntaa…
Hien kirvellessä silmiä päätin jättää haeskelun sikseen ja palata takaisin hostelliin. Aurinkoa olin saanut aivan riittävästi sen päivän tarpeisiin.

Mielestäni suurin ongelma turistille Tbilisissä on opaskylttien puute. Yritin löytää myös kirjakaupan josta saisin hommattua kartan, mutta en sellaistakaan löytänyt (ehkä en vain haeskellut tarpeeksi). Vapauden aukiolla pitäisi olla myös turisti-info, mutta senkin sijainti jäi hämärän peittoon 🙂
Toivottavasti nämä asiat korjaantuvat täällä, jotta turistien olisi helpompi löytää nähtävyydet.

Hostellille päästyäni päätin nauttia reissun suomasta vapaudesta ja otin päikkärit keskellä maanantai päivää 🙂 En muista milloin olisin vastaavaa tehnyt 🙂
Sovin myös UK:sta tulleen motoristin kanssa että tapaisimme vapauden aukiolla joskus seiskan aikaan.

Ilta kului nopeasti reissuista jutellen Neilin kanssa. Hän oli hauska tyyppi ja matkalla jonnekkin aasiassa (viimeaikaiset muutokset Kiinan maahanpääsy säädöksissä ovat sotkeneet todella monen matkailijan suunnitelmat, myös Neilin ja minun).

Tiistai aamu tuli liian nopeasti. Huone oli kaikesta sinne kantamastani tavaramäärästä johtuen todella sekaisen oloinen, mutta kaikki tavarat on jo pakattu niin monesti ettei laukkujen täyttämiseen montaa minuuttia mennyt.
Viereisessä huoneessa oli pariskunta (luulisin) saksasta ja matkalla Pekingiin. He taittavat matkaa käyttämällä junia ja busseja!

Aamulla pyörää pakatessa lämpötila oli jo kevyesti yli 30 astetta. Tuntui todella hyvälle päästä jälleen pyörän päälle ja tuntea ilmavirran viilentävä vaikutus iholla 🙂
Rajalle ei ollut matkaa kuin noin 50km. Jälleen kerran Georgian raja oli todella nopea ja helppo!
Minulla oli vähän ennakkoluuloja Armenian rajasta, koska olin lukenut että raja saattaa aiheuttaa vähän hankaluuksia… Onneksi rajalla ei ollut jonoa ja pääsin ajamaan suoraan passin tarkastuspisteelle. Armeijan univormussa oleva jamppa otti passini ja vei sen viereiseen koppiin. Minä luonnollisesti seurasin passiani ja annoin samalle jampalle myös pyörän paperit.
Lasin takana ollut virkailija ei juuri hymyillyt eikä puhunut, mutta hoiti hommansa nopeasti. Koko prosessiin Armenian rajalla meni alle 5 minuuttia! Olin todella yllättynyt, koska olin varautunut että rajalla saattaa mennä muutama tunti!

Seuraavaksi oli vuorossa vakuutusmyyjän etsintä (vihreäkortti ei ole voimassa Armeniassa). Eipäs noita myyjiä tarvinnut etsiä, koska rajan jälkeen hihassa roikkui ties kuinka monta vakuutuksen myyjää… Valitsin ensimmäisen firman ja sain vakuutuksen joka maksoin noin 10€ kuukaudeksi.
Minulla ei ole aavistustakaan että mitä se vakuutus kattaa, vai kattaako mitään jos ajan kolarin… Noh, ainakin minulla oli näyttää paperi poliisille, jos he sellaista haluaisivat nähdä.

Ensimmäiset havainnot Armeniasta: Tiet ovat paremmassa kunnossa kuin odotinkaan; näyttää köyhemmältä kuin Georgiassa; ihmiset vaikuttavat yhtä ystävällisiltä kuin muissakin vierailemissani maissa. Jos olisin vilkuttanut takaisin jokaiselle ihmiselle joka minulle kättä heilutti, ei vasen käsi olisi juuri kerennyt ohjaustangolla vanheta 🙂

Vierailin yhdellä Unescon nähtävyydellä, Sanahinin luostarissa. Ajattelin vierailla myös toisella luostarilla, Haghpatin luostari, mutta en nähnyt yhdenkään kyltin osoittavan sinne (todennäköisesti en vain huomannut kylttiä, joten pitää yrittää löytää se kunhan ajan takaisin Georgiaan).

Mahalaukku alkoi huutamaan täydennystä, joten pysähdyin yhdelle tienvarren ravintoloista. Olin ajatellut syöväni jotain kevyttä, kuten esimerkiksi keiton, mutta pöytään kannettiin kaksi salaattia, keitto, leipää ja kebab 🙂 Ruoka oli todella hyvää ja nyt voisin unohtaa illallisen 🙂

Lähellä Sevania minun piti päättää että seuraanko Sevan järveä vai ajaisinko suoraan Yerevaniin.
Ilma oli mukavan viileää 1900m:n korkeudessa, joten päätin kiertää järven ja jättää hikoilun tuonnemmaksi. Ajatuksissa oli leiriytyä pari yötä järvellä.

Järven pohjoispuolella oli paljon pieniä rantakohteita, joten ne ohitin suosiolla hidastelematta. Järven länsipuolelta oli aika vaikea löytää leiriytymispaikkaa, koska kyliä oli todella paljon (enkä halunnut leiriytyä kylien lähellä). Aurinko oli jo laskemassa kun huomasin potentiaalisen leiriytymispaikan. Paikka näytti hieman leirintäalueelta, mutta todellisuudessa se oli vain ranta-alue, jonne ihmiset menivät viettämään aikaa ja valmistamaan ruokaa. Alueella oli vielä ihmisiä, mutta päätin kuitenkin pystyttää leirin sille alueelle.
Ennenkuin kerkesin sanoa ”hep”, pyörän vieressä oli nuorehko perhe kysymässä että saisivatko he ottaa valokuvan. Tottahan toki se minulle sopi, perheen isännän ilme oli näkemisen arvoinen hänen istuessaan pyörän päällä 🙂 Kiittelivät kovasti ja kävivät vielä myöhemminkin pois lähtiessään kiittämässä 🙂 Ystävällisiä nämä ihmiset täällä!

Ilta oli yllättävän viileä, mikä oli mukavaa vaihtelua tuskallisen kuumaan Tbilisiin.

Keskiviikkoaamusella silmäni aukaistuani huomasin että teltassa oli todella paljon kavereita… Pieniä muurahaisia joka puolella! En tiedä mistä ne sinne olivat päässeet, mutta olin varmaan laittanut teltan suoraan niiden pesän päälle… Onneksi nämä murkut eivät olleet äkäisiä eivätkä purreet minua (ainakaan lujasti), mutta siitä huolimatta päätin päästää ne kaikki päiviltä.
Kesti melkoisen kauan puhdistaa teltta ja vaatteet murkuista, niitä oli jopa ajosukkien sisällä! Ei taatusti ollut hauskaa muurahaisilla jotka olivat sukkien sisälle menneet 😉

Tien pinta huononi aikalailla järven etelä- ja itäpuolella. Päällysteessä oli todella isoja reikiä. Tästä syystä tien reunoille oli paikalliset tehneet omia ajouria jotka olivat paremmassa kunnossa kuin itse tie.
Minun mielestäni järven itäpuoli oli paljon mukavampi ja kauniimpi kuin länsipuoli. Tämä johtui siitä syystä että itäpuolella järvi rajoittui kukkuloihin eikä koko itäpuolella ollut kuin muutama pieni kylä.
Jos haluat leiriytyä järvellä, suosittelen ehdottomasti itäpuolta, sieltä on helppo löytää nätti leiripaikka

Ajoin järven ympäri niin nopeasti (ilman rajoitusten rikkomista) että päätin jatkaa matkaa suoraan Yerevaniin.
Pikkutieltä isolle tielle kääntyessäni poliisi päätti pysäyttää minut!
Poliisiauto ajoi pyörän vierelle ja vänkäri suostui puhumaan minulle Armeniaa tai venäjää. Kysyin josko he puhuisivat yhtään englantia, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta.
Kerroin heille että olen suomalainen samalla kun aloin ottaa hanskoja pois kädestäni, poliisi kysyi ”Finnish?”, johon nyökkäsin päätäni. Tämän jälkeen poliisi heilutti kättä sen merkiksi että voisin jatkaa matkaa.
Minulla ei ole aavistustakaan että minkä vuoksi he pysäyttivät minut, en ajanut ylinopeutta enkä ohittanut ketään, joten ehkä he vain halusivat tarkistaa että kuka olen.

Yerevania lähestyessäni edessäni avautui todella upea maisema. Kaupunki alhaalla edessäni ja lumihuippuinen upea Ararat vuori horisontissa.
Todella kaunista ja hirmuinen kontrasti! Yerevanissa oli lämpötila lähellä 40 astetta ja samaan aikaan pystyin ihailemaan lumihuippuista Ararat vuorta 🙂

En tiennyt mitä odottaa Yerevanilta, mutta olin todella yllättynyt siitä kuinka puhdas ja moderni kaupunki se oli. Liikenne toimi hyvin, eikä moottoripyörän kanssa tuntunut ollenkaan vaaralliselta. Kukaan ei yrittänyt ajaa ylitseni vaan sain hyvin tilaa joka puolelta.
Gepsin avulla löysin helposti keskusaukion ja sen jälkeen hotellin aukion lähettyviltä.

Hetken päästä olin jo valmis katselemaan kaupunkia. Kävelin sinne tänne ja tajusin että tämä kaupunki näyttää samalta kuin mikä tahansa muukin iso kaupunki.
Jopa ihmiset pukeutuivat samalla tavalla kuin muuallakin, joten kaikki eksotiikka loisti poissaolollaan.
En suuremmin pidä isoista kaupungeista, enkä keksi mitään kuvattavaa näistä kaupungeista jotka ovat kuin kopioita toisistaan…

Yerevan tuntui kokoajan turvalliselta ja liikenne toimi hyvin, joten täällä kulkemisessa ei ollut mitään ongelmia.

Yhden eron huomasin Tbilisin ja Yerevanin välillä. Minusta vaikutti sille että Yerevanissa ihmiset ovat iloisempia, ainakin he näyttivät hymyilevän paljon enemmän Tbilisin asukkaisiin verrattuna (tietenkin tämä on vain ensi vaikutelma lyhyeltä visiitiltä).

Yerevanin keskusaukiolla on samanlaiset ”tanssivat suihkulähteet” kuin Las Vegasissakin. Ei aivan yhtä isot, mutta nätit silti. Vaikutti siltä että esitys on joka ilta noin kello kahdeksan aikoihin.

Torstai aamusella päätin ottaa rennosti ja olla vielä yhden päivän Yerevanissa. Myöhemmin päivällä kiittelin päätöstäni, koska reissun ensimmäinen ”matka maha” ilmoitteli olemassaolostaan 😉 Luultavasti sain sen edellisillan pizzasta.

Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeempää, vessataukojen välillä kävin pienellä pyöräajelulla ja tulin siihen tulokseen että olen ainoa moottoripyöräilijä Armeniassa! Ainakaan en ollut nähnyt muita pyöriä koko aikana ja ihmiset tuijottivat minua sen näköisinä kuin olisin ollut ufo 🙂

6 thoughts on “Tbilisi ja Armenia

  1. Moro JT,

    Thanks for your comments 🙂
    I try to shoot more photos of me and my bike (when both are dirty :), and they will be)

    Br,
    Marko

  2. Moro Mika,

    Reitti on totaalisen auki, mutta näillä näkymin olen jossain Cambodia – Laos – Thaimaa alueella joulun tienoilla.

    T: Marko

  3. Moro,

    Tosi mielenkiintoista lukea sinun reissublokia. Reissaaminen ja mopoilu ovat molemmat erittäin lähellä sydäntä, joten seuraan suurella mielenkiinnolla, että miten sinun mopoilut etenee.

    Kun joskus saavut Kaakkois-Aasian ja päätät kurvata Filippiinien kautta, niin olehan yhteydessä. Lupaan tarjota parit oluset ja paikalliset rommikolat.

    Terveisin,
    Mika E
    Manila

  4. Hi Marko,

    It is so nice that you are exploring these amazing places and at the same time you are also trying to observe how people live there and even their state of mind.Reality is filtered through your eyes and this is why your comments are truly unique.
    I hope that the global ants family will not try to pay this back to you at some point, in some other place of the world…:)

  5. Exellent blog! I’m going to follow this blog to the end of your Journey. Put some photos if possible and put some photos of you and your bike as well. It’s nice to see how muddy and dusty your bike gets. Have a nice adventure and KEEP IT SAFE!

Vastaa