Georgia

Terveiset Georgiasta 🙂

Torstaina lähdin hotellilta puolen päivän aikaan (näyttää olevan aika normaali aika minulle tällä reissulla ellei mitään suurempaa ole suunnitelmissa ko päivälle).
Turkin puolella ei tapahtunut mitään mainittavampaa, ajattelin pysähtyä ennen rajaa ja käyttää Turkin kolikot, mutta raja tuli vastaan nopeammin kuin arvasinkaan.

Joku tyyppi opasti minut Turkin rajan läpi, joten kaikki meni todella nopeasti. Tottakai hän oli sitten rajan jälkeen käsi ojossa pyytämässä rahaa… Hinta oli kuulemma 20TL, kerroin hänelle että rahaa saan vasta Batumissa automaatilta, joten hän vaihtoi hinnaksi 20€ 🙂
Sain siinä sitten ajatuksen että annan kaikki Turkin kolikot hänelle. Luulisin että kolikoiden arvo oli noin 3-4€, ei niin paljoa kuin hän pyysi, mutta näyttipäs nuo kolikotkin hänelle kelpaavan 🙂

Georgian rajan ylitys oli todella nopea ja helppo! Ainoastaan yksi tiski, jossa poliisi tarkasti pyörän paperit ja passin. Tämän jälkeen poliisi toivotti minut tervetulleeksi Georgiaa 🙂 Helppoa ja nopeaa! Mietiskelin siinä että mitenkähän täällä vakuutusten kanssa, kukaan ei kysynyt missään vaiheessa vakuutuksesta mitään, enkä nähnyt paikkaa josta tuollaisen vakuutuksen voisi ostaa… Joten ei muuta kuin eteenpäin!

Ensimmäinen ajatus Georgiasta oli: Tiet huononivat aika paljon (päällystettyjä, mutta isoja reikiä siellä täällä), liikenne myös muuttui ”vapaammaksi”. En pystynyt katselemaan maisemia juuri lainkaan, koska piti keskittyä niin kovasti tien pinnan ja liikenteen seuraamiseen.

Rajalta hetken aikaa ajettuani pysähdyin ja aloin etsimään Batumia gepsistä. Yllätyksekseni olin noin kilometrin päässä keskustasta :). Batumi on lähellä Turkin rajaa, joten älä aja siitä ohi epähuomiossa.


Olen joskus nähnyt matkaohjelman Batumista, joten päätin pysähtyä sinne yöksi ja kierrellä hieman kaupungilla.
Yöpaikan löytäminen oli yllättävän kova urakka. Radisson Blu:ssa on normaalisti kohtuu hinnat, mutta tällä kertaa heidän hintapyyntönsä tiputti minut ”perseelleni” lattialle… 336USD oli heidän hintansa yhdelle yölle!!!
Kunhan pääsin ylös lattialta, tokaisin heille että tämä hinta on aavistuksen minun budjettini ulkopuolelle, ja lähdin saman tien etsimään muita mahdollisuuksia. Seuraavissa viidessa hotellissa hinta laski pikkuhiljaa alaspäin, mutta oli edelleen liian korkea. Paikalliset auttoivat minua löytämään hotellin jonka hinta oli kohtuullinen, mutta Batumin kalleus yllätti minut totaalisesti.

Koko päivä oli todella polttavan kuuma ja taisin unohtaa juoda tarpeeksi ajon aikana, joten hotellihuoneeseen päästyäni iski kova päänsärky. Kipulääke ja pikku nokoset auttoivat joten pääsin kiertämään kaupunkia. Tällä kertaa muistin juoda riittävästi (ei, en kylläkään olutta :)).
Batumissa on useita isoja kasino hotelleja. Rantakatu on rakennettu todella hienosti ja mukavaksi puiston reunustaessa rantaa.
Batumi ei ole kuitenkaan pelkkää kallista hotellija ja nättiä rantaa. Lähellä on myös taloja joissa paikalliset asuvat, eivätkä nämä talot ole mitään viiden tähden hotelleja… Joten kontrastia kaupungista löytyy rakennuksista ja autoista…
Huomasin myös omituiset aakkoset. Ennen tänne tuloa luulin että Georgiassa on käytössä kyriliset aakkoset, mutta nämä aakkoset eivät näyttäneet kyrilisiltä. Onneksi Googlen kautta sain varmistuksen tähänkin. Omasta mielestäni nämä aakkoset näyttivät samalta kuin kirjoitettu teksi ”Taru Sormusten Herrasta” sormuksen sisäpuolella.

Ihmiset täällä eivät olleet yhtä avoimia ja ystävällisiä kuin Turkissa. Tämä oli siis vasta ensimmäinen havaintoni Georgiasta, joten päätin että en vedä turhan paljon johtopäätöksiä heti vaan katson kuinka asiat ovat turistialueen ulkopuolella.

Perjantai aamusella tankkasin tankin täyteen halvalla Georgialaisella polttoaineella (2,25GEL/litra, joka on noin 1,12€/l) ja jatkoin tietä #P1 pitkin sisämaahan.
Tie näytti kartassa todella isolta, mutta pikkuhiljaa tien pinta huononi huononemistaan. Alussa siinä oli kohtuu hyvä pinta, sen jälkeen ilmestyivät teräväreunaiset reiät ja lopulta se muuttui karkeaksi soraksi. Suurimman osan päivästä ajoin 1 ja 2-vaihteella. Olisin voinut ajaa nopeammin, mutta ei ollut mitään järkeä rikkoa pyörää ja toisaalta eihän minulla ole kiire minnekkään ;).
Mitä kauemmaksi Batumista pääsin, sitä ystävällisemmäksi ja avoimemmiksi ihmiset muuttuivat. Ihmiset heiluttivat kättä tien varresta, autot tööttäilivät ja vilkuttivat valoja. Luonnollisesti minä heiluttelin kättä takaisin. Pysähtyessäni, ihmiset tulivat juttelemaan ja ihmettelemään pyörää. Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä on siis myös Georgiassa!

Neljän aikoihin päätin pysähtyä myöhäiselle lounaalle tienvarsiravintollan. Sisällä tilasin lihakeiton. Ennen kuin arvasinkaan, minut oli jo kutsuttu istumaan toiseen pöytään, jossa 1 georgialainen ja 3 venäläistä nauttivat ateriaansa oluen ja vodkan kera.
Minullekkin tarjottiin vodkaa useita kertoja, mutta kieltäydyin kohteliaasti ja pitäydyin limukassa 🙂 Siitä huolimatta minulle kaadettiin lasillinen vodkaa, mutta ainoastaan skoolausta varten.
Jossain vaiheessa tuli pakolliset valokuvien räpsinnät 🙂
Kun oli nauttinut lounaani, tuli maksamisen aika. Tähän georgialainen mies tokaisi että olen vieras tässä maassa, joten hän maksaa ateriani! Uskomatonta!

Ravintolasta jatkoin matkaani vielä pari tuntia kunnes huomasin yhden ryhmän leiriytymässä joen varrella. Päätin kysäistä heiltä että onko leiriytyminen siinä turvallista (johtuen villieläimistä). Meinasivat ettei ole ongelmaa, joten laitoin oman leirini pystyyn vähän matkan päähän heistä.
Myöhemmin minulle selvisi että yksi tästä porukasta oli saksalainen jamppa nimeltä David. Hän oli asunut useamman vuoden Ruotsissa ja nyt pari vuotta Georgiassa tehden vapaaehtoistyötä. Häneltä sain muutamia vihjeitä käymisen arvoisista paikoista Georgiassa.
Iltasella istuskelin hetken heidän leirinuotiollaan. Ryhmä koostui parista henkilöstä jotka pitivät homman pyörimässä ja useammasta henkilöstä jotka tarvitsivat apua selvitäkseen päivästä toiseen.

Lauantai aamuna kävin jättämässä jäähyväiset porukalle. Muutamien kuvien jälkeen (unohdin jälleen itse ottaa valokuvia…) heilautin kättä hyvästiksi ja jatkoin matkaa kohti Vardziaa (N41 22.698 E43 17.168).





Pari kilometriä leiripaikalta tien pinta muuttui yhtäkkiä paljon paremmaksi ja nyt pystyin ajamaan taas kohtuullista vauhtia.
Ajomatka Vardziaan oli mukava koska tien pinta oli hyvässä kunnossa, tie oli mutkainen, ainoastaan muutama auto oli tien päällä ja laakso jota tie seurasi oli nätti.
Vardzian luolakaupunki on helppo huomata jo matkan päästä, joten jos ajat silmät auki, et voi olla huomaamatta sitä.

Kiipesin ylös luolille ja käytin muutaman tunnin aikaa niitä läpi käyden.
Nämä luolat ovat erilaisia Derinkuyuun verrattuna siinä että Derinkuyu on kaivettu kokonaan maan alle, kun taas nämä on koverrettu vuoren seinämään.

Ahalkalakin jälkeen Tbilisiä kohti ajaessani tie nousi yli 2000m:n korkeudelle ilman viilentyessä niin paljon että jouduin laittamaan gore-kerroksen ajotakin päälle.
Ylhäällä kukkuloilla aloin myös etsimään mahdollista paikkaa leiriytymiseen, mutta sitä ennen minun piti kuitenkin täydentää ruokavarastoni. Ylhäällä olevat kylät olivat todella köyhän näköisiä enkä nähnyt yhtään ruokakauppaa siellä.

Manglisissa (noin 40km Tbilisistä) törmäsin lopulta ruokakauppaan. Ostin kaiken tarvitsemani ja lähdin seuraamaan metsätietä. Hetken haeskelun jälkeen löysin hyvän paikan leirille omenapuiden varjosta. Ennen kuin huomasinkaan paikalle ajoi myös Puolalainen pariskunta maasturiltaan yön viettoon.
Myöhemmin illalla istuskelin heidän leirinuotiollaan ja nautein heidän tarjoamansa oluen.

Sunnuntai aamusella mietiskelin että ehkä blogin nimi pitäisi olla ”kohtaamisia”. Syy miksi tuo olisi osuvampi nimi on siinä että olen tavannut tällä matkalla niin paljon todella mukavia ihmisiä. Ennen reissua en osannut kuvitella mitään tällaista.
Sunnuntain ajo oli lyhyt, ainoa targetti oli ajaa Tbilisiin ja löytää majapaikka (olin suihkun ja pyykinpesun tarpeessa :)).
Yöpaikaksi löysin ”Green Stairs”-hostellin ja tällä kertaa hinta on kohdallaan, 25GEL.
Iltapäivällä tapasin täällä Eestiläisen pariskunnan. Kuulin heidän puheensa ja monet sanat kuulostivat suomelta, joten arvaus heidän kotimaastaan osui nappiin.

Alkuperäisessä suunnitelmassa olin ajatellut jatkavani maanantaina Armeniaan, mutta sain viestin brittiläiseltä pyöräilijältä että hän on täällä Tbilisissä joten siirsin lähtöä päivällä jotta kerkeämme maistaa muutaman Georgialaisen oluen (joustavan aikataulun etuja :)).

14 thoughts on “Georgia

  1. Hi Jussi,

    Yes, people are really great everywhere.
    Yerevan looks similar as any other big city. Even people dress same way as in other cities… More original can be found outside of cities.

    Br,
    Marko

  2. Hi Careca,

    Not anymore Kalju 🙂
    Now I have hair and beard 😀 😀 😀
    Trip is going on smoothly

    Br,
    Your friend Marko

  3. Hi Karen,

    Shame that I saw your message today, went around the lake today, but missed these places you suggested.

    Br,
    Marko

  4. Moro ja kiitokset,

    Mulla on Canon 7D järkkäri ja objektiiveina on EF-S 18-135mm (kittiputki), EF 100mm F2.8L macro IS USM ja EF 100-400mm F4.5-5.6L IS USM.

    T: Marko

  5. Hi, we met yesterday in Tbilisi at front yeard of the Green house. So, I decided to give you a pice of advice. There is nice road from Martuni (town near lake Savan) to Yeghegnadzor. Plus there is nice Selim Kervansaray of Silkroad at 2300m in the middle of that road, which worth to see. Then you can continue to Yerevan and back to Georgia.
    Have a safe trip,
    Karen.

  6. Yhooooo man !
    Nice nice trip and photos .
    I hope you a are fine my friend Kalju Hullu.
    All the best and greetings from your Brazilialainen kaviri
    Take care and keep walking
    Dennis

  7. Hyvää matkaa, kateeksi käy! Mikä kamera sinulla on mukana ja jos järkkäri, niin mitä objektiiveja? Kuvat ovat hienoja!

  8. Hi Marko,
    keep on riding like your nose tells you. That’s the best way to do it :-).
    I like reading your posts, it gives a feeling of being with you and getting away from that summer, that feels like being in Finland. It’s too cold here in Germany.
    Br Bernd

  9. HI and greetings from tour 🙂 in the US! Great stuff Marko. Looks like you ”got it” 😀 Meeting people on the road is really one of the greatest things on the bike travel. Nice to hear that you take your time…I can tell from experience that it is the people that you first remember after years when you think back to your trip. Then there are funny things like smells…and things like how did it feel…and only after that places. Like on the last tour I tried to find a cafe I stopped by back in 2005…did remember the people, the smell, the faces, the building, tables…but no clue where the it was 😀

Vastaa